[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Liettua

valtio Pohjois-Euroopassa

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Paljon vuonna 2013 kirjoitettuja tietoja, joten monessa kohtaa käytetään esim. vuoden 2011 dataa.

Liettuan tasavalta (liett. Lietuvos Respublika) eli Liettua (liett. Lietuva) on valtio Itämeren itärannalla Euroopassa. Liettuan asukasluku on noin 2,8 miljoonaa ja maan pääkaupunki on Vilna. Maan pääväestön muodostavat liettualaiset, jotka ovat latvialaisten ohella maailman ainut jäljellä oleva balttilainen kansa[10].

Liettuan tasavalta
Lietuvos Respublika
Liettuan lippu Liettuan vaakuna
lippu vaakuna

Liettuan sijainti Euroopan unionin alueella.
Liettuan sijainti Euroopan unionin alueella.

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Gitanas Nausėda
Pääministeri Ingrida Šimonytė
Pääkaupunki Vilna (523 050 as.)
54°41′N, 25°17′E
Muita kaupunkeja Kaunas (311 148 as.)
Klaipėda (160 361 as.)
Šiauliai (109 328 as.)
Panevėžys (98 612 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 65 302 km² [1] (sijalla 120)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2019) 2 793 986 [2] (sijalla 136)
– väestötiheys 45,3 as. / km²
– väestönkasvu −1,2 % [3] (2016)
Viralliset kielet liettua
Valuutta euro (€) (EUR)
BKT (2015)
– yhteensä 37,2 mrd. EUR [4][5]  (sijalla 87)
– per asukas 12 701 EUR [6][7]
HDI (2014) 0,839 [8] (sijalla 37)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,2 % [9]
– teollisuus 28 % [9]
– palvelut 68,8 % [9]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys

 – julistautui
 – tunnustettu

 – palauttaminen
Neuvosto-Venäjästä
16. helmikuuta 1918
12. heinäkuuta 1920
Neuvostoliitosta
11. maaliskuuta 1990
Lyhenne LT
– ajoneuvot: LT
– lentokoneet: LY
Kansainvälinen
suuntanumero		 +370
Tunnuslause Vienybė težydi (suom. Yhtenäisyys kukoistaa)
Kansallislaulu ”Tautiška giesmė”

Edeltäjä(t)  Liettuan SNT

Liettua mainitaan ensi kerran historiassa vuonna 1009. Tuohon mennessä alue oli ollut jo vuosisatoja eri balttilaisten kansojen asuttama. Ensimmäinen yhtenäinen Liettua syntyi 1253, kun Mindaugas kruunattiin Liettuan kuninkaaksi. Seuraavan sadan vuoden aikana se kohosi Euroopan suurimmaksi valtioksi liittoutuen lopulta Puolan kanssa. Vuonna 1569 liiton pohjalta syntyi vapaaehtoisesti Puola-Liettuan kansainyhteisö, joka kesti aina vuoden 1795 Puolan jakoon asti, jolloin liettualaisalueet joutuivat Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa Liettua itsenäistyi Venäjästä 16. helmikuuta 1918. Maailmansotien välisen ajan vuosina 1926–1940 maa oli Antanas Smetonan autoritaarisesti johtama tasavalta. Kesäkuun puolivälissä 1940 Neuvostoliitto kuitenkin miehitti Baltian maat, mukaan lukien Liettuan, josta se muodosti Liettuan SNT:n. Vuonna 1941 natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon alkoi saksalaismiehitys, joka päättyi neuvostomiehityksen palauttamiseen 1944. Liettua palautti itsenäisyytensä ensimmäisenä Baltian maana ja neuvostotasavaltana 11. maaliskuuta 1990. Vuonna 2004 Liettua liittyi Natoon ja Euroopan unioniin. Vuoden 2015 alusta alkaen maa otti käyttöön yhteisvaluutta euron.[11]

Maantiede

muokkaa
Pääartikkeli: Liettuan maantiede
 
Maailmanperinnekohde Kuurinkynnään hiekkadyynejä.

Liettua rajoittuu pohjoisessa Latviaan, idässä Valko-Venäjään, etelässä Puolaan ja Venäjään (Kaliningradin alue). Länsiraja kulkee Itämerellä. Liettua on pinta-alallaan 65 300 km² suurin Baltian maista. Tämä vastaa noin viidesosaa Suomen pinta-alasta. Merenrantaa Liettualla on tarkastelutavasta riippuen 90 kilometriä[9][12] tai enemmän.[13][14] Liettuan korkein kohta, Aukstojas, on 293,8 metriä merenpinnan yläpuolella.[12] Liettuan pisin joki on Valko-Venäjän puolelta alkava 917 kilometriä pitkä Nemunas (Niemen).[15]

Liettua on suurimmaksi osaksi alankoja, soita ja metsiä.[16] Liettuan järvet sijoittuvat suurimmalta osin ylänköalueille. Yli 0,5 hehtaarin kokoisia järviä on yhteensä 2 830 ja ne peittävät 880 neliökilometrin alueen. Järvistä suurin on 44,79 neliökilometrin laajuinen Druksiai.[12] Suurin saari on Kaliningradin alueen pohjoispuolella Nemunasin suiston suojelualueella sijaitseva, tulvistaan ja linnustostaan tunnettu Rusnė (noin 48 km²).[17]

Luonto ja luonnonsuojelu

muokkaa
 
Trakain historiallinen kansallispuisto ympäröi Trakain linnan ympäristöä.

Liettua kuuluu luonnonmaantieteellisesti lauhkean vyöhykkeen sekametsäalueeseen. Metsät peittävät 31,3 prosenttia maa-alasta.[18] Noin 70 % metsistä on talousmetsää. Havupuiden osuus metsien puustosta on hiukan yli puolet, yleisimpänä puulajina mänty.[19]

Liettuan viidestä kansallispuistosta vanhin on vuonna 1974 perustettu Aukštaitijan kansallispuisto, jossa suojellaan vanhoja metsiä. Kuurinkynnään kansallispuisto muodostuu kapeasta hiekkakannaksesta. Trakaissa suojellaan järvimaiseman lisäksi historiallisia kohteita.[20]

Ilmasto

muokkaa
 
Palangan uimarantaa. Liettuan rannikkoseudulla aurinko paistaa useammin kuin maan itäosissa.

Liettuan ilmasto on lauhkea. Kesällä on lämmintä, eniten sataa elokuussa. Talvella saattaa olla purevan kylmää, jos vallitseva ilmavirtaus tulee Venäjän sisäosista.[21]

Vuoden keskilämpötila oli vuosien 1961–1990 mittausten mukaan Vilnassa 6,0 °C. Keskilämpötila on korkeimmillaan rannikon Kuurinkynnäällä (Nidassa runsas 7,2 °C) ja sisämaassa se vaihtelee välillä 5,5–6,5 °C. Kuurinkynnään Nidassa tammikuun keskilämpötila oli −3,2 °C ja heinäkuun 17,2 °C, Vilnassa on taas tammikuussa keskimäärin −6,1 °C ja heinäkuussa 16,9 °C.[22][23][24] Kylmimmillään Liettuassa on ollut 42,9 astetta pakkasta (Utena 1.2.1956) ja kuumimmillaan lämpöä on riittänyt 37,5 celsiusastetta (Zarasai 30.7.1994).[25]

Keskimääräinen vuosisademäärä oli vuosien 1961–1990 havaintojen perusteella välillä 550–850 millimetriä. Rannikolla ja maan länsiosissa satoi keskimäärin 700–850 ja maan keski- ja itäosissa 550–750 milliä vuodessa.[26] Enimmillään vuorokaudessa on satanut 250 millimetriä (Dusetos 2.7.1980) ja vuodessa 1 109,2 millimetriä (Šilutė, 1981).[25] Aurinko paistaa tilastojen valossa rannikolla enemmän (keskimäärin 1 800–1 900 tuntia vuodessa) kuin maan itäosissa (1 650–1 700 tuntia).[27]

