[go: up one dir, main page]

Kristian VIII

Tanskan kuningas (1839–1848)

Kristian VIII (18. syyskuuta 1786 Christiansborgin linna, Kööpenhamina20. tammikuuta 1848 Amalienborgin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta) oli Tanskan kuningas vuosina 1839–1848. Sitä ennen hän oli Norjan valtionpäämies ja Norjan kuningas nimellä Kristian Fredrik muutamien kuukausien ajan 19. toukokuuta – 10. lokakuuta 1814, kun Norja oli siirtymässä tanskalaisten hallusta personaaliunioniin Ruotsin kanssa.[1]

Kristian VIII
Tanskan ja Norjan kuningas
Kristian VIII, Wilhelm Marstrand 1843
Tanskan kuningas
Valtakausi 3. joulukuuta 1839 – 20. tammikuuta 1848
Kruunajaiset 28. kesäkuuta 1840 Fredriksborgin linnankirkko
Edeltäjä Fredrik VI
Seuraaja Fredrik VII
Norjan kuningas
Valtakausi 17. toukokuuta – 10. lokakuuta 1814
Edeltäjä Fredrik VI
Seuraaja Kaarle II
Syntynyt 18. syyskuuta 1786
Christiansborgin linna, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut 20. tammikuuta 1848 (61 vuotta)
Amalienborgin linna, Kööpenhamina, Tanska
Hautapaikka Roskilden tuomiokirkko
Puoliso Charlotte Friederike
Caroline Amalie
Lapset Fredrik VII
Suku Oldenburg
Isä Fredrik
Äiti Sofia Frederika
Uskonto Luterilaisuus
Nimikirjoitus
Kruununprissi Kristian Frederik 16-vuotiaana, Jens Juel 1802

Suku ja koulutus

muokkaa

Hänen äitinsä oli prinsessa Sophie Frederikke von Mecklenburg-Schwerin (1758–1794) ja isänsä Kristian VII:n velipuoli, Fredrik V:n poika perintöprinssi Frederik (1753–1805). Tosin on tunnustettu asia, että biologinen isä oli perintöprinssin adjutantti, hovimarsalkka Frederick von Blücher. [2] Hän oli viidestä lapsesta vanhin poika, joista nuorin veli, perintöprinssi Frederick (1792–1863) avioitui Fredrik VI:n tyttären prinsessa Carolinen kanssa.[3]

Kristian VIII sai perusteellisen koulutuksen historiasta ja kirjallisuudesta. Hän oli erittäin kiinnostunut kulttuurista ja tieteestä, ja hänen hallituskautensa hovi oli tärkeä osa Kööpenhaminan kulttuurielämää. Ulkomaanmatkoilla hän osti antiikin Kreikan aikaisia esineitä, jotka muodostavat nykyään Tanskan kansallismuseon klassisen kokoelman ytimen.[2]

Kruununprinssi

muokkaa
 
Norjan kuningas Kristian Fredrik 27-vuotiaana, J. L. Lund 1813
 
Kruununprinssi Kristian Frederik 48-vuotiaana, Louis Aumont 1831

Kristian Frederik oli vielä Tanskan kruununprinssi ja hiljattainen Norjan käskynhaltija, kun hän hyväksyi Norjan itsenäisyysryhmän valintansa Norjan kuninkaaksi vuonna 1814, joka kieltäytyi tunnustamasta Norjan luovuttamista Ruotsille. Johdettuaan turhaa vastarintaa ruotsalaisia ​​vastaan ​​Kristian joutui kuitenkin luopumaan kruunusta. Kristianin liberaalit sympatiat ilmenivät selvästi tuolloin, ja kun hän palasi Tanskaan, konservatiiviset valtion virkamiehet suhtautuivat häneen epäluuloisesti. Siksi hän pysyi poissa julkisista asioista vuoteen 1831 asti, jolloin hän liittyi valtaneuvoston jäseneksi.[1]

