Fredrik I (Württemberg)

 

Fredrik I:n vanhemmat olivat Württembergin herttua Fredrik II Eugen (1732–1797) ja rajakreivitär, prinsessa Friederike Sophie Dorothea von Brandenburg-Schwedt (1736–1798), Preussin kuningas Fredrik Suuren sisarentytär.^[2][3] Fredrik oli vanhin 12 sisaruksesta.

Fredrik palveli vuodesta 1774 Preussin armeijassa, oli rykmentinkomentajana Sleesiassa ja sai vuonna 1781 kenraalimajurin arvon.^[1][4] Seuraavana vuonna hänen vanhin sisarensa Sofia Dorotea (Maria Fjodorovna) nai Venäjän kruununperijän Pavel Petrovitšin eli tulevan Paavali I:n. Fredrik seurasi sisartaan Venäjälle, jossa keisarinna Katariina Suuri nimitti hänet vuonna 1782 Viipurin kenraalikuvernööriksi. Kun Katariinan valtakunnallinen hallintouudistus ulotettiin seudulle tammikuussa 1784, tuli Fredrikistä Viipurin käskynhaltijakunnan käskynhaltija. Hänelle jäi valvojan rooli hallinnollisten tehtävien siirtyessä erilliselle kuvernöörille.^[1]

Toimiessaan Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä Fredrik hankki omistukseensa Viipurin Linnasaaressa sijaitsevan kartanon, jolle hän antoi sen nykyisen nimen Monrepos. Fredrik muun muassa rakennutti kartanon uuden päärakennuksen ja laajensi sen puistoa. Hänen kaudellaan valmistui Viipurissa sijainnut kenraalikuvernöörin virkatalo, myöhempi Viipurin hovioikeuden talo. Fredrik keräsi Viipurissa myös taidetta ja opetteli suomea.^[1]

Fredrik erosi Viipurin kenraalikuvernöörin ja käskynhaltijan tehtävästä vuonna 1787 menetettyään keisarinnan luottamuksen tuntemattomasta syystä. Erään version mukaan Venäjälle asettunut suomalainen kenraali Georg Magnus Sprengtporten oli kertonut Katariinalle Fredrikin pitävän salaa yhteyttä Ruotsiin.^[1] Todennäköinen syy oli Fredrikin väkivaltaisuus vaimoaan kohtaan, mistä on olemassa todisteita.^[5] Fredrik ylennettiin samana vuonna Venäjän armeijan kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin komentajaksi Turkin vastaisessa sodassa. Hän oli jonkin aikaa myös Hersonin kenraalikuvernöörinä Etelä-Venäjällä.^[1] Myöhemmin hän luopui Venäjän palveluksesta ja asui vuodesta 1790 Ludwigsburgissa.^[4]

Fredrik kohosi Württembergin herttuaksi isänsä kuoltua joulukuussa 1797. Napoleonin sotien aikana hän vaihtoi puolta useita kertoja. Aluksi Württemberg oli sodassa Ranskaa vastaan, mutta vuonna 1800 herttua Fredrik joutui pakenemaan itävaltalaisten suojiin Wieniin. Vuoden 1801 Lunévillen rauhan jälkeen hän omaksui ranskalaisystävällisen politiikan, joten vuonna 1803 hän sai Ranskan tuella vaaliruhtinaan arvon ja valtakuntaansa uusia alueita. Württembergin liityttyä vuonna 1805 kolmannen liittokunnan sotaan Ranskan puolelle se korotettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan lakkauttamisen yhteydessä vuoden 1806 alussa kuningaskunnaksi.^[6] Württembergin alue yli kaksinkertaistui vuosina 1802–1810 tehdyissä liitoksissa.^[4]

Fredrik lähetti Württembergin joukkoja myös Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812, mutta siirtyi marraskuussa 1813 niin sanotulla Fuldan sopimuksella Ranskan vihollisten puolelle. Ehtona hän vaati liittoutuneita tunnustamaan hänen kuninkaan arvonsa ja Württembergin saamat aluelaajennukset. Fredrik oli tyytymätön Wienin kongressiin ja liittyi vain vastentahtoisesti Saksan liittoon vuonna 1815.^[6] Sisäpolitiikassa Fredrik oli suhteellisen uudistusmielinen, mutta Württembergin valtiopäivät olivat vanhoillisten hallussa, joten hän sivuutti parlamentin ja hallitsi itsevaltaisesti.^[1]

Fredrik kuoli keuhkokuumeeseen 61-vuotiaana lokakuussa 1816 ja hänet on haudattu Ludwigsburgin linnankirkon kryptaan.