Vilnan ilmasto
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −3,5 −1,7 3,3 10,7 18,2 21,1 22,1 21,6 16,4 10,2 3,5 −0,5 ka. 10,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −8,7 −7,6 3,8 1,6 7,5 10,8 12,3 11,5 7,7 3,4 −0,9 −5,2 ka. 3
Vrk:n keskilämpötila (°C) −6,1 −4,8 −0,6 5,7 12,5 15,8 16,9 16,3 11,6 6,6 1,2 −2,0 ka. 6,1
Sademäärä (mm) 41 38 39 46 62 77 78 72 65 53 57 55 Σ 683
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−3,5
−8,7
−1,7
−7,6
3,3
3,8
10,7
1,6
18,2
7,5
21,1
10,8
22,1
12,3
21,6
11,5
16,4
7,7
10,2
3,4
3,5
−0,9
−0,5
−5,2
S
a
d
a
n
t
a 		41
38
39
46
62
77
78
72
65
53
57
55


Lähde: NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961–1990 sääasemalta 26730 Vilnius.[23]
Vilnan ilmasto Tam Hel Maa Huh Tou Kes Hei Elo Syy Lok Mar Jou Vuosi
Ylin lämpötila vuosina 1777–1990 (°C) 8,5 14,4 19,8 27,6 31,8 33,4 35,4 34,4 29,8 24,5 14,9 10,5 35,4
Alin lämpötila vuosina 1777–1990 (°C) −37,2 −35,8 −29,6 −14,1 −3,6 0,0 3,5 1,0 −4,8 −14,4 −22,5 −30,5 −37,2
Lähde: NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961–1990 sääasemalta 26730 Vilnius.[23]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Liettuan historia

Esihistoria

muokkaa

Vanhimmat merkit ihmisasutuksesta Liettuassa ovat Kernavėn alueella, varhaiselta kivikaudelta 8000–9000 eaa.[28] Balttilaiset heimot asettuivat nykyisen Liettuan alueelle 600–100-luvuilla eaa. Nykyiset latvialaiset ja liettualaiset ovat heidän jälkeläisiään. Ensimmäinen maininta Liettuasta sen omalla nimellä on vuodelta 1009 Quedlinburgin luostarin aikakirjoissa.[29]

Keskiaika

muokkaa
 
Liettuan kehitysvaiheita. Jo 1260-luvulla Liettua käsitti suuret osat Liettuan ja Valko-Venäjän nykyalueista. 1400-luvun Liettuan suuriruhtinaskunta oli myöhäiskeskiajan suurvalta. Vuoden 1569 tienoilla laajat eteläiset osat siirtyivät Puolalle.
 
Liettuan kartta Gerardus Mercator, 1633

Liettuan valtion historia alkaa 1260-luvulta, jolloin heimot yhdistyivät kuningas Mindaugasin johdolla vastustamaan Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä.[30] Liettuan suuriruhtinaskunta kasvoi ajan myötä merkittäväksi monikulttuuriseksi valtioksi, joka kattoi suuria osia Itä-Euroopasta.[30] Liettua säilytti muinaisuskoaan pisimpään Euroopan valtioista. Valtiosta tuli kristillinen vasta 1300-luvun lopulla, kun suuriruhtinas Jogaila nousi vuoden 1385 Krevan unioniin liittyvän avioliiton kautta Puolan kuningas Jagelloksi ja määräsi oman kansansa ottamaan kristillisen kasteen.[31] Kansan pariin kristinusko levisi laajemmin parin seuraavan vuosisadan kuluessa. Jogailan seuraaja, suuriruhtinas Vytautas Suuri voitti Saksalaisen ritarikunnan vuonna 1410 Tannenbergissa, ja maa välttyi saksalaisvallalta. Nyky-Liettuan lounaiskulma oli Liettuan suuriruhtinaskunnan suuruuden vuosina kuitenkin osa Preussia.

Uusi aika: Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan aika

muokkaa
 
Liettuan alueellinen jako Venäjän keisarikunnan aikana 1867-1914.

Puolan kuningas Sigismund II pyrki siirtämään Liettuan suuriruhtinaskunnan eteläosia osaksi Puolaa sopimalla tästä paikallisten ruhtinaitten kanssa. Lublinin unionissa vuonna 1569 Liettua ja Puola yhdistyivät myös juridisesti ja muodostivat Puola-Liettuan valtioliiton. Valtioliiton pääkaupunki oli Krakovassa, mutta siirtyi 1500–1600-lukujen taitteessa Varsovaan. Katolinen kirkko ja puolalaistuva aatelisto levittivät puolalaista kulttuuria ja yhteiskuntajärjestystä. Liettuan kieli menetti asemaansa ja länsieurooppalaiset kulttuurivaikutteet levisivät maahan.[30]

Pohjan sodan aikana (1655–1661) Liettua ja sen talous kärsivät Ruotsin armeijan tuhoista. Ennen kuin niistä ehdittiin toipua, alkoi suuri Pohjan sota (1700–1721). Sota, rutto ja nälänhätä surmasivat merkittävän osan maan väestöstä.[32]

Puolan ja Liettuan unioni säilyi Puolan kolmanteen jakoon vuoteen 1795, jolloin Liettua liitettiin pääosin Venäjän keisarikuntaan. Lounaisin osa eli nykyisen Klaipėdan ympäristö liitettiin Preussiin. Liettuaa venäläistettiin 1863–1904, jolloin muun muassa Vilnan yliopisto suljettiin, liettuankielinen lehdistö ja kirjallisuus kiellettiin. Venäläistoimia vastustettiin ankarasti, ja lapsia opetettiin salaa liettuan kielellä kotikouluissa.[33] Monet lähtivät ulkomaille: vuosina 1868–1914 maasta muutti noin 635 000 henkeä eli viidennes väestöstä.[34] Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Vilnaan valittu Liettuan kansalliskokous vaati turhaan itsehallintoa.[30]

1900-luvulta nykyhetkeen

muokkaa
 
Liettuan itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat.

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset valloittivat suurimman osan Liettuaa vuonna 1915.[35] Helmikuussa 1918 Liettuan kuningaskunta julistautui itsenäiseksi Venäjän vallankumouksen jälkeen. Liettuasta tuli kuitenkin jo marraskuussa tasavalta.[36] Liettua puolusti vuosina 1918–1920 itsenäisyyttään sotimalla Puolaa, Venäjää ja Saksan tukemaa Bermondt-Avalovin armeijaa vastaan. Liettua ja Neuvosto-Venäjä solmivat Moskovassa 12. heinäkuuta 1920, Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan ollessa vielä käynnissä, rauhansopimuksen ja tunnustivat toisensa. Liettua menetti Venäjän sille luovuttaman Vilnan ympäristöineen, kun alue liitettiin Puolaan vuoden 1920 lopulla.[37] Kaunasista tuli Liettuan tilapäinen pääkaupunki.[29]

Aikaisemmin Saksaan kuulunut Klaipėdan eli Memelin alue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallinnassa.[37] Liettua lähetti 1 400 miehen armeijan rauhoittamaan alueen järjestettyään siellä ensin kapinan, ja Ranska ja Liettua sopivat alueen siirtymisestä Liettualle v. 1924.[38]

Maailmansotien välisen Liettuan tärkein poliitikko oli Antanas Smetona, joka toimi maan ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920, ja uudelleen vuoden 1926 sotilasvallankaappauksesta aina vuoteen 1940 asti.[39]

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Liettua kuului aluksi Saksan etupiiriin, mutta 28. syyskuuta tehdyn lisäsopimuksen nojalla Liettua siirtyi Neuvostoliiton etupiiriin.[29] Neuvostoliitto pakotti syksyllä 1939 Liettuan luovuttamaan sotilastukikohtia, joihin sijoitettiin 20 000 sotilasta. Vastineeksi sopimuksesta Liettua sai takaisin Vilnan Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan. Vilnasta tuli taas pääkaupunki, ja maa sai nykyisen itärajansa.[40]

Neuvostoliitto antoi Liettualle 14. kesäkuuta 1940 uhkavaatimuksen päästää rajoittamaton määrä joukkoja maahan. Pian tämän jälkeen Liettuasta muodostettiin Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta.[41] Saksan valtakunta miehitti Liettuan 1941 hyökättyään Neuvostoliittoon.[29] Vuosina 1941–1944 pääosa nykyisestä Liettuasta kuului siviilihallinnoltaan Saksan Ostlandin valtakunnankomissariaattiin. Vuonna 1944 puna-armeija työnsi saksalaiset pois Liettuasta, ja neuvostovalta palautui. Vastarintamiehet, niin sanotut metsäveljet vastustivat neuvostovaltaa pitkälle 1950-luvulle.[42]

 
Liettuan juutalaisia ja saksalainen sotilas.

