[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Coldplay

brittiläinen yhtye

Coldplay on vuonna 1997 perustettu brittiläinen poprock-yhtye, jonka juuret ovat Lontoossa, Englannissa. Coldplayn jäsenet ovat laulaja-pianisti Chris Martin, basisti Guy Berryman, kitaristi Jon Buckland ja rumpali Will Champion.

Coldplay
Coldplay esiintymässä vuonna 2021.
Coldplay esiintymässä vuonna 2021.
Tiedot
Toiminnassa 1997–
Tyylilaji vaihtoehtorock, poprock, pop
Kotipaikka Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo, Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Jäsenet

Chris Martin, laulu, piano
Jon Buckland, kitara, taustalaulu
Guy Berryman, basso, lyömäsoittimet
Will Champion, rummut, lyömäsoittimet, piano, kitara, viulu, taustalaulu

Levy-yhtiö

Parlophone Records, (UK, Kanada)
Capitol Records, (USA)

Aiheesta muualla
Kotisivut

Yhtye sai kunnolla alkunsa vuonna 1998, kun se julkaisi ensimmäisen EP-levynsä viidelläsadalla kopiolla ja sai sitä kautta levytyssopimuksen EMI:n tytäryhtiöltä Parlophonelta. Yhtyeen esikoisalbumi Parachutes julkaistiin vuonna 2000. Toinen albumi A Rush of Blood to the Head (2002) menestyi hyvin. Sen jälkeen ovat ilmestyneet X & Y (2005), Viva la Vida or Death and All His Friends (2008), Mylo Xyloto (2011), Ghost Stories (2014), A Head Full of Dreams (2015), Everyday Life (2019) ja Music of the Spheres (2021).

Coldplay on voittanut lukuisia Grammy- ja Brit-palkintoja. Yhtyeen albumit ovat menestyneet kaupallisesti.[1][2] Niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 75 miljoonaa kappaletta.[3]

Lokakuussa 2021 yhtyeen laulaja Chris Martin ilmoitti, että yhtye aikoo lopettaa kolmen seuraavan albumin jälkeen.[4]

Coldplay esiintyi Helsingin olympiastadionilla 27., 28., 30. ja 31. heinäkuuta 2024. Alun perin yhtyeen piti esiintyä vain heinäkuun 28. päivä, mutta suuren kysynnän vuoksi järjestettiin kolme lisäkeikkaa.[5][6] Coldplayn neljää peräkkäistä keikkaa Helsingissä pidetään historiallisena ja samalla Suomen kaikkien aikojen suurimpana konserttitapahtumana.[7]

Historia

muokkaa

Yhtyeen perustaminen ja ensimmäiset vuodet (1996–1999)

muokkaa

Yhtyeen jäsenet tapasivat University College Londonissa syyskuussa 1996. Sopeutumisviikolla toisensa tavanneet Chris Martin ja Jonny Buckland olivat yhtyeen ensimmäiset jäsenet. He kuluttivat yliopistoaikansa suunnitellen yhtyeen perustamista, ja lopulta muodostivat yhtyeen nimeltä Pectoralz.[8] Kaksikon luokkatoveri Guy Berryman liittyi yhtyeeseen. Vuoteen 1997 mennessä yhtye oli vaihtanut nimensä Starfishiksi ja esiintyi paikallisissa pikkuklubeissa Camdenissa.[9] Martin oli myös värvännyt pitkäaikaisen koulukaverinsa Phil Harveyn, joka opiskeli antiikkia Oxfordin yliopistossa, yhtyeen manageriksi.[10] (Coldplay pitää yhä Harveytä yhtyeen "viidentenä jäsenenä".[11]) Yhtye kasvoi nykyisiin mittoihinsa, kun Will Champion liittyi yhtyeen rumpaliksi. Champion osasi soittaa pianoa, kitaraa, bassoa ja tinapilliä, mutta ei rumpuja. Hän kuitenkin oppi nopeasti soittamaan rumpuja.[8] Yhtye vaihtoi nimensä "Coldplayksi", kun eräs paikallinen opiskelija, Tim Crompton, ehdotti nimeä, jota oli käyttänyt oman yhtyeensä nimenä.[11][12]