 

Fredrik I:n ensimmäinen puoliso vuosina 1780–1789 oli Braunschweig-Wolfenbüttelin prinsessa Augusta Carolina Friederike Luise (1764–1788).^[1][7] Avioliitto oli vaikea, ja 17-vuotias Augusta halusi avioeron jo vuoden päästä ollessaan ensimmäistä kertaa raskaana, mutta hänen isänsä, Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Kaarle Vilhelm Ferdinand kielsi sen ehdottomasti.^[8] Luonteeltaan melko pidättyväinen, ikäisekseen lapsellinen ja 10 vuotta miestään nuorempi Augusta asui Pietarissa lokakuusta 1782 lähtien lähes täydellisessä yksinäisyydessä ja piti yllä ystävyyssuhteita vain miehensä sisareen Maria Fjodorovnaan. Fredrik oli usein huonolla tuulella ja syytti epäonnistumisistaan vaimoaan. Katariina Suuren mukaan pariskunta sanoi ”elävänsä kuin kissa ja koira”.^[9]

Määrättyään tehtäväksi salaisia tiedusteluja Katariina II sai selville että Fredrik, jota hän kutsui ”julmaksi roistoksi”, oli syypää epäsopuun.^[10] Katariina kirjoitti Augustan isälle tämän tyttären hengen olevan vakavassa vaarassa,^[8] kutsui Augustan asumaan Tsarskoje Seloon ja lähetti Fredrikin Suomeen vuonna 1784. Lopulta hän asetti pariskunnan Pietarin asuintalon eteen poliisivaunut ympärivuorokautiseksi vartioksi^[11] ja antoi Augustalle lapsineen turvapaikan joulukuussa 1786 Eremitaašissa sekä määräsi Fredrikin poistumaan Venäjältä kolmen lapsensa kanssa Maria Fjodorovnan protesteista huolimatta.^[5][12] Augusta asettui asumaan Talvipalatsiin, koska pelkäsi joutuvansa Katariinan palatsissa mukaan valtajuonitteluihin. Katariina II kirjoitti hänelle:

”En minä peitä Württembergin prinssiä häpeällä; sen sijaan yritän peitellä hänen kauhistuttavaa käytöstään. Velvollisuuteni on tukahduttaa sellaiset asiat.”^[12]

Juuri ennen vaimonsa pakoa Fredrik oli uhannut antaa jonkun miehen raiskata Augustan saadakseen tämän maineen lokaan.^[8] Avioliitto päättyi asumuseroon aviomiehen väkivaltaisuuden vuoksi, mutta Augusta ei uskaltanut allekirjoittaa avioerosopimusta, koska olisi silloin menettänyt lastensa huoltajuuden.^[8] Keisarinna myi hänen talonsa Pietarissa ja neuvoi sijoittamaan siitä saadut varat viisaasti.^[10] Augusta eli loppuelämänsä Lohden linnassa^[13] Koluveren kylässä Virossa seuranaan kenraalimajuri Wilhelm von Pohlmann, tämän kaksi tytärtä sekä madame Wilde, joka korvattiin Madame Bistramilla vuonna 1788.^[11][8] Hän kuoli 23-vuotiaana kohtuverenvuotoon.^[14][12] Aiempien huhujen mukaan hän olisi ollut raskaana ja kuollut keskenmenoon.

Fredrik ja Augusta saivat neljä lasta:^[7]

• Vilhelm I (1781–1864), Württembergin kuningas, oli kolmesti naimisissa
• Friederike Katharina Sophie Dorothea (1783–1835), Westfalenin kuninkaan Jérôme Bonaparten puoliso
• Augusta Sophia Dorothea Maria (1783–1784), kuoli yhdeksänkuisena
• Paavali, Paul Friedrich Karl August (1785–1852)

 

 

Vuonna 1797 Fredrik nai Englannin prinsessa Charlotte Augusta Matildan (1766–1828), kuningas Yrjö III:n tyttären,^[1] joka oli edellisen vaimon serkku. Heidän ainoa yhteinen lapsensa oli kuolleena 27. huhtikuuta 1798 syntynyt tytär. Kuningatar Charlotte osallistui miehensä ensimmäisestä avioliitosta syntyneitten lasten kasvatukseen.

Fredrik oli erittäin pitkä ja lihava: selkänsä takana hänet tunnettiin nimellä ”The Great Belly-Gerent” (engl. belly = maha, belligerent = riidanhaluinen). Napoleonin sutkauksen mukaan Jumala oli luonut herttuan äärimmäiseksi esimerkiksi siitä, kuinka paljon ihmisen ihoa voitiin venyttää sen repeämättä.^[15] Fredrikin pituus oli 212 senttimetriä ja paino noin 200 kiloa.

Viipurin saksalaisten keskuudessa Fredrik sai käytöksestään ja ulkomuodostaan johtuen pilkkanimen Die dicke Sau eli ”Lihava sika”.^[16]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik I (Württemberg) Wikimedia Commonsissa