Neuvostovallassa Liettuassa ehdittiin toteuttaa viljelymaiden ja yritysten kansallistaminen ja kyydittää vastustelijat Siperiaan.[42] Presidentti Antanas Smetona pakeni Yhdysvaltoihin, ja hänen Liettuaan palannut vastustajansa Augustinas Voldemaras vangittiin ja kuljetettiin Venäjälle.[39][43] On arvioitu, että vuosina 1940–1954 natsien ja neuvostojoukkojen miehitysten aikana Liettua menetti yhteensä 780 000 kansalaistaan. Saksalaiset lähettivät liettualaisia työleireille ja surmasivat 91 % maan juutalaisista. Neuvostojoukkojen vuoden 1944 valtauksen jälkeen 120 000–300 000 liettualaista surmattiin tai lähetettiin Siperiaan. Osana Liettuan integrointia Neuvostoliiton viranomaiset rohkaisivat muuttoliikettä muista neuvostotasavalloista Liettuaan.[29]

Gorbatšovin kaudella Neuvostoliitossa alkaneen perestroikan ja glasnostin myötä Liettuassa vahvistuivat kansallistunne ja itsenäisyyspyrkimykset. Kesäkuussa 1988 perustettiin kommunismin ja neuvostovallan vastainen uudistusliike Sąjūdis.[29][31] Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoutui irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta ja antoi kaiken vallan parlamentille. Helmikuun 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui ensimmäisenä neuvostotasavaltana itsenäiseksi. Neuvostoliitto yritti tukahduttaa itsenäisyysliikettä muun muassa talousboikotilla ja viimein 13. tammikuuta 1991 valtaamalla Vilnan televisiokeskuksen, jossa 14 ihmistä sai surmansa.[44] Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuomitsi hyökkäyksen, ja Venäjä tunnusti Baltian maat itsenäisiksi 7. syyskuuta 1991.[45]

Uudelleen itsenäistyneen Liettuan historian alkuvaiheen näkyvimpiä poliitikkoja oli Vytautas Landsbergis, joka johti Sajudis-liikettä ja toimi Liettuan itsenäiseksi vuonna 1990 julistaneen parlamentin puhemiehenä. Toinen itsenäisyyden alkuvaiheen keskeinen poliittinen vaikuttaja oli Algirdas Brazauskas, joka johti vuoden 1992 vaaleissa Sajudiksen voittanutta kommunistipuolueen seuraajaa Demokraattista työväenpuoluetta. Brazauskas oli Liettuan presidentti vuosina 1993-1998 ja pääministeri 2000-luvun alussa.[46] Valdas Adamkus toimi Liettuan presidenttinä vuosina 1998-2003 sekä 2004-2009.[46]

Liettua otettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi 17. syyskuuta 1991. Tämän jälkeen maa lähestyi Länsi-Eurooppaa. Viimeiset Venäjän armeijan joukot poistuivat maasta vuonna 1993.[29] Liettuasta tuli sekä Euroopan unionin että Naton jäsen vuonna 2004.[35] 1. tammikuuta 2015 maa otti kansallisen valuuttansa litin sijaan käyttöön euron.[47]

Politiikka

muokkaa
Pääartikkeli: Liettuan poliittinen järjestelmä
 
Dalia Grybauskaitė oli Liettuan presidenttinä vuosina 2009-2019.
 
Gitanas Nausėda, Liettuan presidentti vuodesta 2019.

Liettuan tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka päämies on Liettuan presidentti.[9] Hänet valitaan vaaleissa viiden vuoden kaudeksi. Liettuan presidentti on ensisijaisesti edustuksellinen, seremoniallinen ja symbolinen valtionpäämies. Hänellä on silti ulkopoliittista valtaa ja hän nimittää pääministerin, mutta tämä tarvitsee myös parlamentin hyväksynnän. Presidentti nimittää pääministerin esityksen pohjalta muut ministerit, ja lisäksi johtavat virkamiehet, tuomarit ja perustuslakituomioistuimen jäsenet.[48]

Liettuan presidentiksi valittiin toukokuun 2019 presidentinvaaleissa puolueisiin sitoutumaton ekonomisti Gitanas Nauseda.[49]

Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen eduskunta Seimas, johon valitaan 141 jäsentä neljän vuoden kaudeksi. 71 edustajaa valitaan yhden edustajan vaalipiireistä, lisäksi 70 edustajaa valitaan kansallisilta listoilta.[9] Puolueilta vaaditaan 5 prosenttia maan kaikista äänistä, että ne saavat ehdokkaansa eduskuntaan.[50] Liettuan vaalijärjestelmä on erikoislaatuinen. Parlamentin 141 paikasta 70 täytetään suhteellisen vaalitavan perusteella ja loput 71 niin, että kustakin vaalipiiristä valitaan vain eniten ääniä saanut edustaja.[51]

Liettuan pääministerinä toimii Ingrida Šimonytė, joka aloitti marraskuussa 2020. Kotimaan liitto – Liettuan kristillisdemokraatit (TS-LKD) asetti Šimonytėn pääministeriehdokkaakseen, vaikka tämä ei virallisesti kuulukaan puolueeseen. TS-LKD muodosti hallituksen kahden pienemmän puolueen, liberaalien liikkeen ja Vapauspuolueen kanssa[52].

Ylintä tuomiovaltaa käyttävät perustuslakituomioistuin, korkein oikeus ja vetoomustuomioistuin. Presidentti nimittää kaikki tuomarit.[9] Presidentti Algirdas Brazauskas määräsi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lopetettavaksi heinäkuussa 1996. Maassa oli teloitettu vuoden 1991 jälkeen seitsemän murhasta tuomittua. Odottamassa tuomion täytäntöönpanoa oli yhdeksän.[53] Kuolemanrangaistus poistettiin v. 1998.[54]

Puolustusvoimat

muokkaa
Pääartikkeli: Liettuan puolustusvoimat

Liettuan puolustusvoimissa työskentelee noin 14 700 henkilöä, joista 2 220 on siviilejä.[55] Asevelvollisuudesta luovuttiin syyskuussa 2008, mutta se palautettiin vuonna 2015[56]. Puolustusvoimat jakaantuu maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin, erikoisjoukkoihin ja vapaaehtoisjoukkoihin.[57]

Läänit

muokkaa
 
Liettuan lääni- ja kuntajako.

Liettua on jaettu kymmeneen lääniin (apskritys, yksikkö – apskritis), jotka on nimetty suurimman kaupungin mukaan. Läänit on jaettu kuntia vastaaviin 43 kunnallispiiriin sekä kuntia vastaaviin kaupunkikuntiin ja kuntiin. Näitä yksiköitä on yhteensä 60.[58]

Lääni Pääkaupunki
  Alytusin lääni   Alytus
  Kaunasin lääni   Kaunas
  Klaipėdan lääni   Klaipėda
  Marijampolėn lääni   Marijampolė
  Panevėžysin lääni   Panevėžys
  Šiauliain lääni   Šiauliai
  Tauragėn lääni   Tauragė
  Telšiain lääni   Telšiai
  Utenan lääni   Utena
  Vilnan lääni   Vilna

Talous

muokkaa
 
Klaipėdan aallonmurtaja ja majakka 200 litin setelissä, joka vastaan arvoltaan 57,93 euroa.
 
