Kansallis-Osake-Pankki

Kansallis-Osakepankki perustettiin Kämpin Peilisalissa 12. lokakuuta vuonna 1889.^[3] Perustajia oli viisi: Otto Stenroth, Lauri Kivekäs, Matti Äyräpää sekä veljekset Otto ja August Hjelt. Perustamisessa kielikysymys näytteli tärkeää osaa. Pankkitoimen koettiin olevan ruotsinkielisten hallussa; tarvittiin suomalainen ja suomenmielinen liikepankki. Perustettavan pankin osakkeita merkitsi suuri joukko suomenmielisiä ihmisiä eri puolella Suomea. Perustava yhtiökokous pidettiin 12.10.1889. Pääkonttori avattiin yleisölle 8.2.1890; yksittäisiä talletuksia oli otettu ja lainoja annettu jo sitä ennen.^[4]

 

Pankin ensimmäinen nimi oli Kansallis-Osakepankki. Tällä nimellä pankki toimi vuodet 1889–1892, ennen kuin nimi ruvettiin kirjoittamaan kahdella yhdysmerkillä Kansallis-Osake-Pankki.^[4]

Suomalaiskansallisissa piireissä odotettiin aluksi Kansallis-Osake-Pankin toimivan aseena kielitaistelussa. Pankin johto ei kuitenkaan ajanut jyrkkää kielikantaa, vaan näki tärkeämmäksi pankin terveen kasvun turvaamisen. Jyrkkä ja selkeä kielikanta ei myöskään ollut edellytys tulla valituksi pankkiin esimieheksi tai toimikunnan jäseneksi. Eräillä paikkakunnilla aiheutuikin kiistoja, kun ruotsinkielisiä oltiin ottamassa näille paikoille. Suomenkielisen ja -mielisen liike-elämän nousu kuitenkin hyödytti pankkia sen toiminnan alkuvuosikymmeninä.^[4]

• Otto Hjelt (1889–1892)
• Fredrik Nybom (1892–1914)
• J. K. Paasikivi (1914–1934)
• Mauri Honkajuuri (1934–1948)
• Matti Virkkunen (1948–1975)
• Veikko Makkonen (1975–1983)
• Jaakko Lassila (1983–1991)
• Pertti Voutilainen (1991–1995)

Kansallis-Osake-Pankin (KOP) syntyhistorian taustalla vaikuttivat voimakkaasti suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja kansainvälisten suhteiden syvät muutokset, erityisesti teollistumisen läpimurto, joka nosti aiemmin köyhän ja maatalousviljelyyn painottuvan suomalaisen yhteiskunnan köyhyydestä ennennäkemättömään talouskasvuun.^[3] KOP oli raha- ja talousmaailman ohella myös yhteiskunnallisesti ja kulttuurillisesti merkittävä ja keskeinen instituutio Suomessa, jonka poliittis-ideologisista kytköksistä ja yhteiskunnallisesta profiilista ei voinut erehtyä. Suomalaiskansallisen kapitalismin yksi suurimmista ja näkyvimmistä edistäjistä oli syntynyt kansallismielisen sivistyneistön tyytymättömyydestä vallitsevaan kulttuuriin ja politiikkaan. KOP:n taustajoukoista löytyi mm. itsenäisyyssenaattoreita, suomettarelaisen fennomanian kokoomuslaisia perillisiä sekä pellervolais-maalaisliittolaiset talonpoikaissukuhaarat.^[3]

Historiallisesti tarkasteltuna tätä KOP:n toimintakautta leimasivat toinen maailmansota ja siitä seurauksena syntynyt taloudellisesti ja poliittisesti ankara Suomen yhteiskunnan jälleenrakennusaika. Sotavuosina KOP nousi tärkeimmäksi liikepankkirahoittajaksi velkaantunutta valtiota tukemaan. Poikkeusolojen säännöstelytoiminta rajoitti hiipuneen pankkisektorin liiketoimintaedellytyksiä entisestään rajojen sisäpuolelle. Omistusrakenteissa tapahtui myös merkittäviä muutoksia, kun suomalaiskansallisten yritysryhmien johtava vakuutusyhtiö Pohjola nousi KOP:n toiseksi suurosakkaaksi. Sotavuosien jälkeisenä aikana KOP:n päätehtävänä oli turvata kansakunnan itsenäisyyttä ja porvarillista yhteiskuntajärjestelmää, joiden säilymisen varassa pitkälti oli sosialisoitavaksi vaaditun yksityispankin tulevaisuus.^[3]

 

Vaikka Matti Virkkusen yli neljännesvuosisadan kestänyttä aikaa KOP:n pääjohtajana leimasivatkin sotakorvaukset ja välttämättömät markan devalvaatiot, niin ilmassa oli varovaista optimismia. Teollisuuskapitalismi loi liike-elämälle suotuisaa kehitystä ja aikakaudelle olikin tunnusomaista voimakas talouskasvu. KOP oli voimakkaasti mukana näiden rakennemuutosten rahoittamisessa ja mahdollistamisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Konttoriverkosto kaksinkertaistui, asiakasmäärät kasvoivat ja pankkitekniikkaa uudistettiin.^[3] Yritystoiminnan voimakkaan laajentumisen seurauksena KOP valtasi markkinaosuuksia myös yritysfuusioiden kautta sulauttamalla pienempiä liikepankkeja. Pankkitoiminta oli tiukasti säädeltyä, vaikkakin taloutta ja ulkomaankauppaa muilta osin vapautettiin. Pääjohtaja Virkkusen voimakas persoona hallitsi Kansallispankkia ja suurta osaa suomalaisesta liike-elämästä. KOP:n tehtävänä oli tukea suomalaisten yritysten toimintaa, jotka pyrkivät luovimaan kylmän sodan jakaman maailman ristiaallokossa yhtäältä lujittamalla ja syventämällä yhteyksiä länsimaihin ja toisaalta jatkamalla diplomaattista kaupankäyntiä Neuvostoliiton kanssa.^[3]

• Suomen Yhdyspankki
• Merita Pankki
• Nordea
• Suomen taloushistoria
• Suomen poliittinen historia

• Blomstedt, Yrjö: Kansallis-Osake-Pankin historia I. KOP, 1989.
• Kuisma, Markku: Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995. SKS, 2004.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansallis-Osake-Pankki.

• Moilanen, Panu: Kämpin peilisalista Savoyn juhlakerrokseen. 105 vuotta Kansallis-Osake-Pankkia.
• Yhtiön pörssihistoriaa Pörssitiedon nettisivuilla
• Kansallis-Osake-Pankki hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)