Dedovitšin piiri
Dedovitšin piiri (ven. Де́довичский райо́н, Dedovitšski raion) on paikallinen itsehallintoalue Pihkovan alueella Venäjällä. Alueen koillisosassa sijaitsevan piirin pinta-ala on 2 188 neliökilometriä. Vuonna 2010 siellä asui 14 692 henkeä.[1]
Vuonna 1927 perustetun piirin hallinnollinen keskus on Dedovitšin (ven. Дедовичи) kaupunkimainen taajama (8 798 as.).[1]
Piirin kautta kulkee Dnon ja Novosokolnikin välinen rautatie. Seudulta saa alkunsa Šelonjoki.
Seutu on perinteistä maatalousaluetta. Vuonna 1993 aloitti toimintansa Pihkovan sähkövoimala. Muuta teollisuutta edustavat meijeri, leipomo, pellavatehdas ja puunjalostuskombinaatti. Dedovitšin taajamaan suunnitellaan selluloosa- ja kartonkitehdasta.
Nähtävyyksiä ovat vuonna 1885 rakennettu Arkkienkeli Mikaelin kirkko Vyšegorodissa, klassistinen Profeetta Eliaan kirkko Krasnyje Gorkissa vuodelta 1833, Kristuksen syntymän kirkko Požerevitsissa, Krasnaja Gorkan kartano sekä Dedovitšin kotiseutumuseo.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Dedovitšin piirin sivustot (venäjäksi)
Bežanitsy • Dedovitši • Dno • Krasnogorodsk • Kunja • Loknja • Nevel • Novoržev • Novosokolnik • Opotška • Ostrov • Outova • Palkino • Petseri • Pihkova • Pihkova • Pljussa • Porhov • Puškinskije Gory • Pustoška • Pytalovo • Sebež • Strugi Krasnyje • Usvjaty • Velikije Luki • Velikije Luki