ORLEN Lietuva -yhtiön Mažeikiain öljynjalostamo on Baltian ainoa öljynjalostamo. Merkittävä osa yhtiön tuotannosta viedään ulkomaille.

Liettuan talous on siirtynyt suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ja kasvanut nopeasti viime vuosikymmenenä. Maa liittyi WTO:hon ja EU:hun vuonna 2004. Maan bruttokansantuote on kasvanut vuosina 2002–2011 keskimäärin 4,5 %, joka oli Slovakian jälkeen Euroopan yhteisömaiden suurin kasvuprosentti. Lamavuonna 2009 kansantuote laski kuitenkin −14,8 %, muina jakson vuosina BKT kasvoi.[59] Vuonna 2012 BKT:n on raportoitu kasvaneen 4,1 %. Vuoden 2012 lopussa työttömyysaste oli 12,3 % (toisella tilastointitavalla 13,0 %), mikä oli runsaan prosentin edellisvuotta vähemmän.[60] Keskimääräinen kuukausipalkka oli 2 232 LTL eli 647 euroa (2012 lopussa).[61]

Liettuan rahayksikkö on euro vuoden 2015 alusta alkaen. Vuoteen 2015 asti rahayksikkönä oli Liettuan liti (valuuttakoodi LTL).[62] Litin arvo sidottiin euroon vuoden 2002 helmikuussa vaihtokurssilla 1,00 EUR = 3,4528 LTL.[63] Maan keskuspankki päätti jo vuonna 2005 liettualaisten eurokolikoiden ulkoasusta.[64] Huhtikuussa 2014 Liettuan parlamentti päätti kannattaa euroon liittymistä.[65] Kesäkuussa 2014 Euroopan keskuspankki arvioi, että Liettua täyttää eurojäsenyyden vaatimukset ja Euroopan komissio ehdotti, että Liettua voisi liittyä valuuttaliittoon vuoden 2015 alusta lähtien. EU:n jäsenmaat päättivät Liettuan eurojäsenyydestä heinäkuussa 2014.[66]

Suuri osa Liettuan kaupasta suuntautuu edelleen itään ja Keski-Eurooppaan. Vuonna 2011 tuonnin määrä oli yhteensä 78,8 miljardia litiä. Liettuan suurimmat tuontimaat olivat Venäjä (osuus 32,1 %), Saksa (10,0 %), Puola (9,1 %), Latvia (6,6 %) ja Alankomaat (5,0 %).[67]

Liettuan kauppatase oli vahvasti alijäämäinen, sillä vuoden 2011 vienti oli suuruudeltaan vain 69,6 miljardia litiä. Maan vienti kohdistui erityisesti Venäjälle (16,6 %), Latviaan (10,2 %), Saksaan (9,3 %), Puolaan (6,9 %), Viroon (6,6 %), Alankomaihin (6,1 %) ja Valko-Venäjälle (5,2 %).[67] Viennin merkittävimmät tuoteryhmät ovat poltto- ja voiteluaineet (26,0 mrd. litiä eli 33,0 %), koneet ja kulkuneuvot 21,3 % sekä kemikaalit ja niihin liittyvät tuotteet 12,9 %.[67]

Suomen osuus Liettuan ulkomaankaupan tuonnista oli 2,1 % (1 644,1 milj. LTL) ja viennistä 1,3 % (931,2 milj. LTL).[67] Suomalaisyritykset ovat toimineet erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan sekä valmistusteollisuuden aloilla. Esimerkiksi Nesteellä on maassa yli 50 huoltamoa, Rautakesko omistaa liettualaisen Senukai-rautakauppaketjun ja S-ryhmän Prisma-tavaratalot ovat merkittävä vähittäiskaupan toimija.

Vuonna 2011 inflaatio 4,1 %.[9] Maatalous työllistää 14 % työvoimasta ja tuottaa 3,3 % kansantuotteesta. Sen tuotteita ovat vilja, peruna, sokerijuurikas ja vihannekset.[9]

Energiatalous

muokkaa
 
Fossiilisia polttoaineita käyttävä 1 800 MW:n Elektrėnain voimala on Liettuan suurin voimalaitos. Se on osa Lietuvos Energija -yhtiötä.

Liettuan sähköntuotanto koki suuria muutoksia, kun keskeisessä asemassa ollut Ignalinan ydinvoimala suljettiin vuoden 2009 lopussa.[68] Vielä vuonna 2004 maa oli Euroopan 27 maasta toiseksi hiilidioksiditehokkain. Silloin ydinvoimalla tuotettiin 78 % ja uusiutuvilla lähteillä 15 % maan omasta energiantuotannosta. Maa tuo öljyä ja maakaasua Venäjältä.[69] Nykyisin maan suurin voimala on raskasta polttoöljyä ja maakaasua käyttävä Elektrėnain voimala (1 800 MW). Ignalinan sulkemisen jälkeen Liettua on myös tuonut sähköä ulkomailta. Liettuan vuonna 2010 hyväksytyn, vuoteen 2050 ulottuvan energiapoliittisen strategian tavoitteena on saavuttaa energiaomavaraisuus vuoteen 2020 mennessä. Strategiapaperin mukaan energian maahantuontia monipuolistetaan, markkinoita vapautetaan ja kotimaan energiatarpeiden täyttämiseksi luodaan riittävä tuotantokapasiteetti. Tarkoituksena on strategiapaperin mukaan ryhtyä tuottamaan sähköä uudella Visaginasin ydinvoimalalla ja uudistuvilla energianlähteillä.[70] Vuonna 2013 avattiin esimerkiksi Fortumin toimittama, yhdyskuntajätettä hyödyntämään pystyvä Klaipėdan voimalaitos.[71][72] Liettua sopi myös sähkönsiirron kantaverkon yhdistämisestä Puolan kantaverkkoon vuoteen 2015 mennessä LitPolLink-siirtoyhteydellä. Tällä parannetaan sähkövarmuutta. Ennestään Liettuasta oli kantaverkkoyhteys pohjoiseen (Latviaan ja Viroon) sekä itään (Valko-Venäjän ja Venäjän suuntaan).[73]

Strategian mukaisesti Liettua allekirjoitti vuonna 2011 yhteistyösopimuksen amerikkalaisen energiayhtiön kanssa maakaasun toimittamisesta vuodesta 2015 alkaen 30 % maakaasun tuontia ja jakelua hallinneen venäläisyhtiö Gazpromin hintatasoa edullisemmin. Kaasu tuotaisiin maahan nesteytettynä meriteitse. Tätä varten Klaipėdaan on rakenteilla LNG-terminaali, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2014 loppuun mennessä.[74] Liettuan parlamentti päätti kesällä 2012 myös velvoittaa maakaasun maahantuojat ohjaamaan vähintään 25 % Liettuassa käytettävän kaasun tuonnistaan uuden kaasuterminaalin kautta. Osin Gazpromin omistama kaasun myynti- jakeluyhtiö Lietuvos Dujos päätettiin lain voimalla jakaa vuonna 2014 aikana erillisiksi jakelu- ja myyntiyhtiöiksi. Näin useat kaasuntoimittajat voivat jatkossa käyttää samaa maakaasun siirtoputkistoa.[75]

Liikenne

muokkaa
 
Liettuassa on kuusi eurooppatietä.
 
Liettuan rautateiden sähköjunayksikköjä Kaunasin rautatieasemalla (2010).
 
Klaipėdan satamanostureita ja irtolastialus. Klaipėdassa laivataan vuosittain esimerkiksi useita tonneja ensin rautateitse Liettuan läpi kuljetettua valkovenäläistä lannoitetta.
 
Valtatien A1 (E 85) osuus Kaunasista Vilnaan on Liettuan tärkeimpiä valtatieosuuksia. Tätä kautta kulkee rekkaliikenne myös Vilnasta Klaipėdan satamaan.