Yhtye julkaisi vuonna 1998 Safety EP:n, jota painettiin 500 kappaletta.[13] Suurin osa levyistä annettiin levy-yhtiöille ja kavereille; vain 50 kopiota jäi myyntiin. Coldplay teki joulukuussa 1998 sopimuksen itsenäisen levy-yhtiön Fierce Panda Recordsin kanssa.[13] Heidän ensimmäinen julkaisunsa oli kolmen kappaleen pituinen Brothers and Sisters EP, joka oli äänitetty nopeasti neljässä päivässä helmikuussa 1999.[13]

Yhtyeen jäsenten valmistuttua yliopistosta Coldplay päätyi levy-yhtiö Parlophonen kanssa viiden albumin levysopimukseen keväällä 1999.[14] Esiinnyttyään Glastonburyn festivaaleilla yhtye meni studioon ja äänitti kolmannen EP:nsä The Blue Roomin.[15] EP:stä tehtiin 5 000 kappaleen painos lokakuussa 1999,[16] ja singleä ”Bigger Stronger” soitettiin BBC Radio 1:llä. The Blue Roomin äänityssessiot olivat äänekkäät ja sekavat. Martin potkaisi Championin ulos yhtyeestä, mutta pyysi tätä myöhemmin takaisin. Syyllisyydentuntojensa takia Martin ajautui ryyppyputkeen. Coldplayn jäsenet sopivat erimielisyytensä ja laativat säännöt pitääkseen yhtyeen koossa. Ensinnäkin, yhtye sopi "kaikki yhden puolesta" -sopimuksen: Coldplay oli demokraattinen ja edut jaettiin tasan kaikkien yhtyeen jäsenien kanssa (yhtye otti mallia U2:sta ja R.E.M:istä). Toiseksi, yhtye erottaisi jäsenen, joka käyttäisi kovia huumeita.[17]

Parachutes (1999–2001)

muokkaa

Coldplay alkoi työstää debyyttialbumiaan maaliskuussa 1999. Albumi äänitettiin Rockfield-studioilla tuottaja Ken Nelsonin kanssa. Yhtye soitti NME:n Carling-kiertueella, jossa esitellään nousevia yhtyeitä. Coldplay oli julkaissut aikaisemmin kolme EP:tä, eikä yhdeltäkään niistä ollut noussut hittisingleä. Maaliskuussa 2000 julkaistu ”Shiver” olikin yhtyeen ensimmäinen single Britannian singlelistan neljänkymmenen parhaan joukossa. Kappaletta soitettiin myös MTV:llä.[18] Kesäkuu 2000 oli keskeinen hetki Coldplayn historiassa: yhtye oli kiertueella ja esiintyi myös Glastonburyssä, sekä julkaisi läpimurtosinglensä ”Yellow’n”.[19] Se nousi sijalle neljä Britannian singlelistalla ja teki Coldplaystä tunnetun.[19]

Coldplayn ensimmäinen albumi, Parachutes, julkaistiin heinäkuussa 2000. Albumi nousi Britannian albumilistan sijalle yksi.[20] Kappaleita ”Yellow” ja ”Trouble" soitettiin paljon radioissa sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.[21] Parlophone oli ennustanut albumin myyntimääräksi 400 000 kappaletta, mutta jouluun mennessä sitä oli myyty pelkästään Britanniassa jo 1,6 miljoonaa kappaletta. Parachutes oli ehdolla Mercury-musiikkipalkinnon saajaksi syyskuussa 2000.

Menestyttyään Euroopassa, yhtye suuntasi katseensa Pohjois-Amerikkaan.[22] Albumi julkaistiinkin siellä jo marraskuussa 2000. Coldplay lähti kiertueelle Pohjois-Amerikkaan alkuvuodesta 2001. Kiertueen aikana yhtye soitti muun muassa ohjelmissa Saturday Night Live, Late Night with Conan O’Brien ja The Late Show with David Letterman. Yhdysvalloissa Parachutes myi tuplaplatinaa.

