Xorazmin alue

Xorazmin alue rajoittuu pohjoisessa ja idässä Karakalpakiaan, kaakossa Buharan alueeseen sekä etelässä ja lännessä Turkmenistaniin. Se on pinnanmuodostukseltaan alavaa tasankoa, jonka pääosan muodostaa Amudarjan vasemman rannan muinainen suistoalue. Lännessä ja lounaassa on Karakumin hiekka-aavikko. Hyötykaivannaisia ovat kalkkikivi ja muut rakennusaineet.^[1][4]

Alueella vallitsee mantereinen aavikkoilmasto. Talvet ovat melko kylmiä ja vähälumisia, kesät kuumia ja kuivia. Tammikuun keskilämpötila on –5 ja heinäkuun 30 astetta. Vuotuinen sademäärä on alle 80 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä maalis-huhtikuussa.^[1][4]

Ainoa joki on matalassa ja leveässä laaksossa virtaava Amudarja, jonka tulvien estämiseksi on rakennettu suojapatoja. Joen vettä käytetään keinokasteluun kanavien avulla. Suurin osa pinta-alasta on maatalousmaata. Etelässä on pieniä suolajärviä ja suoalueita.^[1][4]

Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista ja pensaista. Amudarjan varrella on rantametsiä. Eläimistöön kuuluvat jyrsijät, matelijat, rantametsien viidakkokissat ja kultasakaalit sekä monet lintulajit. Alueelle on tuotu piisami ja nutria.^[1][4] Kaakkoisosassa Amudarjan oikealla rannalla sijaitsee osa Kyzylkumin luonnonsuojelualueesta^[1][5].

Vuonna 1938 perustettuun^[1] alueeseen kuuluvat Urganchin ja Hivan aluetasoiset kaupungit sekä 11 piirikuntaa: Boʻgʻot, Gurlan, Hazorasp, Hiva, Qoʻshkoʻpir, Shovot, Tuproqqaʻla, Urganch, Honqa, Yangiariq ja Yangibozor^[6]. Kolmas kaupunki on Pitnak^[7]. Taajamia on 56, maaseudun itsehallintoalueita yksi ja maaseutuasutuksia 550^[6].

Asukkaista 98 prosenttia on uzbekkeja. Lisäksi on muun muassa kazakkeja, turkmeeneja, venäläisiä, korealaisia ja tataareja.^[8] Kaupunkiväestön osuus oli 33 prosenttia vuonna 2024^[9].

Xorazmin alueen pääelinkeinot ovat maatalous ja teollisuus. Maatalous on erikoistunut puuvillan ja viljan viljelyyn. Xorazmin alue on Uzbekistanin suurin riisin tuottaja. Lisäksi viljellään vehnää, perunaa, vihanneksia ja hedelmiä sekä tuotetaan raakasilkkiä. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja.^[1]

Alueella on puuvilla-, tekstiili-, elintarvike-, auto- ja konepajateollisuutta. Hivassa toimii mattotehdas.^[1][2]

Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Taškentiin ja naapurimaihin. Niitä paransi vuonna 2004 valmistunut Amudarjan ylittävä Hazoraspin rautatiesilta. Urganchissa on kansainvälinen lentoasema.^[1] Paikallinen erikoisuus on Urganchin ja Hivan yhdistävä maailman toiseksi pisin (33 kilometriä) johdinautoreitti^[10].

Urganchin yliopisto on perustettu aikaisemman opettajakorkeakoulun pohjalta vuonna 1992. Alueella toimii myös Taškentin lääketieteellisen korkeakoulun osasto ja maatalouden tutkimusasemia. Kulttuurilaitoksia ovat teatteri, taidekoulu ja kirjakustantamo. Hivan Ichan qalʼan museoalue on Unescon maailmanperintökohde. Alueella on myös muita islamilaisen rakennustaiteen muistomerkkejä.^[1]

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Xorazmin alue.

• Xorazmin alueen kotisivut

 

Uzbekistanin hallinnolliset alueet

• Andijon
• Buxoro
• Fargʻona
• Jizzax
• Karakalpakia (tasavalta)
• Namangan
• Navoiy
• Qashqadaryo
• Samarkand
• Sirdaryo
• Surxondaryo
• Taškent (pääkaupunki)
• Taškent (alue)
• Xorazm