Limnologia

Limnologia tutkii sisävesiä: makea- ja suolavetisiä järviä, lampia ja jokia; erityisesti elävän luonnon ja sen ympäristön välisiä suhteita ja vuorovaikutuksia.^[1] Sana limnologia tulee kreikan sanoista Λίμνη (limne) ’järvi’ ja λόγος (logos) ’tieto’. Tärkeimpiä limnologian tutkimusta ja opintoja tukevia perustieteitä ovat hydrologia, geologia, mikrobiologia, kasvitiede, eläintiede, fysiikka ja kemia. Limnologian sisartieteitä ovat hydrobiologia ja kalataloustiede. Meriä taas tutkii meritiede eli oseanografia.

Limnologeja työskentelee esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksessa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa, vesiensuojeluyhdistyksissä, kuntien ympärisösihteereinä sekä tutkijoina yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Limnologiaa opetetaan Helsingin yliopiston Biotieteiden tiedekunnassa Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella, jossa sitä opiskelevilla pääaineena on ”Akvaattiset tieteet”^[1], sekä Jyväskylän yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.^[2]

Suomen ensimmäinen limnologian professori oli Heikki Järnefelt ja häntä seurasi virassa Reino Ryhänen.