Kriitikot ottivat albumin hyvin vastaan, ja se voittikin vuoden 2002 Grammy-palkintogaalassa vuoden vaihtoehtoalbumin palkinnon.[23]

A Rush of Blood to the Head (2001–2004)

muokkaa
Musiikkinäytteet
”Yellow” oli toinen single albumilta Parachutes (2000), ja Coldplayn ensimmäinen single, joka nousi Britannian singlelistan kymmenen parhaan joukkoon. Kappaleen musiikki rakentuu akustisen kitaran ympärille. Näyte alkaa kappaleen viidennestä säkeistöstä.
”The Scientist” oli toinen single albumilta A Rush of Blood to the Head (2002). Inspiraatio kappaleeseen tuli George Harrisonin laulusta ”All Things Must Pass”. Näyte alkaa kappaleen kahdeksannesta säkeistöstä.
”Viva la Vida” oli toinen single albumilta Viva la Vida or Death and All His Friends (2008). Näyte on kappaleen alusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Coldplay palasi studioon lokakuussa 2001 ja alkoi työstää toista albumiaan. Tuottajana toimi taas Ken Nelson. A Rush of Blood to the Head julkaistiin elokuussa 2002. Albumilta julkaistiin useita suosittuja singlejä, kuten ”In My Place”, ”Clocks” ja ”The Scientist”.[24]

Coldplay oli A Rush of Blood to the Head -kiertueella kesäkuusta 2002 syyskuuhun 2003. Yhtye kävi viidessä eri maanosassa, ja kiertueeseen sisältyi keikkoja muun muassa Glastonburyssa,[16] V-festivaalissa ja Rock Werchterissä. Monissa konserteissa oli huolitellut valoefektit ja erilliset näytöt, jotka toivat mieleen U2:n Elevation-kiertueen.[25] Yhtye äänitti pidennetyn kiertueen aikana konserttitallenteen, Live 2003:n, joka nauhoitettiin Sydneyn Hordern Pavilionissa.[26]

Yhtye nimettiin vuoden artistiksi ja vuoden parhaaksi yhtyeeksi Rolling Stone -lehden lukijoiden äänestyksessä joulukuussa 2003. Noihin aikoihin Coldplay teki cover-version The Pretendersin vuoden 1983 hitistä ”2000 Miles”, ja laittoi sen ladattavaksi kotisivuiltaan. Coverista tuli vuoden myydyin lataus sinä vuonna Britanniassa, ja sen tulot lahjoiteittiin Future Forests - ja Stop Handgun Violence -hyväntekeväisyyskampanjoille. A Rush of Blood to the Head voitti Grammy-palkinnon vuoden vaihtoehtoalbumina vuonna 2003.[27] Albumin kappale ”Clocks” voitti vuoden kappale -palkinnon vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa.[23]

X&Y (2004–2006)

muokkaa
 
Coldplay esiintymässä syyskuussa 2005 Yhdysvalloissa, Kansasissa.

Coldplay vietti suurimman osan vuotta 2004 lepäämässä pitkän kiertueen jälkeen sekä äänittämässä kolmatta studioalbumiaan. Yhtye sai tuolloin uusia vaikutteita, ja basisti Guy Berryman sanoikin:

»Kuuntelimme monia erilaisia juttuja [X&Y:n] varhaisessa äänitysvaiheessa: Bowiesta, Enosta ja Pink Floydista Depeche Modeen, Kate Bushiin ja Kraftwerkiin. Ja U2:ta kuten yleensäkin.»
(Guy Berryman[28])

Chris Martin ja hänen vaimonsa, näyttelijä Gwyneth Paltrow, juhlivat tyttärensä, Applen, syntymää toukokuussa.[29]

