Länsigootit
Länsigootit eli visigootit (lat. Visigothi, Wisigothi, Vesi, Visi, Wesi, tai Wisi) olivat gootteihin lukeutunut germaaniheimo.
Nimityksen visigootit otti käyttöön roomalainen historioitsija Cassiodorus, joka kirjoitti goottien historian noin vuonna 550. Visigootit käyttivät itsestään tuolloin nimeä vesi. Cassiodorus tulkitsi ostrogootit itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asuivat tuolloin Italiassa ja visigootit Espanjassa, nimet jäivät käyttöön.
Historia
muokkaaLänsigootit erosivat itägooteista 200-luvun lopulla[1] tai viimeistään 300-luvun alussa, kun länsigoottien ydinjoukko, tervingien heimo, asettui Dnestrin ja Tonavan väliselle alueelle.[2] Länsigootit asettuivat Tonavan alajuoksun pohjoispuolelle ja solmivat liiton Konstantinus Suuren kanssa vuonna 332. Wulfilan käännyttämät areiolaiset länsigootit pakenivat vainoa Rooman valtakunnan puolelle ja asettuivat Traakiaan eli nykyisen Balkanin alueelle. Loput länsigooteista siirtyivät Fritigernin johdolla vuonna 376 Rooman alueelle ja voittivat vuonna 378 Itä-Rooman keisari Valensin Adrianopolin taistelussa.[1]
Kuninkaansa Alarikin johdolla länsigootit ryöstivät Kreikan tärkeimmät kulttipaikat 395 tai 396. Rooman he ryöstivät vuonna 410.[1] Alarikin kuoltua hänen seuraajansa Ataulf johdatti länsigootit laajoille alueille Etelä-Galliaan ja 415 Hispaniaan. Valloittamilleen alueille he perustivat oman valtakunnan. Vuonna 418 roomalainen patriisi, sittemmin keisari Constantius III kutsui länsigootit Akvitaniaan Rooman foederateiksi. Sinne siirtyneiden länsigoottien päällikkö Wallia kuoli pian heidän asetuttuaan Akvitaniaan. Hänen seuraajansa oli Teoderik I, joka johti vuonna 451 länsigootit Katalaunien kenttien taisteluun roomalaisten liittolaisina. Teoderik I sai taistelussa surmansa.[3]
Länsigootit säilyivät Rooman foederateina vuoteen 475, jolloin Teoderik I:n poika Eurik julistautui itsenäiseksi kuninkaaksi. Eurik julkaisi myös länsigoottien lakikokoelman, latinaksi kirjoitetun Eurikin koodeksin. Hänen aikanaan länsigoottien Gallian kuningaskunta saavutti suurimman laajuutensa, ja ulottui Loiresta Pyreneille. Eurikia seurasi valtaistuimella hänen poikansa Alarik II, joka sai surmansa Vouillén taistelussa vuonna 507, jolloin Klodvigin johtamat frankit löivät Gallian länsigootit lopullisesti. Espanjassa länsigoottien valtakunta vielä säilyi Toledo pääkaupunkinaan, mutta vuonna 711 arabit tuhosivat viimein myös sen.[3]
Lähteet
muokkaa- Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Kari, Risto: Historian ABC 6 – Kaikkien aikojen valtiot. Tammi, 2001. ISBN 951-31-1098-2
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Länsigootit Wikimedia Commonsissa