Judy Erola

Sudburyssa, Ontariossa syntynyt Judith Jacobson työskenteli radio-ja tv-lähetystoiminnassa Sudburyssa. CKSO-TV:ssä hän teki historiaa ensimmäisenä naispuolisena kanadalaisen televisioaseman sääreportterina, ja toimitti myös muotiohjelmia.^[1] Hänestä tuli myöhemmin CHNO:n toimitusjohtaja,^[2] ja hän avioitui Lake Panachessa veneily- ja matkailukeskuksen omistavan Vic Erolan kanssa.^[3]

Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1977 Erola päätti aloittaa poliittisen uran. Hän oli ehdolla vuoden 1979 vaaleissa nikkelialueen liberaalien ehdokkaana, mutta hävisi Uuden demokraattisen puolueen ehdokkaalle John Rodriguezille. Hänen kampanjaansa leimasi kompurointi hänen vaadittuaan vaalimainoksessaan "viljelysmaan käytön käytäntöjen kansallistamista".^[4] Erola pyrki radiohaastattelussa selittämään lausetta kirjoitusvirheellä, koska Liberaalipuolue yleisesti vastusti kansallistamista. Sanan olisi kuulunut olla "rationalisointia" (nationalization ${\displaystyle \rightarrow }$  rationalization).

Erola voitti Rodriguezin vuoden 1980 vaaleissa.^[5] Hän joutui kiistoihin vaalikampanjan aikana ja sen jälkeen. Toinen koski sitä, että hän kutsui vastaehdokastaan Rodriguezia marxilaiseksi vaalikampanjassaan ja toinen hänen kotiäideille kohdentamaansa kampanjaa. Hän väitti, että oli tärkeämpää saada nainen edustajainhuoneeseen kuin äänestää työllisyyskysymyksiä edustavaa ehdokasta. Näkemys jakoi mielipiteitä vahvasti kaupungissa, joka oli toipumassa katastrofaalisesta Sudburyn lakosta vuonna 1978.

Hän palveli koko liittovaltion parlamentin kautensa ajan Kanadan kabinetissa, vaikka varhaisen käsityksen mukaan hänen vaalitoimikuntakollegansa Doug Frithin oli todennäköisempää tulla valituksi Sudburyn alueen edustajana kabinettiin.^[6] Uransa aikana hänen hän palveli kaivosministerinä,^[7] naisten asemasta vastaavana ministerinä,^[8] kuluttaja- ja yritysasioiden ministerinä ja sosiaalisen kehityksen ministerinä.^[9]

Pian kabinettiin nimityksensä jälkeen Erola erosi johtajan ja rahastonhoitajan asemastaan venesatamayrityksessä liittovaltion hallituksen ministereitä koskevien eturistiriitamääräysten mukaisesti.

Kaivosministerinä hänen ensimmäinen merkittävä lakimuutoksensa koski Kanadan työlainsäädäntöä (Canada Labour Code) saattamalla Ontariossa liittovaltion alaiset kaivokset tiukempien terveys- ja turvallisuuslakien alaisuuteen.^[10] Näin oli menestyksekkäästi toimittu myös Elliot Laken uraanikaivostyöstekijöiden kanssa, kun työntekijät olivat vaatineet vapautusta vaarallisista tehtävistä, joiden turvallisuutta liittovaltion laki ei taannut.^[10] Erolan menettelyä kritisoitiin, sillä kaivosyhtiöiden uskottiin kumovan sen oikeudessa.^[10] Muutos salli myös naisten kaivostyön ensimmäistä kertaa liittovaltion lain mukaan, vaikka se oli ollut sallittua paikallisen lainsäädännön mukaan.^[11]

Erola tuki kaivosteknologian tuotantoa Kanadassa kaluston riittävyyden turvaamiseksi,^[12] ja vakuutteli kaivosyhtiöitä, etteivät he joudu kansallista energiaohjelmaa vastaavan toiminnan kohteeksi.^[13] Kesäkuussa 1981 hän julkisti ohjelman, jonka mukaan liittovaltion hallitus antaisi 400 dollarin korvauksen propaanilla käyvien ajoneuvojen omistajille.^[14]