X&Y julkaistiin kesäkuussa 2005 Euroopassa.[30] Tämä uusi, viivästynyt julkaisupäivä oli siirtynyt seuraavaan vuoteen, ja EMI:n talous kärsi.[31][32] Albumia myytiin 8,3 miljoonaa kopiota ja siitä tuli vuoden myydyin albumi. Albumin ensimmäinen single, ”Speed of Sound”,[33] julkaistiin CD:nä 23. toukokuuta 2005.[34] X&Y oli 30 maan albumilistojen kärjessä ja oli kolmanneksi nopeiten myyty albumi Britannian listahistoriassa. Samana vuonna albumilta julkaistiin vielä kaksi singleä: ”Fix You” syyskuussa ja ”Talk” joulukuussa. Jälkimmäisen melodia on sama kuin vuonna 1981 julkaistun saksalaisen syntikkapop-yhtyeen Kraftwerkin kappaleen ”Computer Love”, josta norjalainen kitaristi Erik Wollo oli tehnyt edellisenä vuotena coverin. Vaikka albumi on kaupallisesti hyvin menestynyt, kriitikot pitivät albumia edeltäjäänsä huonompana, ja esimerkiksi New York Timesin kriitikko Jon Pareles kuvaili Coldplayta "vuosikymmenen sietämättömimmäksi yhtyeeksi".[35] Coldplayn ja U2:n vertailusta tuli todella yleistä.[36] Chris Martin on myöhemmin paljastanut, että negatiiviset huomautukset tekivät hänestä "vapautuneen".[37]

Coldplay oli Twisted Logic -kiertueella kesäkuusta 2005 heinäkuuhun 2006. Kiertueen aikana yhtye soitti esimerkiksi Coachella-, Isle of Wight-, Glastonbury- ja Austin City Limits -musiikkifestivaaleilla.[38] Yhtye soitti myös Live 8 -hyväntekeväisyyskonsertissa heinäkuussa 2005 Hyde Parkissa, jossa he soittivat The Verven ”Bitter Sweet Symphonyn” Richard Ashcroftin kanssa.[39] Coldplay nauhoitti syyskuussa uuden version, jossa oli uudet sanoitukset, kappaleesta ”How You See the World” War Childin Help!: A Day in the Life -hyväntekeväisyysalbumille. Coldplay voitti parhaan albumin ja parhaan singlen palkinnot BRIT-palkintogaalassa helmikuussa 2006.[40]

Viva la Vida or Death and All His Friends (2006–2009)

muokkaa
 
Yhtyeen laulaja Chris Martin laulamassa konsertissa São Paulossa.

Yhtye aloitti neljännen studioalbuminsa, Viva la Vida or Death and All His Friendsin, tekemisen lokakuussa 2006. Albumin tuottajaksi palkattiin Brian Eno.[41] Coldplay piti taukoa albumin tekemiseltä alkuvuodesta 2007, ja lähti kiertueelle Latinalaiseen Amerikkaan: Chileen, Argentiinaan, Brasiliaan ja Meksikoon.[42] Yhtyeen äänitettyä kiertueella kirkoissa ja muissa paikoissa Etelä-Amerikassa ja Espanjassa, Coldplay paljasti, että albumiin näytti tulevan latinalaisamerikkalaisia vaikutteita.[43] Yhtye käytti loppuvuoden albumin äänittämiseen, pääosin Brian Enon kanssa.[44]

Martin kuvaili Viva la Vidaa Coldplayn uudeksi suunnaksi: muutokseksi kolmelta edelliseltä albumilta, joita yhtyeen jäsenet ovat pitäneet "trilogiana".[45] Hän kertoi, että albumilla olisi vähemmän falsettia ja että hän antoi tilaa myös äänensä matalammille osille.[45] Jotkut albumin kappaleet, kuten ”Violet Hill”, sisältävät särökitarariffejä ja blues-tyylisiä pohjavireitä.[45]

”Violet Hill” oli ensimmäinen single albumilta, ja se julkaistiin radioihin 29. huhtikuuta 2008.[46] Ensimmäisen radiosoiton jälkeen kappale laitettiin Coldplayn kotisivuille, josta sen pystyi lataamaan ilmaiseksi viikon ajan (kappaletta ladattiin yhteensä yli kaksi miljoonaa kertaa),[47] kunnes kappale julkaistiin kaupoissa 6. toukokuuta 2008.[48][49] ”Violet Hill” nousi sekä Britannian singlelistalla että Yhdysvaltojen singlelistoilla sijalle yksi,[50][51][52][53][54] ja sijoittui myös muualla maailmassa korkealle (sijalle yksi single nousi edellä mainittujen lisäksi myös Alankomaissa, Israelissa ja Luxemburgissa[55][56][57]). Kappale oli yhtyeen ensimmäinen Britannian ja Billboard Hot 100 -singlelistojen kärjessä.[58][59] Yhtye aloitti Viva la Vida -kiertueensa ilmaiskonsertissa Lontoon Brixton Academyssä 16. kesäkuuta.[60] Konserttia seurasi kaksi päivää myöhemmin 45-minuuttinen konsertti BBC:n keskuksen ulkopuolella.[61]

