Juri Gagarin

Juri Gagarin syntyi vuonna 1934 puusepän ja meijeristin perheeseen kolhoosissa Klušinin kylässä lähellä Gžatskin kaupunkia Moskovan länsipuolella. Gžatsk tunnetaan nykyisin nimellä Gagarin.^[1]

Valmistuttuaan kansakoulusta Gagarin opiskeli Ljubertsyn maatalouskonekoulussa ja valmistui sieltä vuonna 1951. Hän aloitti valimoteknikon opinnot Saratovin teollisuusteknillisessä koulussa ja valmistui vuonna 1955. Samana vuonna hän sai päättötodistuksen myös Saratovin lento-opiston iltakoulusta. Gagarin meni naimisiin vuonna 1957, ja hänelle syntyi kaksi tytärtä.^[1]

Tehtyään ensimmäisen yksinlentonsa Gagarin kirjoittautui lentosotakouluun. Hän valmistui sieltä hyvin arvosanoin ja palveli hävittäjälentäjänä Arktiksella vuosina 1957–1960. Maaliskuussa 1960 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kosmonauttikoulutukseen.^[1]

Gagarinia koulutettiin Moskovassa kosmonautiksi 19 muun lentäjän kanssa. Pian Gagarin nousi niiden kuuden lentäjän ryhmään, joita alettiin kouluttaa ensimmäisiä miehitettyjä Vostok-avaruuslentoja varten. Maaliskuussa 1961 Gagarin valittiin ensimmäisen Vostok-lennon lentäjäksi. Gagarin kapusi Vostok 1:een aamulla 12. huhtikuuta 1961. Hän kiersi maapallon yhden kerran 108 minuutin mittaisella lennollaan. Lento oli kokonaan automaattinen, ja Gagarinin tehtävä oli tarkkailla aluksen järjestelmiä ja lennon sujumista sekä lennon vaikutuksia itseensä. Palatessaan Maan ilmakehään Gagarin poistui aluksesta heittoistuimella seitsemän kilometrin korkeudessa ja laskeutui laskuvarjolla Saratovin alueelle.^[1]

Gagarinista oli näin tullut maailman ensimmäinen avaruuslentäjä. Hänet ylennettiin onnistuneen lentonsa jälkeen majuriksi ja nimettiin Neuvostoliiton sankariksi. Hän sai myös muun muassa Leninin kunniamerkin. Kotimaan juhlien jälkeen Gagarin lähti kansainväliselle hyväntahdonkiertueelle ja sai useita kansainvälisiä tunnustuksia.^[1] Gagarin valittiin myöhemmin myös Neuvostoliiton kansanedustajaksi.^[2]

Palattuaan kiertueelta kotimaahansa Gagarinista tehtiin kosmonauttien erillisosaston komentaja. Johtajan roolissaan hän ei enää kouluttautunut uusille avaruuslennoille, mutta hän toimi monella Voshod-lennolla yhteystehtävissä ja teknisenä päällikkönä. Joulukuussa 1963 Gagarinista tuli kosmonauttien koulutuskeskuksen varajohtaja, ja hän oli myöhemmin kuulentoprojektien lennonjohtaja. Gagarin ei kuitenkaan päässyt enää lentotehtäviin ennen kuin vasta vuonna 1966, jolloin hänet nimettiin Vladimir Komarovin varalentäjäksi Sojuz 1 -lennolle. Vaikeuksien sävyttämä lento kuitenkin syöksyi maahan huhtikuussa 1967, ja Komarov sai surmansa. Onnettomuuden jälkeen Gagarin joutui taas lentokieltoon. Hän sai uudelleen lentoluvan maaliskuussa 1968.^[1]

Gagarin kuoli 27. maaliskuuta 1968 MiG-15-UTI-harjoitushävittäjän lennolla koelento-olosuhteissa (painottomuuden simulointeja) lähellä Kiržatšin kaupunkia.^[3] Vladimir Serjoginin ohjaama lentokone syöksyi maahan tultuaan jyrkässä kulmassa kolmikilometrisen pilvikerroksen läpi pyrkien koneen oikaisuun vasta pilvikerroksen loputtua 600 metrin korkeudella. Pilvikerros ulottui kuitenkin alemmas, eikä koneen oikaisuun riittänyt tilaa.^[4] Gagarin ei laukaissut heittoistuintaan. Syyksi on esitetty, että hän halusi estää putoavan koneen syöksymisen läheiseen kylään.^[5] Vuonna 2013 kosmonautti Aleksei Leonov julkaisi uusia tietoja tapahtumasta. Leonovin mukaan onnettomuuden aiheutti Su-15-hävittäjä, joka lensi niin läheltä Gagarinin MiG-15-konetta, että tämä kääntyi nurin, joutui syvään kierteeseen ja syöksyi maahan.^[6] Eversti Gagarin haudattiin Moskovan Kremliin.

Gagarinin mukaan on nimetty eräs kraatteri Kuun Maahan näkymättömällä puolella, asteroidi ja Venäjällä sijaitseva kosmonauttien koulutuskeskus.

Yhdysvaltalaiset astronautit jättivät Kuuhun Gagarinin muistolaatan ensimmäisellä kuukävelyllä vuonna 1969.^[1] Vuonna 2011 Yhdistyneet kansakunnat nimesi 12. huhtikuuta kansainväliseksi miehitettyjen avaruuslentojen päiväksi.^[7]

Miljoonasateen debyyttisingle Lapsuuden sankarille kertoo Gagarinista. Jääkiekkoliiga KHL:n mestaruuspokaali Gagarin Cup on nimetty Gagarinin mukaan.

Itä-Saksan alueella nimettiin katuja ja erilaisia instituutioita Gagarinin mukaan. Edelleen on Juri-Gagarin-Straße esimerkiksi Jenassa ja Dresdenissä.

•  
  Neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1964 Gagarinin lennon kunniaksi.
•  
  Postimerkki, 1976.
•  
  Postimerkki, 1977.
•  
  Postimerkki, Azerbaidžan, 2001.
•  
  Venäläinen postimerkki Gagarinin syntymän 75-vuotispäivän kunniaksi, 2009.
•  
  Venäjän kymmenen ruplan kolikko, 2001.
•  
  Venäläinen juhlaraha "50 vuotta ihmisen ensimmäisestä avaruuslennosta", 2011.
•  
  Venäläinen kultainen juhlaraha, nimellisarvo 1 000 ruplaa, ensimmäisen ihmisen avaruuslennon 50-vuotispäivän kunniaksi, 2011.
•  
  Postimerkki, Valko-Venäjä, 2011.
•  
  Postimerkki, Ukraina, 2011.

• Ensimmäinen ihminen avaruudessa (Kansankulttuuri Oy, Tampere 1961).

• Gagarin – ensimmäinen avaruudessa (ven. Гагарин. Первый в космосе, ohjaus Pavel Parhomenko, Venäjä 2013).

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juri Gagarin.

• Ylen Elävä arkisto: Juri Gagarin – ensimmäinen avaruuslentäjä
• Ylen Elävä arkisto: Gagarin Suomen television haastattelussa
• Yuri's Night, vuodesta 2001 alkaen 12. huhtikuuta pidetty globaali juhla, mm. Helsingissä