Heinäpuukasvit

Heinäpuukasvit ovat levinneet Vanhaan maailmaan arktisia alueita lukuun ottamatta ja Etelä-Amerikan länsiosiin.^[1]

Heimo on varsin monimuotoinen ja käsittää puuvartisia, tavanomaisia ruohovartisia, kseromorfisia ja sukkulenttisia yksisirkkaiskasveja. Kaikilla on kuitenkin vanallinen kukinto ja nivelikkäät kukkaperät.^[1]

Heinäpuukasvit kuuluvat yhdessä narsissikasvien (Amaryllidaceae) ja parsakasvien (Asparagaceae) kanssa samaan evoluutiopuun haaraan Asparagales-lahkossa. Tämän kehityshaaran ominaisuuksiin kuuluu muun muassa sikiäimen väliseinämesiäisten sijainti lokeroiden alapuolella.^[1]

Kaikkiaan heinäpuukasvien heimossa on nykyisen käsityksen mukaan 41 sukua ja 900 lajia. Nämä luokitellaan kuuluviksi kolmeen alaheimoon, joita aiemmin on pidetty itsenäisinä heimoina.^[1]

Soihtukasvit ovat usein ruusukkeita muodostavia lehtisukkulentteja, geofyyttiruohoja tai paksurunkoisia puita, harvemmin kiipeileviä köynnöksiä. Lehtiasento on kierteinen tai kaksirivinen, lehtilaidat usein hampaiset ja lehtituppi umpinainen (jos lehti on tupellinen). Kukinto voi olla muun muassa tähkämäinen, ja kukat ovat enemmän tai vähemmän heikosti vastakohtaisia. Kehälehdet ovat tavallisesti vaihtelevissa määrin erillisiä. Sikiäimessä on vain muutamia tai paljon siemenaiheita. Hedelmä on kota, joka voi joskus olla mehevä. Siemen on kulmikas ja siinä on vaippa eli arillus. Kromosomiluku n = (6–)7.^[1]

Soihtukasvien keskittymä on Etelä-Afrikassa. Muutoin niitä tavataan Afrikassa, Välimerenmaista Keski-Aasiaan, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (kartta).

Soihtukasvien alaheimossa on noin 21 sukua ja 785 lajia. Suurimmat suvut ovat aaloet (Aloë, 400 lajia), Bulbine (75 lajia), soihtuliljat (Kniphofia, 70 lajia), Trachyandra (50 lajia), marskinliljat (Eremurus, 45 lajia) ja kirjotähdet (Haworthia, 54–70 lajia).^[1]

Alaheimossa on vain yksi suku, heinäpuut (Xanthorrhoea), jossa on 30 Australiassa kasvavaa lajia (kartta). Ne ovat ulkonäöltään luonteenomaisia: tukevan, puutuneen varren päässä on tiheä mätäs pitkiä, kapeita lehtiä. Kuolleet lehdet jäävät rungon pintaan ja säilyvät siinä, ellei maastopalo niitä hävitä. Kukinto on pitkä, pysty ja tiheän tähkämäinen, pienikukkainen. Hedelmä on kotamainen.^[1]

Päivänliljakasvien alaheimo käsittää 19 sukua ja 85 lajia, joita tavataan laajalti maapallolla: Uudesta-Guineasta Uuteen-Seelantiin, Tyynenmeren saarilla, Australiassa (erityisesti), Euraasiassa, Malaijien saaristossa, Intiassa, Madagaskarilla, Afrikassa ja kaksi lajia Etelä-Amerikassa (kartta). Runsaslajisin on liinaliljojen (Dianella) suku, jonka lajimäärä on 20–40 välillä.^[1]

Kasvien ulkoasu vaihtelee. Ne sisältävät saponiineja. Juuret ovat usein turvonneet. Lehdet ovat kahdessa rivissä, umpituppisia, harvoin syrjittäisiä. Kukintokin vaihtelee tyypiltään. Kehäputki on lyhyt, heteenpalhot usein kuviolliset tai paksuuntuneet. Sikiäimessä on muutamia tai paljon siemenaiheita. Hedelmä voi olla marja tai harvoin pähkinä.^[1]

• Aloë – aaloet
• Asphodeline – soihdukit
• Asphodelus – soihdut eli valkosoihdut
• Astroloba
• Bulbine
• Bulbinella – helosoihdut
• Caesia
• Dianella – liinaliljat
• Eremurus – marskinliljat
• Gasteria – sarviaaloet
• Haworthia – kirjotähdet
• Hemerocallis – päivänliljat
• Johnsonia
• Kniphofia – soihtuliljat
• Phormium – tähkäliljat
• Thelionema
• Trachyandra
• Xanthorrhoea – heinäpuut

• Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet.
• Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/

• Suomen Lajitietokeskus: Soihtukasvit – Asphodelaceae (sukujen nimet – poikkeava taksonomia)