Marcel Landowski

Marcel Landowski (18. helmikuuta 1915 Pont-l'Abbé – 24. joulukuuta 1999 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä. Hän pyrki luomaan avantgarden ja konservatiivisen ilmaisun välimaastoon sijoittuvaa musiikkia. Hänen tuotannossaan on Arthur Honeggerin ja Gian Carlo Menottin vaikutteita.^[1]

Landowski opiskeli Pariisin konservatoriossa vuosina 1935–1941.^[2] Siellä hän sai sävellysopetusta Henri Büsseriltä ja orkesterinjohdon opetusta Philippe Gaubertilta. Lisäksi hän sai ohjausta pianonsoitossa Marguerite Longilta ja orkesterinjohdossa Pierre Monteux'lta.^[3] Landowskista tuli merkittävä Ranskan musiikkihallinnon toimija. Hän esimerkiksi perusti Orchestre de Parisin vuonna 1967, kehitti maan konservatoriojärjestelmää vähemmän keskusjohtoiseksi ja toimi Théâtre du Châtelet'n puheenjohtajana 1979–1991. Vuonna 1991 Landowski perusti Musique nouvelle en liberté -seuran. Hänet valittiin vuonna 1975 Académie des Beaux-Artsin jäseneksi, ja vuodesta 1994 hän toimi Institut de Francen rehtorina.^[2] Tätä ennen hän oli toiminut vuodesta 1968 Institut de Francen pysyvänä sihteerinä. Vuonna 1987 hän sai Kunnialegioonan komentajan arvon.^[3]

Landowski sävelsi paljon näyttämöteoksia, myös oopperoita^[1], joiden teema on usein filosofinen. Näihin kuuluvat Le ventriloque (1955), Le fou (1955), Les adieux (1960), Montségur (1985) ja Galina (1996). Landowski hyödynsi elektroakustisia keinoja esimerkiksi teoksessa Le fantôme de l'opéra (1980).^[2] Landowskin merkittäviin teoksiin kuuluvat myös lyyrinen legenda Le Rive de Nils Halerius, ensimmäinen sinfonia (Jean de la peur) ja Un enfant appelle (konsertto sopraanolle, sellolle ja orkesterille, 1979). Landowski jatkoi säveltämistä 1990-luvulle saakka.^[3] Osa hänen tuotannostaan on elokuvamusiikkia.^[1]

Landowskin isä oli kuvanveistäjä Paul Landowski.^[4] Muusikko Manon Landowski on hänen tyttärensä.^[5]