[go: up one dir, main page]

Erukahappo

kemiallinen yhdiste

Erukahappo eli cis-13-dokoseenihappo on kertatyydyttymätön pitkäketjuinen omega-9-rasvahappo, jonka rakennekaava on CH3(CH2)7CH=CH(CH2)11COOH ja kemiallinen kaava C22H42O2. Yhdisteen moolimassa on 338,568 g/mol, sulamispiste 28–32 °C ja CAS-numero 112-86-7. Puhtaana erukahappo on neulamaisesti kiteytyvää ja veteen liukenematonta ainetta, joka liukenee etanoliin ja dietyylieetteriin. Erukahaposta muodostuu typpihapokkeen vaikutuksesta brassidiinihappoa eli trans-13-dokoseenihappoa.[1]

Erukahappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi (Z)-dokos-13-eenihappo
CAS-numero 112-86-7
PubChem CID 5281116
SMILES CCCCCCCCC=CCCCCCCCCCCCC(=O)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C22H42O2
Moolimassa 338,568 g/mol
Sulamispiste 28–32 °C
Kiehumispiste 381,5 °C
Tiheys 0,86 g/cm3

Luonnossa erukahappoa on ainoastaan risti­kukkais­kasvien siemenissä[2], muun muassa tähän heimoon kuuluvan rypsin ja sinapin siemenissä. Erukahappoa käytetään yhdessä oleiinihapon kanssa ns. Lorenzon öljyn raaka-aineena suhteessa 4:1. Lorenzon öljy valmistetaan oliivi- ja rypsiöljystä[3].

Eläinkokeet osoittavat, että erukkahappoa sisältävien öljyjen nauttiminen pitkällä aikavälillä voi johtaa sydänsairauteen, jota kutsutaan sydänlihaksen lipidinkertymäsairaudeksi (myokardiaalinen lipidoosi). Tämä on tilapäistä ja palautettavissa. Muita eläimillä havaittuja mahdollisia vaikutuksia – mukaan lukien maksan, munuaisten ja luustolihaksen painon muutokset – ilmenee hieman korkeammilla annoksilla.[4]

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston saastuttavien aineiden asiantuntijapaneeli (CONTAM-paneeli) on määrittänyt sallitun päivittäisen saannin olevan 7 mg per ruumiin painokilogramma päivässä.[4]

Rypsi sisälsi alun perin 40 prosenttia erukahappoa[5]. Rypsiöljyn suurin tuottajamaa Kanada onnistui laskemaan rypsin erukahappopitoisuutta vuosien 1987–1996 keskimääräisestä puolesta prosentista vuosien 2010–2014 0,01 prosenttiin[6][7]. Elintarvikkeena myytävä rypsiöljy saa sisältää Yhdysvalloissa korkeintaan kaksi prosenttia erukahappoa.[8] Euroopan unioni on rajoittanut erukahapon enimmäismäärän camelinaöljyssä, sinappiöljyssä ja purasruohoöljyssä 5 prosentiksi, sinapissa 3,5 prosentiksi ja muissa kasviöljyissä 2 prosentiksi.[9]

Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA esitti vuonna 2016, että liian runsas erukahappoa sisältävien elintarvikkeiden käyttö saattaa heikentää alle 10-vuotiaiden lasten terveyttä. EFSA kirjoitti: ”Keskivertokuluttajan altistus vaihtelee 0,3–4,4 mg per ruumiin painokilogramma päivässä ikäryhmittäin. Kuitenkin kuluttajat, joilla on suurempi altistus, kuten vauvat ja lapset, voivat altistua jopa 7,4 mg:aan per ruumiin painokilogramma päivässä. Asiantuntijat kuitenkin huomauttivat, että he todennäköisesti ovat yliarvioineet tämän riskin ottaessaan huomioon saatavilla olevan tieteellisen tiedon rajoitukset.”[4]

Erukahappoa esiintyy myös eläinten semiokemikaalina feromonina.

Lähteet

muokkaa
  1. Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 399. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  2. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 140. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4
  3. Lorenzon öljy -elokuvan tosielämän esikuva kuoli Yle Uutiset. 1.6.2008. Viitattu 19.2.2024.
  4. a b c Erucic acid a possible health risk for highly exposed children www.efsa.europa.eu. Viitattu 5.11.2024. (englanniksi)
  5. Erucic acid a possible health risk for highly exposed children | EFSA www.efsa.europa.eu. 9.11.2016. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  6. Quality of Western Canadian Canola 1997. Lehdistötiedote. http://publications.gc.ca/collections/Collection/A92-14-1997E.pdf
  7. Quality of western Canadian Canola 2015. Lehdistötiedote. http://publications.gc.ca/collections/collection_2016/ccg-cgc/A92-14-2015-eng.pdf
  8. Rapeseed Oil (Canola Oil): Uses, Benefits, and Downsides Healthline. 30.10.2019. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
  9. Oikaisu komission asetukseen (EU) 2019/1870, annettu 7 päivänä marraskuuta 2019, asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta ja oikaisemisesta siltä osin kuin on kyse erukahapon ja syaanivetyhapon enimmäismääristä tietyissä elintarvikkeissa Euroopan unionin virallinen lehti. 19.11.2019. Viitattu 10.3.2024. (suomeksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.