Matkalaukku

1800-luvun lopulle asti matkatavarat kuljetettiin usein niin kutsutuissa matka-arkuissa. Matka-arkut olivat raskastekoisia, usein puusta ja nahasta valmistettuja, metallirungolla vahvistettuja ja vettä hylkivällä pintamateriaalilla vuorattuja arkkuja. Arkuissa painotettiin enemmän kestävyyttä ja tilavuutta kuin helppoa siirrettävyyttä, koska matkaseurueeseen kuului usein palvelusväkeä jonka tehtävä oli osaltaan siirrellä raskaita matka-arkkuja. Arkkujen tuli myös kestää pitkiä ja usein olosuhteiltaan hankalia merimatkoja, joten niiden kestävyys oli nykylaukkuja tärkeämpää.^[2]

Jo 1800-luvun aikana matkailussa tapahtuneet muutokset alkoivat tehdä matka-arkuista epäkäytännöllisen vaihtoehdon matkatavaroiden pakkaamiselle. Siinä missä matkailu oli aiemmin ollut lähinnä varakkaan eliitin yksinoikeus, alkoi massaturismi yleistyä 1800-luvun loppua kohden. Turistimatkailun myötä syntyi tarve kevyemmille, matkailijan itsensä mukana kannettaville matkalaukuille.^[2]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa matka-arkut jäivät nopeasti pois käytöstä ja niitä korvaavat kevyemmät matkalaukut syrjäyttivät ne lopulta lähes täysin. Varhaiset matkalaukut olivat selvästi kevyempiä kuin matka-arkut. Nykyisiin matkalaukkuihin verrattuna ne olivat kuitenkin raskastekoisia. Laukun runko koostui usein nahasta tai kumikankaasta, ja laukun rakennetta kasassa piti tukeva puu- tai metallirunko. Kulmia lujitettiin metallista tai nahasta tehdyillä suojuksilla. Laukkua kannettiin yleensä sen pitkällä sivulla sijaitsevalla kahvalla. Laukut olivat usein suurikokoisia ja verrattain raskaita, ja kevyempiä laukkumalleja markkinoitiin lähinnä naisille.^[2]

Automatkailun yleistyessä 1930-luvulta alkaen myös matkalaukkuvalikoima monipuolistui. Aiemmin matkalaukkujen tuli kestää laivamatkoihin liittyvää kosteutta, joten ne olivat yleensä vettä hyvin kestävistä materiaaleista tehtyjä ja tukevarakenteisia. Automatkailuun tarkoitetun laukun ei kuitenkaan tarvinnut olla yhtä kestävä, ja halpoja matkalaukkuja saatettiin esimerkiksi valmistaa kartongista. Muovimateriaalien kehityksen myötä myös muoveista ja keinokuiduista valmistetut laukut alkoivat yleistyä.^[2]

Lentomatkailun yleistyminen muutti laukkuja entisestään. Lentokentillä laukkuja saatetaan joutua siirtämään pitkiäkin matkoja, joten kuljetuksen helpottamiseksi laukkuihin alettiin lisäämään esimerkiksi vetokahvoja ja pyöriä. Nykyaikana matkalaukut suunnitellaan erityisesti lentomatkustamisen tarpeita ajatellen, ja esimerkiksi laukkumallien mittasuhteita usein määrittävät lentoyhtiöiden matkatavaroille asettamat rajoitukset.^[2]

Matkalaukkujen koot ilmoitetaan nykyään laukun korkeuden ja tilavuuden mukaan. Yleisimpien mallien korkeus on noin 75 cm ja tilavuus vaihtelee 80-100 litran välillä. Kyseisen kokoiseen laukkuun on mahdollistsa pakata yleensä yhden matkustajan tarvitsemat henkilökohtaiset tavarat noin pari viikkoa kestävää matkaa varten tai kahden hengen tavarat hieman tätä lyhyemmälle matkalle. Pienempiä matkalaukkuja valmistetaan erityisesti lyhyempiä matkoja varten. Viikon matkalle sopiva matkalaukun koko on usein noin 65 cm korkea ja 60-70 litraa tilava laukku.^[3]

Yleisimpiä kokoja suurempia laukkuja ei juuri valmisteta, koska lentoyhtiöt usein rajoittavat tavanomaista suurempien matkatavaroiden kuljettamista tai perivät niistä lisämaksuja. Korkeudeltaan yli 80 cm ja tilavuudeltaan yli 100 litraa oleva laukku ylittää usein jo kolmen sivun yhteismitaltaan 158 cm, joka on useiden lentoyhtiöiden käyttämä yläraja matkalaukun koolle.^[3]

Lentokoneen ruumassa kulkevaa matkalaukkua pienemmästä matkalaukusta käytetään nimitystä lentolaukku. Lentolaukun tarkoitus on mahdollistaa laukun ottaminen mukaan lentokoneen matkustamoon. Rajoitukset lentolaukulle vaihtelevat lentöyhtiöittäin, mutta tavallisimmin lentolaukun koko on noin 55 cm. Lentolaukkua voidaan käyttää myös ainoana matkalaukkuna esimerkiksi viikonloppumatkalla.^[3]

Laukkuja tehdään nykyään niin kovamuovipintaisia, kuin kangaspintaisia. Kovapintaiset laukut suojaavat paremmin matkatavaroita ja ovat tästä syystä suosittuja esimerkiksi lentokoneen ruumassa kuljetettavien tavaroiden suojaamiseen. Kankaiset matkalaukut taas sisältävät usein ulkotaskuja, mikä tekee niistä käytännöllisiä matkustamolaukkuja. Matkalaukun pinta voidaan tehdä myös alumiinista, mutta tämä on nykyään harvinaista, sillä alumiini kolhiintuu ja naarmuuntuu helposti.^[3]

Laukkujen materiaalivalinnoissa painotetaan usein keveyttä, koska lentoyhtiöt asettavat rajoituksia matkatavaroiden yhteispainolle. Muovilaukkujen paino vaihtelee yleensä välillä 2-8 kg. Uudemmat laukut ovat pääsääntöisesti kevyempiä kuin vanhemmat. Alumiinista tehdyt matkalaukut ovat usein selvästi muovilaukkuja raskaampia.^[3]

Yleisimmin käytetty matkalaukkumalli on nelipyöräinen. Nelipyöräisestä laukusta käytetään myös nimitystä spinneri. Neljä pyörää mahdollistaa laukun kuljettamisen esimerkiksi pystyasennossa vierellä taluttaen, jolloin useamman laukun yhtäaikainen kuljettaminen on mahdollista.^[3]

Kaksipyöräisen matkalaukun pyörät ovat usein suuremmat ja paremmin suojatut kuin spinnerissä. Tämä parantaa laukun kestävyyttä, mutta laukun kuljettaminen on mahdollista lähinnä perässä vetämällä.^[3]

Etenkin kevyemmät matkalaukut suljetaan usein vetoketjuilla ja nykyaikaiset vetoketjut kestävät käyttöä myös melko raskaissa laukuissa. Vaihtoehtona laukun sulkemiselle on salpalukitus, jota käytetään lähinnä raskaimmissa tai hieman vanhemmissa laukkumalleissa.^[3]

Koska matkalaukkuja saatetaan avata osana rajatarkastusta myös voimakeinoin, käytetään lukituksena nykyisissä laukuissa monesti TSA-yhdistelmälukkoa. Erityisen tarpeellista tämä on Yhdysvaltoihin matkustettaessa. TSA-lukko on mahdollista avata Yhdysvaltain rajaviranomaisten käyttämällä TSA-yleisavaimella ilman tarvetta murtaa lukkoa.^[3]