Helsingin yleiskaava

 

Ensimmäisen yleissuunnitelman Helsingin maankäytöstä laati Bertel Jung vuonna 1911. Hänen suunnitelmassaan kaupunki olisi kasvanut ensiksi koilliseen ja luoteeseen. Yhdessä Eliel Saarisen kanssa hän toteutti vuonna 1918 Julius Tallbergin aloitteesta Pro Helsingfors -suunnitelman, jossa Töölönlahti olisi täytetty ja sen päälle olisi rakennettu ”kuningasavenyy”. Asemakaavaosasto sai vuonna 1923 suunnitelman pohjalta valmiiksi yleiskaavaluonnoksen, mutta valtuusto ei pitänyt siitä. Sen seurauksena järjestettiin vuonna 1924 keskusta-alueen asemakaavakilpailu.^[2]

Vuonna 1932 luotiin yleiskaavasuunnitelma, jota kutsuttiin yleisasemakaavaksi. Vuoden 1960 yleiskaava oli ensimmäinen koko kaupungin kattanut yleiskaava, ja sen valmistelu oli aloitettiin jo vuonna 1953. Kaavassa merkittävää olivat suunnitelmat esikaupunkien varalle, sillä asumiselle piti löytää uusia laajoja alueita. Uusia asuinalueita osoitettiin muun muassa Pihlajamäkeen, Konalaan, Myllypuroon ja Kontulaan. Malmista, Munkkivuoresta ja Vartiokylästä suunniteltiin isompia aluekeskuksia.^[2]

Vuonna 1970 julkistettu yleiskaavaehdotus ennusti Helsingin väkiluvun kasvavan 600 000:een vuoteen 1980 mennessä. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin laskea 1970-luvun alussa. Kantakaupungin asuntoja muutettiin toimistoiksi ja asukasmäärä alueella väheni. Julkisuudessa alettiin puhua piilokonttoreista, joita pyöritettiin asunnoista. Vuonna 1976 yleiskaavaa täydennettiin osayleiskaavalla, jossa määriteltiin korttelit, joissa liike-, toimisto-, teollisuus- ja varastorakentaminen ja asuntojen muuttaminen toimistoiksi oli kielletty.^[2]

Seuraava yleiskaava julkaistiin vasta vuonna 1992. Siinä esitettiin muun muassa sataman rakentamista Vuosaareen. Vuoden 2002 yleiskaava kattoi kaikki satamilta vapautuvat alueet, kuten Kruunuvuorenrannan, Kalasataman ja Jätkäsaaren.^[2]

Tällä hetkellä on valmisteilla yleiskaavaehdotus, josta on tavoitteena päättää Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeistään vuonna 2016. Lähtökohtana on väestöennuste, jonka mukaan Helsingissä asuu vuonna 2050 noin 860 000 asukasta.^[1]

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston laatima Yleiskaava 2050 -ehdotus sisältää kolme osaa: visio 2050:n, yleiskaavakartan ja toteutumisohjelman. Visio on tavoitetila vuoteen 2050 asti, ja se painottaa Helsingin laajenevaa kantakaupunkia ja raideliikenneverkostoa; yleiskaava puolestaan tulee ohjaamaan asemakaavoitusta noin vuoteen 2030 asti; ja toteutusohjelma sisältää keinot yleiskaavan toteuttamiseksi.^[1] Kaavaehdotuksessa Helsingin kantakaupungin esitetään laajenevan kaupunkibulevardeiksi muutettavien sisääntuloväylien varteen. Kolmannes uudesta asuinrakentamisesta on sijoitettu uusille alueille, kuten Malmin lentokentälle. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti ehdotuksesta 10. marraskuuta 2015, jolloin lautakunta myös teki muutoksia yleiskaavakartan merkintöihin.^[3]

Yleiskaava 2050 -ehdotuksessa maan pääkäyttötarkoitus esitetään pikseleillä, jotka vastaavat hehtaarin kokoista aluetta todellisuudessa. Kartta ei käsittele alueita yksityiskohtaisesti, ja kukin ruutu voi osin muuntua viereisen ruudun käyttötarkoituksen mukaiseksi. Muissa prosesseissa päätettävät asiat, kuten suojelumerkinnät, esitetään erillisellä kartalla. Kaavan väljä tulkintatapa on saanut sekä kritiikkiä että myönteistä palautetta.^[4]

Kaupunkibulevardi tarkoittaa Yleiskaava 2050:n valmistelussa sisääntuloväylien muuttamista asuinkaduiksi Kehä I:n sisäpuolella. Näin saataisiin rakennettua kodit 80 000 ihmiselle ja asutus tiivistyisi, tavoitteen mukaan ekologisesti ja kasautumisetuja tuottavasti. Tavoitteena on kasvattaa kantakaupunkia ja siten lisätä liike- ja kulttuurielämän palveluja. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan bulevardien ruuhkautuminen pyritään välttämätään autoilua rajoittamalla ja joukkoliikennettä kehittämällä.^[5]

Useat tutkijat ovat kritisoineet suunnitelmaa. Professori Mari Vaattovaaran mukaan rakentaa voisi muuallekin, sillä vain 5 prosenttia pääkaupunkiseudun pinta-alasta on rakennettu. Hän haluaisi kehittää Helsingin seutua monen keskuksen ympärille.^[5] Aalto-yliopiston dosentti Anssi Joutsiniemi pelkää, että ihmiset eivät vaihda autoilua joukkoliikenteeseen riittävästi, koska niin moni joutuisi vaihtamaan liikennevälinettä kesken matkan. Tällöin ruuhkat pahenevat, jolloin seudun talous kärsii. Työpaikat ja palvelut hakeutuisivat aluekeskuksiin ja muihin kaupunkeihin. Joutsiniemen mukaan bulevardisointia tässä mittakaavassa ei ole tehty muualla, vaan ulkomaiset esikuvat ovat olleet lähinnä yksittäisiä väyliä. Professori Matti Kortteinen ei usko, että halu sijoittua kantakaupunkiin olisi noussut, vaan sanoo Helsingin suosion vain nousevan tilapäisesti taantumissa. Professori Kimmo Lapintien mukaan tiivistää voi muillakin keinoin kuin kaupunkibulevardeilla.^[5]

• Yleiskaava.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Juuti, Petteri: Katoaako lähipuistosi todella Helsingin yleiskaavassa? – katso ja opi. Yle.fi, 21.1.2016