Liettuassa on 86 lentokenttää[9], joista kolme on kansainvälistä siviililentoasemaa: Vilna (2 029 tuhatta matkustajaa vuonna 2012), Kaunas (830 tuhatta matkustajaa / 2012) ja Palanga (128 tuhatta matkustajaa / 2012).[76][77][78]

Rautatietä on 1 767 km.[9] Kotimaanliikenteestä vastaa Liettuan rautatiet, joka liikennöi tiheästi esimerkiksi Vilnan ja Kaunasin asemien väliä. Liettuan rautateiden henkilöliikenteessä matkusti vuonna 2011 kaikkiaan 4,7 miljoonaa matkustajaa. Tästä 3,9 miljoonaa oli kotimaan liikenteen ja 0,9 miljoonaa ulkomaanliikenteen matkustajia.[79] Ulkomaanliikennettä Liettuaan tai sen kautta esimerkiksi Moskovaan, Pietariin ja Kaliningradiin liikennöi lisäksi Venäjän rautatiet. Valko-Venäjän rautateiden ajaa muutamia junavuoroja Minskiin. Junamatka Vilnasta Moskovaan voi kestää 15 tuntia, Pietariin 20 tuntia ja Varsovaan 12 tuntia.[80] EU-maiden välistä junaliikennettä Varsovan, Kaunasin, Riian ja Tallinnan välillä pyrkii merkittävästi nopeuttamaan ja lisäämään Rail Baltica -ratahanke 2020-luvulle tultaessa; hankkeen suunnittelu on meneillään.

Liettuassa rautateitse kuljetettu rahtimäärä ylittää vuositasolla maantiekuljetusten määrän. Vuonna 2011 Liettuan rautatiet kuljetti yhteensä 52,3 miljoonaa tonnia rahtia. Rahdista 36 % liittyi tuontiin, 29 % maan sisäiseen liikenteeseen, 25 % kauttakulkuliikenteeseen, ja 10 % vientiin. Liettuan ohella maan rautatieverkko on merkittävä kuljetusväylä myös Valko-Venäjän, Venäjän, Ukrainan, Puolan ja Kazakstanin kaupalle.[79]

Maantieverkko on pääosin hyväkuntoinen. Päällystettyä maantietä 71 563 km.[9] Kaupungeissa, sekä suurimpien asutuskeskusten välillä toimii linja-autojen reittiliikenne.[81] Henkilöautoistumisaste on silti korkea. Asukaslukuun suhteutettuna Liettuassa oli vuonna 2009 enemmän henkilöautoja kuin missään sen naapurimaissa tai Pohjoismaassa: 537 kappaletta tuhatta asukasta kohden eli hieman Suomea enemmän.[82] Valtatieyhteyksistä kuusi keskeisintä kuuluu eurooppatieverkkoon. Näistä väylistä Helsingin, Tallinnan ja Riian kautta Kaunasiin johtava Via Baltica (E67) on monelle suomalaiselle tuttu reitti Liettuaan ja edelleen Varsovaan. Muita eurooppateitä ovat esimerkiksi E28 (Berliini–Gdańsk–Kaliningrad–Kybartai–Vilna–Minsk) ja E85: Klaipėda–Kaunas–Vilna–Lida–Bukarest).[81]

Liettuan suurin satama Klaipėda kuuluu rahtimääriltään Itämeren kymmenen suurimman sataman joukkoon. Merkittävä on myös Būtingėn öljyterminaali, jonne tuotu öljy jatkaa öljyputkea pitkin noin 90 kilometriä sisämaahan Mažeikiain öljynjalostamolle. Vesiväyliä on 441 km[9], Neumunasin varrella on muutamia jokisatamia, esimerkiksi Kaunasissa.

Väestö

muokkaa
 
Kansallispukuun ja meripihkakoruihin pukeutuneita tyttöjä Kaunasissa.
 
Koululaisia alueensa kansallispuvuissa.

Liettuan vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan maassa asui yhteensä 3 043 429 henkeä. Naisia väestöstä oli 53,9 ja miehiä 46,1 prosenttia. Kaupunkilaisiksi heistä luokiteltiin 66,7 % (2 031 211 henkeä) ja maaseudun asukkaiksi 33,3 % (1 012 218). Väestönlaskennan mukaan 99,3 prosenttia maan asukkaista oli Liettuan kansalaisia.[7]

Liettuan kieli on maan ainoa virallinen kieli.

Väkiluvun kehitys ja elinaika

muokkaa

Vuoden 2013 maaliskuussa Liettuan väestö oli vähentymässä vauhdilla 1,0 % edellisvuoteen verrattuna. Väkiluvuksi arvioitiin tuolloin 2,972 miljoonaa.[83] Negatiivinen kehitys on jatkunut useiden vuosien ajan.[84] Suhteellisen korkean syntyvyyden takia väestön ikääntyminen ei ole samanlainen ongelma kuin muissa Baltian maissa. Tätä on selitetty katolisuudella ja etnisellä yhtenäisyydellä.[85] Vuonna 2012 maassa syntyi 9,34 lasta tuhatta asukasta kohti.[9] Maastamuutto on yleistä: viimeisten sadan vuoden aikana vain yhdestä Euroopan maasta eli Irlannista on muuttanut väkilukuun suhteutunutta enemmän ihmisiä ulkomaille kuin Liettuasta. Liettuan EU-jäsenyyden vuoksi onkin vähintään puoli miljoonaa koulutettua ja kielitaitoista liettualaista muuttanut erityisesti Britanniaan ja Irlantiin.[86]

Liettualaisten elinajanodote vuonna 2012 oli 75,55 vuotta, naisilla selvästi korkeampi (80,66) kuin miehillä (70,72 vuotta).[9] Vuosina 2001–2003 Liettuassa tehtiin suhteellisesti eniten itsemurhia Euroopassa.[87] Itsemurha on viidenneksi yleisin kuolinsyy erilaisten sydänvaivojen, keuhkosyövän ja maksasairauksien jälkeen.[88]

Etninen jakauma

muokkaa

Kaikkiaan 86,7 % Liettuan väestöstä on kansallisuudeltaan liettualaisia. Suurimmat etniset vähemmistöryhmät ovat puolalaiset (5,6 %), venäläiset (4,8 %), valkovenäläiset (1,3 %) ja ukrainalaiset (0,7 %).[89] Puolalaiset ovat keskittyneet Liettuan kaakkoisosiin, Vilnan lääniin. Venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset ovat keskittyneet Vilnaan, Klaipėdaan sekä Utenan lääniin.[7] Utenan läänin Visaginasin kaupungissa he ovat muodostaneet jopa enemmistön työväestöstä; tähän Ignalinan ydinvoimalan henkilöstölle perustettuun kaupunkiin muutti Neuvostoliiton aikana runsaasti ydinvoimalatyöntekijöitä.[90]

Uskonto

muokkaa
 
Vilnan katedraali kellotorneineen.
 
Vilnan yliopiston (1579) kirkko muistuttaa oppilaitoksen katolisesta syntyhistoriasta.

Liettuan uskonnollisista ryhmistä suurin on katolilaisuus, johon kuului vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 77,2 prosenttia väestöstä. Uskonnottomia oli 6,1 %, ortodokseja 4,1 %, vanhauskoisia 0,8 %, luterilaisia 0,6 %, reformisteja 0,2 % ja muihin uskontokuntiin kuului 0,9 % väestöstä. 10,0 prosenttia väestönlaskentaan osallistuneista ei kertonut uskontoaan. Etninen tausta näkyi uskonnollisessa suuntautumisessa selvästi. Liettuan puolalaisista 88,6 % oli katolisia. Venäläisistä taas 51,5 % oli ortodokseja, 11,9 % katolisia ja uskonnottomia 11,6 %.[7] Liettuassa toimii myös esikristillistä uskontoa elvyttävä, uuspakanallinen Romuva-liike.[91]

Liettuassa oli ennen toista maailmansotaa suuri juutalaisväestö. Ennen toista maailmansotaa Vilnan väestöstä kolmannes oli juutalaisia. Saksan miehityksen aikana yli 90 prosenttia Liettuan juutalaisista tapettiin. Nykyisin Liettuassa on noin 3 100 juutalaista.[92]