 
Kuningas Kristian VIII, J. V. Gertner 1845

Kuningas

muokkaa

Kristian VIII nousi Tanskan valtaistuimelle vuonna 1839. Edellinen kuningas Fredrik VI oli Kristianin serkku, ja Fredrik V hänen isoisänsä. Norjan valtakautensa aikana hän oli ilmaissut liberaaleja näkemyksiä. Liberaalit piirit toivoivat hänen antavan maalle perustuslain ja siirtyvän itsevaltiudesta moderniin perustuslailliseen monarkiaan. Tanskan kuninkaaksi noustuaan hän oli kuitenkin paljon konservatiivisempi ja suostui vain vähäisiin hallinnollisiin uudistuksiin.[4] Hän kuitenkin uudisti vankilajärjestelmän ja palautti Islannin Althingin (parlamentin) vuonna 1843.[1]

 
Kristian VIII:n ja Caroline Amalien kruunaus Fredriksborgin linnan kappelissa, Joseph-Désiré Court 1841

Avioliitot ja lapset

muokkaa

Kruununprinssi Kristian avioitui vuonna 1806 serkkunsa, herttuatar Charlotte Frederika von Mecklenburg-Schwerinin (1784–1840)[5] kanssa, ja heille syntyi poika, josta tuli kuningas Fredrik VII. Avioliitto purkautui vuonna 1810, kun paljastui, että Charlottella oli suhde sveitsiläisen säveltäjä Édouard Du Puyn kanssa.[6] [2]

Kristian avioitui toisen kerran vuonna 1815 herttuatar Karoline Amalie von Augustenborgin (1796–1881)[7] kanssa, joka oli kuningas Kristian VII:n tyttären prinsessa Louisa Augustan tytär. Liitto oli onnellinen mutta lapseton.[6][2]

 
Kristian VIII:n hauta Roskilden tuomiokirkossa

Kristianilla oli kymmenen aviotonta lasta, joista hän huolehti hyvin. Monista rakastajattarista nimeltä tiedetään Elise Ahlefeldt-Laurvig (1788-1855), Johanne Marie Brandvold (Eide), Mine Bügel, Johanne Buchwaldt, Amalie Jensen, Mathilde Winding ja Sophie Frederikke Kraft (1785-1845). Lisäksi monet naiset mainitaan nimikirjaimilla kuninkaan päiväkirjoissa. Vain niissä tapauksissa, joissa syntyi lapsi, voi olla varma, että kuninkaan suhde oli luonteeltaan seksuaalinen.[8]

Perintö

muokkaa

Kristian VIII kuoli 61-vuotiaana sepsikseen[9] tammikuussa 1848 Amalienborgin linnassa, kun liberaali ja nationalistinen agitaatio Tanskassa oli nousemassa polttavan kuumaksi.[1] Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.[10]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Christian VIII | Reign of Terror, Schleswig-Holstein & Norway | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.7.2024. (englanniksi)
  2. a b c d Christian VIII 1839-1848 - The Royal Danish Collection www.kongernessamling.dk. Viitattu 12.7.2024. (englanti)
  3. Christian 8. | lex.dk Dansk Biografisk Leksikon. 23.4.2023. Viitattu 12.7.2024. (tanska)
  4. Christian VIII encyclopedia Britannica
  5. Charlotte Frederikke | lex.dk Den Store Danske. 23.4.2023. Viitattu 12.7.2024. (tanska)
  6. a b Kong Christian VIII (Arkistoitu – Internet Archive) Danmarks Konger (tanskaksi)
  7. Caroline Amalie | lex.dk Dansk Kvindebiografisk Leksikon. 22.4.2023. Viitattu 12.7.2024. (tanska)
  8. Dehn-Nielsen, Henning: Danske kongers friller og elskerinder, Holckenfeldt 2007. ISBN 8791660459
  9. 1911 Encyclopædia Britannica/Christian VIII. - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 12.7.2024. (englanniksi)
  10. Thorsøe, Alexander: "Christian VIII, Konge". Teoksessa: Bricka, Carl Frederik (toim.). Dansk Biografisk Lexikon, tillige omfattende Norge for Tidsrummet 1537-1814. Vol. III. (1. painos). København: Gyldendal 1889. s. 515-522.

Aiheesta muualla

muokkaa