Ibn Sa’ud

Saudit hallitsivat suurta osaa Arabiasta 1780–1880, mutta suvun ajoivat maanpakoon Kuwaitiin kilpailijansa rašidit. Vuonna 1901 ibn Sa’ud lähti veljensä Muhammadin ja serkkujensa,^selvennä noin 40 soturin kanssa valloittamaan maitaan takaisin. Riadissa soturit hiipivät yöllä kaupunkiin ja surmasivat aamuvarhain rašidien kuvernöörin ja valtasivat linnan. Ibn Sa’ud keräsi nopeasti tukijoita ja valloitti puolet Najdista rašideilta. Vuonna 1904 ibn Rašid vetosi osmaneihin saudien lyömiseksi. Saudien armeija kärsi tappion 15. kesäkuuta 1904, mutta palasi kun osmanit vetäytyivät.

 

Ibn Sa’ud sai Najdin hallintaansa 1912 mennessä ja perusti uskonnollis-sotilaallisen Ikhwanin tukemaan valloituksiaan ja elvytti suvun liiton wahhabien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana britit yrittivät hieroa yhteistyötä ibn Sa’udin kanssa, mutta kääntyivät Hijazin šarifin Husain ibn Alin puoleen. Britit solmivat joulukuussa 1915 sopimuksen, jonka mukaan ibn Sa’udin maat olivat brittiläinen protektoraatti. Vastineeksi ibn Sa’ud julisti sodan ibn Rašidia vastaan, joka oli turkkilaisten puolella.^[1]

Ibn Sa’ud ei kuitenkaan julistanut välittömästi sotaa, vaan hyödynsi brittien aselähetyksiä ja 5 000 punnan kuukausiavustusta. Vuonna 1920 hän hyökkäsi ja kukisti rašidit vuoteen 1922 mennessä, mikä kaksinkertaisti hänen maansa. Brittien tuki jatkui vuoteen 1924 asti.

Vuonna 1925 saudit valtasivat Mekan Husain ibn Alilta ja päättivät 700 vuoden hašimidien suojeluksen islamin pyhissä paikoissa. Ibn Sa’ud julistettiin 10. tammikuuta 1926 Hijazin kuninkaaksi Mekan suuressa moskeijassa^[1].

Britit tunnustivat saudien vallan suuressa osassa Arabiaa seuraavana vuonna ja 20. toukokuuta 1927 solmittiin Jeddan sopimus. Ibn Sa’ud vaihtoi tässä yhteydessä Najdin sulttaanin arvonimensä kuninkaaksi.^[1] Vuosina 1927–1932 ibn Sa’ud jatkoi valtansa vahvistamista ja kukisti Ikhwanin jäsenet, jotka olivat jatkaneet ryöstelyä hänen käskystään huolimatta ja olivat hyökänneet Irakiin. Vuonna 1932, kukistettuaan suurimman osan niemimaata, hän yhdisti maansa Saudi-Arabiaksi ja julisti itsensä sen kuninkaaksi brittien tuella.

Saudi-Arabiasta oli löydetty öljyä 1938 ja ibn Sa’ud antoi neuvonantajansa St John Philbyn suosituksesta öljykentät amerikkalaisten öljy-yhtiöiden hyödynnettäväksi. Alkuaikoina suurin osa tuloista meni suoraan hovin käyttöön. Tulojen kasvaessa ibn Sa’ud alkoi käyttää niitä alamaistensa hyväksi.

Toisessa maailmansodassa ibn Sa’ud julisti maansa puolueettomaksi, mutta oli yleisesti liittoutuneiden puolella. Helmikuussa 1945 Ibn Sa’ud tapasi Jaltalta palaavan Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin Isolla Katkerajärvellä Suezin kanaalissa risteilijä U.S.S. Quincylla. Saudit lupasivat öljyä ja Yhdysvallat suojelua.^[2][3]

Vuonna 1948 hän osallistui pienellä panoksella Israelin vastaiseen sotaan.