Syyskuussa 1981 Erola sai naisten asemasta vastaavan ministerin tehtävän kaivosasioiden lisäksi.^[8] Hän oli siinä asemassa ensimmäinen naispuolinen Lloyd Axworthyn vastattua tehtävästä aiemmin.^[8] Tässä roolissa hän puolusti Kanadan perustuslain jaksoa 28, joka turvaa sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden.^[15] Hän tuki äitiysloman aikaista tukea,^[16] tavoitteita kiristää liittovaltion lakeja kotiväkivaltaa kohtaan,^[17] intiaanilainsäädänöön uudistamista, joka parantaisi naisten oikeuksia avioitua ei-aboriginaalimiesten kanssa,^[17] uudistuksia feministisen lobbausorganisaation NAC:in toimintaan^[18] ja tiukempia käytäntöjä hallituksen viestinnässä sukupuolistereotypioiden käyttämistä vastaan.^[19]

Lokakuussa 1982 Erolasta tuli ensimmäinen nainen kautta aikojen, joka nimettiin kabinetin Priorities and Planning -komiteaan, joka neuvottelee ja muotoilee hallituspolittikan suuntaviivat.^[20]

Elokuussa 1983 Erola savustettiin kaivosministerin tehtävästä ja nimitettiin kuluttaja- ja yritysasioiden ministeriksi.^[21]Hän lupasi välittömästi korostaa kuluttajanäkökulmaa enemmän kuin edeltäjänsä edeltäjänsä André Ouellet, jota oli kritisoitu niiden ohittamisesta.^[22]

Tässä tehtävässä monet hänen näkyvimmistä julkisista taisteluistaan liittyivät joidenkin organisaatioiden jatkuvaan metrijärjestelmän vastustamiseen.^[23] Hän myös ehdotti lainsäädäntöä rajoittamaan sanomalehtieyhtiöiden fuusioita,^[24] mutta luopui aiheesta myöhemmin.

Kun Pierre Trudeau jäi eläkkeelle pääministerin tehtävästä, Erola jatkoi kuluttaja- ja yritysasioiden ministerinä John Turnerin kabinetissa. Erola hävisi Rodriguezille vuoden 1984 vaaleissa, joissa liberaalien paikkaluku putosi 40 paikkaan.

Vuonna 1987 Erolasta tuli Kanadan lääketeollisuuden liiton presidentti,^[25] ja hän jatkoi tehtävässään eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1998.^[26]

Hän on ollut Sveitsissä päämajaansa pitävän kansainvälisen lääketeollisuuden yhdistyksen johtajana. Hänet valittiin ensimmäisenä naisena International Nickel Co:n johtokunnan jäseneksi.^[27]

Erola on vaikuttanut merkittävästi siihen, että Sudburyyn rakennettiin 1990-luvun alussa monipuolinen tiedekeskus Science North. Paljolti hänen vaikutuksestaan ympäristöasioihin on kiinnitetty erityistä huomiota ja aloitettu laajat ympäristönparannusohjelmat nikkeliteollisuuden saastuttamilla ja pilaamilla alueilla 1970-luvulta lähtien. Hän on myös ollut kehittämässä Sudburyn Laurentian Universityn kaivos- ja mineraalitutkimuskeskusta (CIMMER) sekä alueella tehtävää lääketieteellistä tutkimusta.^[27]

Hän on osallistunut kulttuurielämän tukemiseen ja muun muassa johtanut valtakunnallista kampanjaa kanadalaisen lastentautien tutkimussäätiön tukemiseksi. Hän kirjoittanut paljon naisten asemaan liittyvistä kysymyksistä. Hän on myös ollut Sudburyn alueen kanadansuomalaisen väestön merkittävimpiä toiminnan tukijoita. Ansioistaan hänet on vihitty Mount St. Vincent Universityn kunniatohtoriksi 1992 ja Laurentian Universityn kunniatohtoriksi 1996. Hänet nimitettiin Canadian Medical Hall of Famen johtokuntaan 1994.^[27]

Hän oli virkansa puolesta edustaja Kanadan Liberaalipuolueen johtajavaaleissa vuonna 2006.

Hän on tällä hetkellä Equal Voicen hallituksessa. Järjestö pyrkii auttamaan kanadalaisia naisia politiikassa.