Viva la Vida or Death and All His Friends nousi Britannian albumilistan kärkeen 15. kesäkuuta 2008, oltuaan myynnissä vain kolme päivää. Albumi oli myynyt tuossa ajassa 302 000 kopiota; BBC kutsui sitä "yhdeksi nopeimmin myydyistä albumeista Britannian historiassa".[62] Kesäkuun loppuun mennessä se oli jo kaikkien aikojen ladatuin albumi.[63][64] Coldplay voitti Q-lehden palkintogaalassa Lontoossa parhaan albumin palkinnon lokakuussa 2008. He voittivat myös parhaan yhtyeen palkinnon.

Coldplay jatkoi Viva la Vida or Death and All His Friendsin tyylillään seuraavalla EP:llään Prospekt’s March. Prospekt's March julkaistiin joulukuun lopussa 2008.[65][66]

Vuonna 2009 yhtye jakoi keikoillaan ilmaiseksi livealbumiaan LeftRightLeftRightLeft. Levyltä löytyy kappaleita keikkaversioina Viva la Vida or Death and All His Friends sekä Prospekt's March -julkaisuilta. Livealbumi on myös ladattavissa bändin kotisivuilta.[67]

Mylo Xyloto (2009–2011)

muokkaa

Yhtye lopetti uuden, industrial rockin suuntaan kallistuneen, albuminsa nauhoittamisen vuoden 2011 puolessa välissä. Haastattelussa Martin ja Champion kertoivat albumin sanoituksien teemoina olleen "rakkaus, riippuvuus, pakko-oireinen häiriö, pakeneminen ja työskentely jollekin, josta et pidä".[68]

Albumin ensimmäinen single "Every Teardrop Is a Waterfall" julkaistiin 3. kesäkuuta 2011. Yhtye konsertoi useilla suurilla festivaaleilla ennen albumin julkaisua kesällä 2011 ja esitteli niillä singlen lisäksi viisi uutta kappaletta: "Charlie Brown", "Hurts Like Heaven", "Us Against the World", "Princess of China" ja "Major Minus".[69]

Albumin nimi, Mylo Xyloto, julkistettiin Coldplayn virallisilla kotisivuilla 2. elokuuta 2011. Samalla kerrottiin albumin julkaistavan 24. lokakuuta 2011.[70] Albumin toinen single, "Paradise" julkaistiin 12. syyskuuta ja 23. syyskuuta Coldplayn Euroopan kiertue tuli myyntiin. Suurin osa konserteista myytiin loppuun sekunneissa.[71]

Ghost Stories (2012–2014)

muokkaa

Mylo Xyloto -kiertueen loputtua alkoi uuden albumin suunnitteleminen. Äänitykset alkoivat vuoden 2013 loppupuolella yhtyeen studiossa The Bakery and The Beehive Pohjois-Lontoossa.[72] Martinille albumi edustaa "matkaa oppia ehdotonta rakkautta". Albumin ideana oli hänelle ajatus: "Kuinka annat menneisyydessä itsellesi tapahtuneiden asioiden – haamusi – vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa?lähde?

Ensimakua uudesta elektronisemmasta albumista antoi Bon Iveriin verrattu single "Midnight", joka julkaistiin 26. helmikuuta 2014.[73] Varsinainen ensimmäinen single "Magic" julkaistiin 3. maaliskuuta 2014. Aviciin tuottama single "A Sky Full of Stars" julkaistiin 2. toukokuuta 2014. Martin paljasti inspiroituneensa Katy Perryn musiikista, mikä innosti häntä kyseisen kappaleen tekovaiheessa.[74] Albumin julkaisun jälkeen julkaistiin vielä singlet "True Love" ja "Ink".

Albumia myytiin Isossa-Britanniassa sen avajaisviikolla 168 000 kappaletta ja heinäkuussa sitä oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Albumi oli maailmanlaajuisesti neljänneksi myydyin albumi ja sitä myytiin yli kolme miljoonaa kappaletta vuonna 2014.