Koulutus

muokkaa

Liettuassa koulunkäynti alkaa seitsemänvuotiaana neljävuotisessa alakoulussa ja jatkuu kuusivuotisessa yläkoulussa, joka jakaantuu kahteen kolmevuotiseen osaan. Alakoulussa ei anneta numeroarvosanoja. Yläkoulussa opiskellaan kahta vierasta kieltä, joista yleisimpiä ovat englanti, saksa ja ranska. Esikoulun käyminen kuusivuotiaana ei ole pakollista mutta valtio takaa siihen mahdollisuuden. Maassa toimii 21 yliopistoa, joista 15 on valtion rahoittamia.[93]

Yliopistoista vanhin ja Liettuan historiassa keskeisin on vuonna 1579 perustettu Vilnan yliopisto. Sen taustalla oli 1569 Vilnan katolisen piispan kutsumien jesuiittojen vuonna 1570 käynnistämä jesuiittakollegio. Jesuiitat kutsuttiin maahan uskonpuhdistuksen vastavoimaksi. Maahan oli jopa yritetty perustaa protestanttista yliopistoa. Jesuiittakoulussa sadat aatelisperheiden lapset (1587 jo 700 opiskelijaa) saivat katolisen pohjakoulutuksen. Tämän täydentämiseksi jesuiitat kysyivät Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas Stefan Batoryltä luvan yliopiston perustamiseen. Paavi vahvisti kuninkaan luvan ja Vilnan yliopisto sai alkunsa.[94]

Nykyaikana muita keskeisiä liettualaisia yliopistoja ovat muun muassa Kaunasin teknillinen yliopisto, Klaipėdan yliopisto, Liettuan terveystieteiden yliopisto (Kaunas), Mykolas Romeris yliopisto (Vilna), Šiauliain yliopisto, Vilnan Gediminasin teknillinen yliopisto ja Vytautas Suuren yliopisto (Kaunas).

Suurimmat kaupungit

muokkaa

Taulukossa on lueteltu Liettuan 15 suurinta kaupunkia vuoden 2012 alun asukaslukuineen. Kaupunkien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta.[95]

Kaupunki Lääni Väkiluku
2012[95]
  Vilna Vilnan lääni &&&&&&&&&0523050.&&&&00523 050
  Kaunas Kaunasin lääni &&&&&&&&&0311148.&&&&00311 148
  Klaipėda Klaipėdan lääni &&&&&&&&&0160361.&&&&00160 361
  Šiauliai Šiauliain lääni &&&&&&&&&0107875.&&&&00107 875
  Panevėžys Panevėžysin lääni &&&&&&&&&&098612.&&&&0098 612
  Alytus Alytusin lääni &&&&&&&&&&058616.&&&&0058 616
  Marijampolė Marijampolėn lääni &&&&&&&&&&040388.&&&&0040 388
  Mažeikiai Telšiain lääni &&&&&&&&&&036700.&&&&0036 700
  Jonava Kaunasin lääni &&&&&&&&&&030224.&&&&0030 224
  Utena Utenan lääni &&&&&&&&&&028622.&&&&0028 622
  Kėdainiai Kaunasin lääni &&&&&&&&&&026357.&&&&0026 357
  Telšiai Telšiain lääni &&&&&&&&&&025271.&&&&0025 271
  Tauragė Tauragėn lääni &&&&&&&&&&024042.&&&&0024 042
  Ukmergė Vilnan lääni &&&&&&&&&&023450.&&&&0023 450
  Visaginas Utenan lääni &&&&&&&&&&021751.&&&&0021 751
Katso myös: Luettelo Liettuan kaupungeista

Kulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Liettuan kulttuuri
 
Ensimmäinen liettuankielinen kirja: Martynas Mažvydaksen Katekismus (1547).

Kirjallisuus

muokkaa

1500-luvulla vain vähemmistö Liettuan suuriruhtinaskunnan väestöstä oli etniseltä taustaltaan liettualaisia. Prahassa ensimmäiset kirjansa painanut valkovenäläinen Frantsysk Skaryna muutti vuonna 1520 Vilnaan. Vuonna 1522 hän perusti kaupunkiin Liettuan ensimmäisen kirjapainon, jossa painettiin Liettuan ensimmäinen kirja, vanhavalkovenäjänkielinen rukouskirja nimeltään Pieni matkakirja.[96][97] Ensimmäinen liettuan kielellä painettu kirja oli (Catechismusa Prasty Szadei, Katekismus, 1547). Sen laati Martynas Mažvydas Königsbergin protestanttisessa yliopistokaupungissa[94] Martti Lutherin kirkkokansalle tarkoitetun Vähä Katekismuksen pohjalta. Mikalojus Daukšan kääntämä, katoliseen alkuteokseen pohjautuva, papeille ja opettajille kohdistettu Iso Katekismus ilmestyi puolestaan 1595.

Maallinen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi joukko sotakuvauksia, tunnetuimpana Balys Sruogan keskitysleirikuvaus.[98] Justinas Marcinkevičiusta on sanottu Liettuan kansallisrunoilijaksi.[99]

Musiikki ja kuvataiteet

muokkaa

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis (1875-1911) on tunnetuimpia liettualaisia taiteilijoita. Hän oli jugendtyylin ja symbolismin edustaja ja toimi sekä säveltäjänä että kuvataiteilijana.[100] Liettuassa varttunut Jonas Mekas on vuorostaan yksi kokeellisen elokuvan merkkihahmoista. Liettualainen musiikkiperinne on hyvin edustettuna Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa: vuonna 2008 listalle päässeen Baltian maiden yhteisen lauluperinteen lisäksi luetteloon lisättiin vuonna 2010 liettualaiset moniääniset Sutartinė-laulut.[101][102]

Maailmanperintökohteet

muokkaa
 
Kernavėn arkeologista aluetta Neris-joen äärellä.
 
Vilnan vanha keskusta on maailmanperintöluettelon kohde.
 
Hetki koripallon ystävyysottelusta Liettua-Espanja Kaunasin monitoimihallissa (Žalgiris Arena).

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Liettuasta neljä kohdetta[103]:

Ruokakulttuuri

muokkaa

Liettuan kylmä ilmasto heijastuu ruokakulttuuriin, koska talvella vihannesten saati on vaikeaa ja kansa syö mielellään lämmintä ja tukevaa ruokaa. Ruokavalion perustana ovat sianliha ja savustettu liha, perunat, kaali ja punajuuret. Perinneruokiin kuuluvat kylmä punajuurikeitto šaltibarščiai ja perunasta tehdyt, raviolin tapaiset cepelinai-nyytit.[98]

Urheilu

muokkaa

Liettuan suosituin laji on koripallo. Maa on voittanut lajissa kolme olympiapronssia ja kolme Euroopan-mestaruutta. Maan tunnetuimmat koripalloilijat ovat Arvydas Sabonis, Šarūnas Jasikevičius, Arvydas Macijauskas, Žydrūnas Ilgauskas, Domantas Sabonis ja Jonas Valančiūnas.[104]

Liettuan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt lajin arvokisoihin. Vuoden 1924 olympialaisten jalkapalloturnaukseen maa kuitenkin osallistui.[105] Nuori Liettua ehti osallistua kaikkiaan kaksiin kesäkisoihin ja talvikisoihin vuosina 1924 ja 1928.[106]

Neuvostovuosina liettualaisten olympiamitalitili aukesi vuonna 1952 Helsingissä, kun kolme Neuvostoliiton koripallomaajoukkueen liettualaista jäsentä sai omat hopeamitalinsa. Vuosien 1952 (Helsinki) ja 1988 (Soul) välisenä aikana liettualaiset urheilijat voittivat kaikkiaan 25 kultaista, 19 hopeista ja 16 pronssista olympiamitalia osana Neuvostoliiton joukkuetta.[105]

Vuoden 1990 itsenäisyysjulistuksen jälkeen Liettua on osallistunut yhteensä kuudesti kesäolympialaisiin ja viidesti talviolympialaisiin (vuoteen 2013 mennessä). Talvikisoista maa ei ole voittanut mitaleita. Sen sijaan kesäolympialaisista on tuomisina ollut 21 mitalia, joista 6 on kultaa, 5 hopeaa ja 10 pronssia.[105][106] Liettuan tasavallan aikana menestyneimmät olympiaurheilijat ovat kolme mitalia voittaneet koripalloilija Gintaras Einikis ja kiekonheittäjä Virgilijus Alekna.[106] Kolme muutakin liettualaista koripalloilijaa on voittanut kolme olympiamitalia.lähde?

