Itävallan perimyssota
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Itävallan perimyssota käytiin vuosina 1740–1748, kun Maria Teresia seurasi isäänsä Kaarle VI:a Habsburgien maiden perijänä, Unkarin kuningattarena, Itävallan arkkiherttuattarena ja Parman herttuattarena.
| Itävallan perimyssota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Fontenoyn taistelu käytiin 1745. Ranskan armeija voitti britit.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Frans I | |||||||||
Kaarle VI oli jo kauan valmistautunut siihen mahdollisuuteen, ettei hänelle syntyisi miespuolista perillistä, ja vuoden 1713 pragmaattisella sanktiolla määräsi, että nainen voisi olla perijä, jos kaikki miespuoliset sukuhaarat päättyisivät. Kaarle sai kaikki Euroopan suurvallat myöntymään sopimukseen, mutta hänen kuoltuaan sopimusta hyväksymätön Preussin Fredrik II Suuri hyökkäsi Sleesiaan joulukuussa 1740. Naista pidettiin heikkona hallitsijana ja muillakin ruhtinailla, kuten Baijerin Kaarle Albertilla oli vaatimuksensa kruunuun. Itävallan perimyssota nielaisi mukaansa 1739 alkaneen Britannian ja Espanjan välisen sodan Jenkinsin korvasta, jonka seurauksena näiden valtioiden siirtomaissa käymä konflikti rauhoittui sodan painopisteen siirryttyä Eurooppaan. Vuonna 1741 lähes kaikki Euroopan maat olivat mukana sodassa. Ranskan ja Itävallan välienselvittelyn näyttämönä olivat, kuten tavallista Alankomaat ja Italia. Ranskan ja Preussin kanssa olivat liitossa Espanja ja Baijeri. Itävaltaa taas tukivat Britannia ja Alankomaat, Ranskan perinteiset viholliset ja ajoittain Sardinia ja Saksi.
Sodan päätteeksi solmitussa Aachenin rauhassa Sleesia jäi Preussin haltuun, joten välienselvittelyä jatkettiin seitsenvuotisessa sodassa 1756–1763.