A Head Full of Dreams (2015)

muokkaa

Yhtye julkaisi albuminsa A Head Full of Dreams jolukuussa vuonna 2015, vain puolitoista vuotta Ghost Storiesin ilmestymisen jälkeen. Tunnelmiltaan kepeämpi A Head Full of Dreams on edellisen, melankolisen levyn vastakohta. Kappaleiden nimet ja yhtyeen sointi uhkuvat positiivisuutta. Levyllä vierailevat Beyoncé, Tove Lo ja Noel Gallagher.[75]

Everyday Life (2019)

muokkaa

Yhtye julkaisi kunnianhimoisen tupla-albuminsa Everyday Life 22. marraskuuta 2019. Coldplay oli vuoteen 2018 mennessä vakiinnuttanut asemansa yhtenä 2010-luvun suosituimmista yhtyeistä. Yhtye oli kiertänyt maailmaa vuosien ajan ja imenyt samalla uusia vaikutteita. Sen tuloksena he julkaisivat 30. marraskuuta 2018 kokeellisen Global Citizen EP:n salanimellä. Sama henki jatkui sen jälkeen studiossa, kun he alkoivat työstää seuraavaa albumiaan. Everyday Life -albumilla yhtye kokeilee eri tyylisuuntia ja on myös aiempaa kantaaottavampi. Yhtyeelle tyypilliset toivon ja sinnikkyyden teemat ovat kuitenkin vahvasti mukana.[76]

Music of the Spheres (2021)

muokkaa

Coldplay julkaisi 15. lokakuuta 2021 albuminsa Music of the Spheres. Albumin tuottajana toimi menestynyt ruotsalainen musiikkituottaja Max Martin. Levy on eräänlainen sci-fi-henkinen konseptiteos, jota voi pitää Mylo Xyloton ja A Head Full of Dreamsin henkisenä seuraajana. Toisaalta Music of the Spheres muistuttaa Viva La Vida -albumia, sillä myös tämä levy on tehty yhden vahvan tuottajan näkemyksen pohjalta, ja yhtye kuulostaa yhtenäisemmältä kuin pitkiin aikoihin. Albumin kappaleista My Universe on tehty yhteistyössä K-pop-yhtye BTS:n kanssa ja Let Somebody Go -kappaleessa Chris Martin laulaa dueton Selena Gomezin kanssa.[77]

Musiikkityyli ja vaikutteet

muokkaa

Coldplay on musiikkityyliltään vaihtoehtorockia, ja yhtyeen varhaista tuotantoa on verrattu Radioheadiin, Jeff Buckleyyn, U2:een, Travisiin ja Oasikseen.[78][79][80] Yhtye itse kutsuu musiikkityyliään MySpace-sivuillaan ”erittäin raskaaksi pehmorockiksi”.[81] Yhtyeen musiikki heijastelee jäsenien tunteita.[82]

Esikoisalbumin, Parachutesin, jälkeen Coldplay haki vaikutteita muista lähteistä. A Rush of Blood to the Headilla vaikutteina toimivat Echo and the Bunnymen,[83] Kate Bush ja George Harrison[24]; albumilla X&Y inspiraatiota haettiin Johnny Cashista ja Kraftwerkista. Viva la Vidan aikana yhtye kuunteli Bluria,[84] Arcade Fireä ja My Bloody Valentinea.[85]

Coldplayn ensimmäinen albumi oli melodista poppia, jossa oli mukana särökitaroita. Sitä kutsuttiin ”ihastuttavan tummaksi ja artistisesti karkeaksi”.[80] Toisen albumin, A Rush of Blood to the Headin, arvostelussa kerrottiin kappaleiden sisältävän ”reheviä melodioita ja sydänsurua” ja että yhtyeellä oli uutta itseluottamusta.[86] X&Y:n musiikin on taas sanottu olevan ”Martinin epäilyjen, pelkojen, toivojen ja rakkauden märehdintää”.[82]

Hyväntekeväisyys ja kantaaottavuus

muokkaa
 
Make Trade Fair (MTF) -merkki Chris Martinin pianossa konsertin aikana vuonna 2006.