Lähteet

muokkaa
  • Walter R. Iwaskiw, toim. Lithuania: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ About Lithuania - Geography The Official Gateway of Lithuania, lietuva.lt. Arkistoitu 3.10.2011. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi, liettuaksi)
  2. ↑ https://www.delfi.lt/news/daily/lithuania/vis-toliau-nuo-triju-milijonu-lietuvoje-ir-toliau-mazeja-gyventoju.d?id=80590305 Oficialiosios statistikos portalas]
  3. ↑ Gyventojų skaičius Lietuvije 1192-2016 m (liettuaksi)
  4. ↑ Lietuvos statistikos departamentas, 2016 01 29 (liettuaksi)
  5. ↑ Pasaulio (englanniksi)
  6. ↑ Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Luku 15. National Accounts, sivu 288-) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas. Arkistoitu 10.10.2013. Viitattu 22.5.2013. (englanniksi, liettuaksi)
  7. ↑ a b c d Lietuvos gyventojai 2011 metais: 2011 m. gyventojų surašymo rezultatai - Lithuanian 2011 Population Census in Brief (pdf) 2012. Lietuvos statistikos departamentas, stat.gov.lt. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 2013-01-09, linkki päivitetty 2013-05-25. (englanniksi, liettuaksi)
  8. ↑ Briefing note for countries on the 2015 Human Development Report: Lithuania (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Lithuania The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  10. ↑ Balt Britannica. Viitattu 30.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Lithuania - Settlement patterns Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
  12. ↑ a b c General statistics - Geographical data Lietuvos statistikos departamentas (Statistics Lithuania), stat.gov.lt. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 2013-01-09, päivitetty 2013-05-24. (englanniksi, liettuaksi)
  13. ↑ 13. Lithuania (pdf) (Merenrannan pituus 98 km tai 262 km mainittu kappaleen 13.1. alussa) The economics of climate change adaptation in EU coastal areas, Final report. 2009. European Commission, Directorate-General for Maritime Affairs and Fisheries, ec.europa.eu. Viitattu 9.1.2013. (englanniksi)
  14. ↑ http://www.lrp.lt/en/lithuania/facts_about_lithuania.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Walter R. Iwaskiw (toim.): Topography, Drainage, and Climate Lithuania: A Country Study. U.S. Library of Congress. Viitattu 2.12.2012.
  16. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 237. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  17. ↑ Nemunas Delta Natural Park – Venice of Lithuania best-of-european-union.eu. Arkistoitu 20.6.2022. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Jáger, L. (Ed.): COST E30 Economic integration of urban consumers' demand and rural forestry production. Forest sector entrepreneurship in Europe: Country studies. Lithuania. (Jáger, L. (Ed.)) Joensuu: Joensuun yliopisto, 2005. (englanniksi)
  19. ↑ Puulajien osuus puuston tilavuudesta v. 2000 (PDF) Keski- ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu : Liettua. Metla. Viitattu 27.4.2012.[vanhentunut linkki]
  20. ↑ National Parks visit lithuania. 2001-2012. Travel Agency Visit Lithuania. Arkistoitu 27.1.2013. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  21. ↑ Lithuania Country Guide (Arkistoitu – Internet Archive) BBC News
  22. ↑ Station Name: Nida, WMO Station Number: 26603 noaa.gov. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Station Name: Vilnius, WMO Station Number:26730 noaa.gov. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  24. ↑ Climate - Air temperature Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Arkistoitu 29.3.2013. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  25. ↑ a b Meteorologiniai rekordai Lietuvoje (Liettuan meteorologisia ennätyksiä) Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Arkistoitu 7.8.2010. Viitattu 26.5.2013. (liettuaksi)
  26. ↑ Climate - Precipitation Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Arkistoitu 6.4.2013. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  27. ↑ Climate - Sunshine Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba, meteo.lt. Arkistoitu 6.4.2013. Viitattu 26.5.2013. (englanniksi)
  28. ↑ History Kernavė reserve. Arkistoitu 15.6.2008. Viitattu 5.1.2013.
  29. ↑ a b c d e f g Lithuania (11/18/11) 18.11.2011. US Department of State. Arkistoitu 13.1.2013. Viitattu 5.1.2013. (englanti)
  30. ↑ a b c d Early history Lithuania: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  31. ↑ a b Historiaa Donelaitis-seura. Arkistoitu 13.9.2011. Viitattu 4.1.2013.
  32. ↑ Saulius Sužiedėlis: Historical Dictionary of Lithuania, s. xxv. Scarecrow Press, 2011. ISBN 9780810849143
  33. ↑ Strazas A: Lithuania 1863-1917: Tsarist russification and the begininnings of modern Lithuanian national movement Lituanus. 1996. Arkistoitu 12.12.2016. Viitattu 4.1.2013. (englanniksi)
  34. ↑ Lithuanian Americans (arkistoitu versio) Encarta. Arkistoitu 30.10.2009. Viitattu 4.1.2013.
  35. ↑ a b Timeline: Lithuania BBC News. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Monarchy or Republic ? Istorinė Lietuvos Respublikos Prezidentūra Kaune. Viitattu 3.12.2012.
  37. ↑ a b Independence, 1918-40 Lithuania: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  38. ↑ The Memel Insurrection in Lithuania 1923 On War. Viitattu 3.12.2012.
  39. ↑ a b Anatanas Smetona Britannica. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  40. ↑ 70th anniversary of reclaiming Vilnius 2009. Baltic Times. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  41. ↑ A. E. Senn: What Happened in Lithuania in 1940? (PDF) Lithuania Foreign Policy Review. Arkistoitu 5.7.2007. Viitattu 3.12.2012.
  42. ↑ a b The Soviet Republic Lithuania: A Country Study. Viitattu 3.12.2012.
  43. ↑ Augustinas Voldemaras Lituanus Foundation. Arkistoitu 23.4.2017. Viitattu 3.12.2012.
  44. ↑ On This Day 13. January BBC. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Timebase 1949-1999 Documetary Showcase. Viitattu 2.12.2012.
  46. ↑ a b Lithuania profile BBC News. 16.1.2018. Viitattu 30.3.2020. (englanti)
  47. ↑ Rasa Lukaitytė-Vnarauskienė: Lietuvoje įvestas euras delfi.lt. 1.1.2015. Viitattu 18.7.2015. (liettuaksi)
  48. ↑ Presidential functions 2011. Office of the President of the Republic of Lithuania.. Arkistoitu 19.12.2012. Viitattu 4.12.2012.
  49. ↑ Ekonomisti Gitanas Nauseda voitti Liettuan presidentinvaalit Yle Uutiset. Viitattu 18.3.2020.
  50. ↑ Lithuania Seimas Parline. IPU. Viitattu 2.12.2012.
  51. ↑ Pienpuolueesta kasvoi Liettuassa parlamenttivaalien yllätysvoittaja Yle Uutiset. Viitattu 19.3.2020.
  52. ↑ David Wemer: Lithuania’s new government: Women-led coalition wins confidence in difficult times Atlantic Council. 30.10.2020. Viitattu 19.6.2023. (englanti)
  53. ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1997 s. 108. Otava 1996 ISBN 951-1-14219-4
  54. ↑ Amnestyn ihmisoikeusraportti kirjasi myös edistysaskeleita. Verkkouutiset 18.6.1999, viitattu 26.10.2018
  55. ↑ Facts and Figures Ministry of National Defence Republic of Lithuania. Arkistoitu 1.1.2016. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  56. ↑ Kunnas, Kaja: Liettua palauttaa ensimmäisenä Nato-maana asevelvollisuuden HS.fi. 31.5.2015. Viitattu 5.3.2022.