Ibn Sa’ud loi vakautta heimoyhteiskuntaan ottamalla vaimoikseen kaikkien heimojohtajien tyttäriä. Vaimoja oli kaikkiaan 22, poikia 45 ja tyttäriä noin 50. Maan keskiosien tärkeästä Sudair-klaanista tuli kolme vaimoa, joiden joukossa oli lempivaimoksi mainittu Hussa bint Ahmed. Heille syntyi seitsemän poikaa, "Sudairin seitsikko". Heidän joukostaan nousi kaksi kuningasta, ja ilmavoimat olivat heidän hallussaan.^[4]

1. Wadha’ bint Muhammad al-Hazzam
   1. Turki (1900–1919)
   2. Sa’ud (12. tammikuuta, 1902 – 23. helmikuuta 1969); hallitsi vuosina 1953–1964
   3. Munira
2. Tarfa bint Abdillah al-Šaikh Abdulwahhab
   1. Khalid (syntyi 1903, kuoli onnettomuudessa)
   2. Faisal (huhtikuussa 1904 – 25. marraskuuta 1975); hallitsi vuosina 1964–1975
   3. Al-Anud (syntyi 1917)
3. Al-Jauhara bint Musa’id Al Sa’ud
   1. Muhammad (1910–1988)
   2. Khalid (1913 – 13. kesäkuuta, 1982); hallitsi vuosina 1975–1982
4. Bazza (ensimmäinen Bazza-niminen vaimo)
   1. Nasr (1919–1984)
5. Al-Jauhara bint Sa’d al-Sudairi
   1. Bandari (1928-2009)
   2. Sa’d (1920–1993)
   3. Musa’id (1923-2013)
   4. Abdulmuhsin (1925–1985)
6. Hassa bint Ahmad al-Sudairi
   1. Saad (1915–1993)
   2. Fahd (1921 – 1. elokuuta, 2005); hallitsi vuosina 1982–2005
   3. Sultan (syntyi 1928 – 22. lokakuuta 2011); kruununprinssi kuolemaansa asti
   4. Abdulrahman (1931-2017)
   5. Najef (1934-2012)
   6. Turki II (1934-2016)
   7. Salman (syntyi 1936), vallassa 2015 –
   8. Ahmad (syntyi 1942 )
   9. Lulwa (1928-2009)
   10. Jawahir (kuollut 2023)
   11. Latifa
   12. Al-Jauhara
   13. Mudi (kuoli nuorena)
   14. Falwa (kuoli nuorena)
7. Šahida
   1. Mansur (1921 – 2. toukokuuta 1951)
   2. Miš’al (1926-2017)
   3. Qumaša (1927-2011)
   4. Mut’ib (1931-2019 )
8. Fahda bint al-Asi ibn Šuraim
   1. Abdullah (elokuu 1923 – 23. tammikuuta 2015 ); hallitsi vuosina 2005–2015
   2. Nuf (kuollut 2015)
   3. Sita (1930-2011)
9. Bazza (toinen Bazza-niminen vaimo)
   1. Bandar (1923-2019)
   2. Fawwaz (1934-2008)
10. Haya bint Sa’d al-Sudairi (1913 – 18. huhtikuuta 2003)
    1. Badr (1932-2013)
    2. Hassa
    3. Abdulilah (syntynyt 1939 )
    4. Abdulmajid (1943–2007)
11. Munayyir
    1. Talal (1931-2018)
    2. Badr (1931–1932)
    3. Mušari (1932 – 23. toukokuuta 2000)
    4. Nawwaf (1932-2015)
    5. Madawi (1939-2017)
12. Mudi
    1. Sultana (1928-2008)
    2. Haya (1929-2009)
    3. Majid (19. lokakuuta 1938 – 12. huhtikuuta 2003)
    4. Sattam (1941-2013)
13. Nuf bint ibn Ša’lan
    1. Thamir (1937 – 27. kesäkuuta, 1958 )
    2. Mamduh (1940-2023 )
    3. Mašhur (syntyi 1942)
14. Sa’ida al-Yamaniyya
    1. Hidhlul (1941-2012 )
15. Baraka al-Yamaniyya
    1. Muqrin (syntyi 15. syyskuuta 1945)
16. Hithlain
    1. Hamad (1947–1990)
17. ??
    1. Fahd (1905–1919)
    2. Sara (1916 – kesäkuu 2000)
    3. Šaikha (syntyi 1922)
    4. Mahmud (syntyi 1927)
    5. Talal (1930–1931)
    6. Jiluwi (1942–1944)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ibn Sa’ud Wikimedia Commonsissa

• Willy Falkman : Käynti Ibn Saudin luona, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 12.05.1929, nro 19, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Maanpakolaisesta Arabian yhdistäjäksi, Suomen Kuvalehti, 19.05.1934, nro 21, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Ibn Saud, erämaan kuningas, Aamulehti, 30.07.1939, nro 201, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot