de Havilland D.H.60 Moth

De Havillandin suunnitteleman Moth-koneperheen ensimmäisen edustajan, D.H.60 Mothin, prototyypin ensilento lennettiin 22. helmikuuta 1925. G-EBKT -tunnuksella varustetun koneen ohjaajana oli sen suunnittelija Geoffrey de Havilland. 60-hevosvoimaisella Cirrus I-moottorilla varustettu puurakenteinen kone oli välitön menestys, ja vakuutti Englannin ilmailuministeriön niin, että koneita alettiin sarjavalmistuksen alettua heinäkuussa 1925 toimittamaan lentokerhoille. Ensimmäisenä kerhona Moth-koneita vastaanotti Lancashire Aero Club, vain viisi kuukautta prototyypin ensilennon jälkeen. De Havilland sai nopeasti tilauksia yli kolmeltakymmeneltä asiakkaalta ympäri maailman, muun muassa Yhdysvalloista. Seuraavana vuonna Cirrus-moottoria kehitettiin niin, että sen teho nousi 80 hevosvoimaan, tämän moottorin tyyppimerkinnäksi tuli Cirrus II.

Vuonna 1927 koneen lento-ominaisuuksien parantamiseksi siiven kärkiväliä pidennettiin 0,3 metriä, samalla laskutelinettä vahvistettiin ristikkäisellä tuella. Tämä muunnos sai nimen D.H.60X (myöhemmin käytettiin myös nimeä Cirrus II Moth). Seuraavana vuonna koneen moottoritehoa nostettiin uudella A.D.C.:n valmistamalla 90-hevosvoimaisella Cirrus III-moottorilla. D.H.60X:n tuotanto lopetettiin pääosin vuoden 1928 syyskuussa, tämän jälkeen koneita valmistettiin vain pieniä määriä. D.H.60X:n tuotantolisenssi myönnettiin General Aircraft Companylle Australiaan sekä Suomeen Valtion lentokonetehtaalle ja Veljekset Karhumäelle.

Mothin alkuperäinen Cirrus-moottori oli tehty Airdisco V8-moottorista puolittamalla. Moottorin tehoa kasvatettaessa myös sen paino nousi, ja tämä pakotti de Havillandin kehittämään kokonaan uuden keveämmän moottorin. Majuri Frank Halfordin suunnittelemaa uutta 100-hevosvoimaista de Havilland Gipsy-moottoria asennettiin aluksi testaustarkoituksessa muutamiin D.H.60X-koneisiin. Myöhemmin tämä Gipsy-moottorilla varustettu D.H.60-muunnos sai nimen D.H.60G, Gipsy Moth. Muunnosta rakennettiin vuoteen 1934 mennessä noin 600 kappaletta ja tekniikaltaan luotettavana se oli suosittu erityisesti pitkiä matkoja lennettäessä.

Puurakenteisen D.H.60G:n rinnalla kehitettiin vaikeammissa olosuhteissa toimimaan pystyvä muunnos, D.H.60M, jossa alkuperäinen puinen runko korvattiin teräsputkesta hitsaamalla kootulla rungolla. Moottori oli sama kuin D.H.60G-muunnoksessa. Konetta valmistettiin noin 500 kappaletta, ja sitä käyttivät monien maiden ilmavoimat; muun muassa Englannin, Kanadan, Irakin ja Ruotsin ilmavoimat. Viimeinen varsinainen tuotantoversio, D.H.60G III, esiteltiin vuoden 1932 alussa. Uudella 120-hevosvoimaisella Gipsy II-moottorilla varustettu kone erosi edeltäjästään moottoriasennuksen osalta; moottori asennettiin nyt ylösalaisin, tämä mahdollisti lentäjän paremman näkyvyyden eteenpäin. Tuotantosarjan ollessa kesken, käyttöön tuli voimakkaampi versio Gipsy III:sta, 133-hevosvoimainen Gipsy Major IIIA. Tällä moottorilla varustetut D.H.60G III-koneet tunnetaan nimellä Moth Major.

Royal Air Forcen osoitettua kiinnostuksensa uudesta alkeiskoulukoneesta, de Havilland suunnitteli D.H.60M:n pohjalta Gypsy III-moottorilla varustetun version D.H.60T Moth Trainer. Kone voitiin varustaa pommiripustimin ja kameravarustuksella. Tästä muunnoksesta kehitettiin D.H.60:n seuraaja, De Havilland D.H.82 Tiger Moth.

 

Suomen Ilmapuolustusliitolle hankittiin vuonna 1927 keräyksillä hankituin varoin yksi D.H.60X-kone. Myös Ilmavoimat kiinnostui konetyypistä, ja vuonna 1928 de Havillandilta hankittiin lisenssi kymmenen koneen rakentamisesta. Valtion Lentokonetehdas valmisti koneet, jotka tulivat ilmavoimien käyttöön vuoden 1929 alkupuolella. Sarjasta jäi ilmavoimien käyttöön seitsemän konetta, kolme myytiin Ilmapuolustusliiton eri alueyhdistyksille. Toukokuussa 1929 Ilmavoimille tilattiin lisää koneita, tällä kertaa 11 koneen sarja. Koneet varustettiin ensimmäisestä sarjasta poiketen 115-hevosvoimaisella Cirrus Hermes-moottorilla, jonka asennus muutti koneen ulkonäköä niin, että sitä kutsuttiin nimellä "Härkämotti". Ilmavoimilla oli käytössään vuosina 1929–1944 kaikkiaan 23 de Havilland D.H.60X-konetta. Moth-koneita käyttivät Ilmavoimien lisäksi muun muassa Aero Oy sekä Veljekset Karhumäki, joka rakensi ilman lisenssiä kaksi D.H.60X-konetta ja vastasi suurelta osin Ilmavoimien Moth-koneiden huolloista toisen maailmansodan aikana. Viimeiset siviilikäytössä olleet koneet poistettiin käytöstä vuonna 1957.

• Keski-Suomen ilmailumuseossa on näytteillä yksi Moth, tunnuksella OH-EJA "Jurre", lisäksi museolla on varastoituna toinen Moth tunnuksella OH-ILA "Ilmatar".^[1]

• Tyyppi: yksimoottorinen, kaksitasoinen ja -paikkainen kevyt urheilulentokone
• Kärkiväli: 9,15 m
• Pituus: 7,29 m
• Korkeus: 2,68 m
• Siipipinta-ala: 23,4 m²
• Tyhjäpaino: 437 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 793 kg
• Voimalaite: de Havilland Cirrus II rivimoottori, teho 80 hv.

• Huippunopeus: 160 km/h 2 000 metrin korkeudessa
• Matkanopeus: 137 km/h
• Lakikorkeus: 3 800 m
• Lentoaika: 5 h

• David Donald: The encyclopedia of world aircraft. Aerospace publishing, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
• Keskinen Kalevi, Niska Klaus, Stenman Kari, Geust Carl-Fredrik: Suomen museolentokoneet. Kustannusliike Tietoteos, 1981. ISBN 951-9035-60-5
• Valtonen, Rauni (toim.): Vanha rouva Dakota ja muita ilmailukertomuksia: Keski-Suomen ilmailumuseo 25 vuotta. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-56-4

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta De Havilland D.H.60 Moth Wikimedia Commonsissa