  57. ↑ Ministry of National Defense Republic of Lithuania Ministry of National Defence Republic of Lithuania. Arkistoitu 21.5.2010. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  58. ↑ Counties of Lithuania Statoids. Viitattu 4.12.2012.
  59. ↑ National accounts – GDP EuroStat/ European Commission, eurostat.ec.europa.eu. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
  60. ↑ Economy review Vaihtoehtoisesti Economy review of Lithuania, Fourth Quarter 2012; published in March, 2013 (pdf). Ministry of Economy of the republic of Lithuania. Arkistoitu 15.6.2013. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
  61. ↑ Lithuania’s average monthly wages reach 647 euros 25.2.2003. The Lithuania Tribune, lithuaniatribune.com. Arkistoitu 13.6.2013. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
  62. ↑ Valuuttakurssit – Liettuan liti (LTL) Suomen pankki. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 17.12.2012.
  63. ↑ Exchange rates of the Litas (Maininta litan ja euron vaihtokurssin sitomisesta vuonna 2002 sivun alalaidassa) Bank of Lithuania, lb.lt. Viitattu 24.5.2013. (englanniksi)
  64. ↑ Euro Banknotes and Coins euro.lt. Arkistoitu 20.4.2010. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  65. ↑ Liettuan parlamentti kannattaa maan eurojäsenyyttä 17.4.2014. Yleisradio. Viitattu 10.6.2010.
  66. ↑ Komissio näytti vihreää valoa Liettuan eurojäsenyydelle 4.6.2014. Taloussanomat. Viitattu 9.6.2014.
  67. ↑ a b c d Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Taulukko 19.3. Exports and imports by country, sivuilla 375-379) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 6.1.2013. (englanniksi, liettuaksi)
  68. ↑ Liettuan Ignalinan ydinvoimala suljettiin onnistuneesti Helsingin Sanomat. 31.12.2009. Arkistoitu 1.9.2014. Viitattu 11.4.2010.
  69. ↑ LITHUANIA – Energy Mix Fact Sheet (PDF) 2007. Euroopan komissio. Viitattu 17.12.2012.
  70. ↑ National Energy (Energy Independence) Strategy (PDF) enmin.lt. 2010. Arkistoitu 7.9.2012. Viitattu 17.12.2012.
  71. ↑ Energia ja Eurooppa esillä presidentti Niinistön valtiovierailulla Liettuassa 14.5.2013. Kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutuiset (Nykypäivä), verkkouutiset.fi. Viitattu 22.5.2013. (suomeksi)
  72. ↑ Presidentti Niinistö matkaa Liettuaan energia-asiassa 30.4.2013. Turun Sanomat, ts.fi. Arkistoitu 24.6.2013. Viitattu 22.5.2013. (suomeksi)
  73. ↑ The Lithuanian LNG terminal in Klaipeda is to be operational in 2014 Centre for Eastern Studies, Warszawa, Poland, osw.waw.pl. Arkistoitu 26.8.2012. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  74. ↑ Lithuania's parliament adopts a law to build an LNG terminal near Klaipeda Centre for Eastern Studies, Warszawa, Poland, osw.waw.pl. Arkistoitu 28.8.2012. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  75. ↑ Airport statistics for 2012 year vilnius-airport.lt. Arkistoitu 21.1.2013. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  76. ↑ Statistics - Traffic Report 2011 & 2012 kaunas-airport.lt. Arkistoitu 22.1.2013. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  77. ↑ Palanga Airport - Traffic Report 2012 palanga-airport.lt. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  78. ↑ a b Lietuvos Geležinkeliai - 2011 annual report (pdf) 2012. Lietuvos Geležinkeliai. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  79. ↑ Getting there and away Lonely Planet. 2012. Viitattu 6.1.2012. (englanniksi)
  80. ↑ a b Transport Lithunian Department of Tourism, travel.lt. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  81. ↑ Number of passenger cars per 1000 inhabitants, year 2009 unece.org. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  82. ↑ Main socio-economic indicators of Lithuania (Taulukko sivun alaosassa, tilanne 3/2013, väestömuutoksen voi kuukauden vaihtuessa etsiä myös tietokannasta, kohdan Population yhteydestä) Statistics Lithuania. Arkistoitu 18.9.2013. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi, liettuaksi)
  83. ↑ Population growth rate (%) 2000-2012 Index Mundi. Viitattu 17.12.2012.
  84. ↑ Demographic trends Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.12.2012.
  85. ↑ Liettua EU:n jäsenvaltiot. Euroopan unioni. Viitattu 1.1.2013.
  86. ↑ Tuohinen, Petteri: Oma elämä Helsingin Sanomat. 19.7.2006. Arkistoitu 7.11.2011. Viitattu 14.2.2008.
  87. ↑ Lithuania total deaths by cause Health profile lithuania. World Health rankings. Viitattu 17.12.2012.
  88. ↑ Alkas. A. Butkus: Lietuvos gyventojai tautybės požiūriu; Viitattu 7.1.2017 (liettuaksi)
  89. ↑ Ethnicities in Lithuania: Introduction True Lithuania. Viitattu 14.12.2012.
  90. ↑ Romuva ECER - European Congress of Ethnic Religions. Viitattu 3.12.2012.
  91. ↑ Wallenius, Anniina: Kätketty kulttuuriaarre odotti Liettuassa kellarissa natsi- ja neuvostoajan loppumista Ylen uutiset. 2.3.2015. Viitattu 2.3.2015.
  92. ↑ Education in Lithuania (PDF) 2004. Ministry of Education. Arkistoitu 15.12.2010. Viitattu 17.12.2012.
  93. ↑ a b Samalavičius, Stasys: An outline of Lithuanian history. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
  94. ↑ a b Lietuvos statistikos metraštis - Statistical Yearbook of Lituania 2012 (pdf, noin 19 MB) (Luku 2: Administative territorial division and population, sivut 33- 72, sisältäen kaupunkien väestötiedot Taulukko 2.2. Cities and towns) ISSN 2029-3631. 2012. Vilna: Lietuvos statistikos departamentas, 2012. Arkistoitu 10.10.2013. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi, liettuaksi)
  95. ↑ Francysk Skaryna belarus.by. Arkistoitu 12.2.2013. Viitattu 9.1.2013. (englanniksi)
  96. ↑ Skaryna Frantsysk slounik.org. Viitattu 9.1.2013. (valkovenäjäksi)
  97. ↑ a b Culture of Lithuania Countries and their cultures. Viitattu 11.4.2012. (englanniksi)
  98. ↑ Niemi, Hannu: Liettuan kansallisrunoilija käänsi Kalevalan. Helsingin Sanomat 23.2.2011, s. C 4.
  99. ↑ Mikalojus Konstantinas Ciurlionis 1875-1911 Metro Postcard. Arkistoitu 27.11.2012. Viitattu 4.12.2012.
  100. ↑ Baltic song and dance celebrations Intangible Heritage Lists. 2008. Unesco. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  101. ↑ Sutartinės, Lithuanian multipart songs Intangible Heritage Lists. 2010. Unesco. Viitattu 1.1.2013. (englanniksi)
  102. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  103. ↑ Lithuania travel.lt. Viitattu 7.8.2010. (englanniksi)
  104. ↑ a b c Lithuania in the Olympic games (Huom! Lähteessä on mainittu liian vähän olympialaisia, vuoden 1990 jälkeen ollut kuudet kesäkisat ja viidet talvikisat) The Official Gateway of Lithuania, lietuva.lt. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 25.5.2013. (englanniksi)
  105. ↑ a b c Lithuania sports-reference.com. Sports Reference LLC. Arkistoitu 24.1.2016. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liettua.
 
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Liettua
Liettua 
Liettuan läänit ja kunnallispiirit
Alytus
Kaunas
Klaipėda
Marijampolė
Panevėžys
Šiauliai
Tauragė
Telšiai
Utena
Vilna
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liettua&oldid=22791778”