Vaikka Coldplay on suosittu ympäri maailmaa, yhtye on yhä suojeleva musiikkiaan kohtaan, eikä ole antanut sitä käytettäviksi kaikkiin mainoksiin. Coldplay onkin kieltänyt musiikkinsa käyttämisen Gatoraden, Diet Coken ja Gapin mainoksissa. Yhtiöt halusivat käyttää kampanjoissaan kappaleita ”Yellow”, ”Trouble” ja ”Don’t Panic”.[87] Laulaja Chris Martinin mukaan: "Me emme pystyisi elämään itsemme kanssa, jos myisimme kappaleiden merkityksen niin."[87] Coldplay tukee Amnesty Internationalia.[88] Chris Martin tukee Oxfamin Make Trade Fair -kampanjaa, ja häntä pidetäänkin yhtenä reilun kaupan näkyvimmistä kannattajista.[89] Martin on ollut mukana Oxfamin matkoilla, hän on ollut mukana Oxfamin mainoskampanjassa ja pitää "Make Trade Fair" -hikinauhaa julkisesti kädessään, esimerkiksi yhtyeen konserteissa.[90] Yhtye on kuvannut Make Poverty History -hyväntekeväisyysvideon, jossa he naputtelevat sormiaan.

Coldplay sai huomiota alkuaikoinaan sillä, että yhtye kertoi antavansa 10 % yhtyeen tuotosta hyväntekeväisyyteen.[91] Basisti Guy Berryman sanoi: "Voit saada ihmiset tiedostamaan ongelmat. Se ei vaadi meiltä paljoa, mutta jos se voi auttaa ihmisiä, haluamme tehdä sen."[88] Yhtyeen kotisivuilla kerrotaan, että kaikki lahjat, jotka heille lahjoitetaan, välitetään eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Martin vastusti Irakin sotaa ja hän kannatti demokraattien ehdokasta John Kerryä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuonna 2004.[92]

Yhtye ilmoitti marraskuussa 2019 lopettavansa keikkailun ilmastonmuutoksen vuoksi. Yhtye kertoi olevansa kiertämättä niin kauan kunnes keksitään, miten he voisivat kiertää keikoilla ilmastoystävällisellä tavalla. [93] Yhtye on onnistunut jatkamaan kiertämistä tiedotteen jälkeen. Vuonna 2022 alkaneesta Music of the Spheres-maailmankiertueesta lähtien yhtye on tehnyt yhteistyötä ympäristöjärjestöjen kanssa ja pyrkinyt laskemaan konserttien tuottamaa hiilijalanjälkeä. Kiertueen toteuttamisessa on tehty ratkaisuja, jotka ovat vähentäneet sen päästöjä ainakin 59% yhtyeen edelliseen kiertueeseen verrattuna. Kiertueen konserttien lopussa yhtye käyttää pientä c-esiintymislavaa, jonka tarvitsema energia tuotetaan ainakin osittain kuntopyörää polkevien katsojien reisilihaksilla. Energiaa otetaan talteen myös kenttäyleisön erikoisvalmisteisesta lattiasta "mitä enemmän tanssit, sitä enemmän sähköä syntyy"-periaatteella. Lisäksi yhtye on myös ilmoittanut istuttaneensa puun jokaista konserttikävijää kohden. Kesäkuuhun 2024 mennessä olikin jo istutettu yli 7 miljoonaa puuta.[94][95]

Julkaisut

muokkaa
Pääartikkeli: Coldplayn diskografia

Esiintymiset Suomessa

muokkaa
  • 27. heinäkuuta 2024 - Olympiastadion, Helsinki
  • 28. heinäkuuta 2024 - Olympiastadion, Helsinki
  • 30. heinäkuuta 2024 - Olympiastadion, Helsinki
  • 31. heinäkuuta 2024 - Olympiastadion, Helsinki

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Yahoo! Music: Coldplay chills out Peas, Stripes Yahoo!. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  2. ↑ Digital Spy: Coldplay album goes platinum in three days Digital Spy. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  3. ↑ Businessworldwide, THEY PLAYED A TINY CAFÉ… THERE WERE FOUR PEOPLE IN THE AUDIENCE.’ 26.2.2018. Music Business worldwide. Viitattu 21.10.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Karoliina Simoinen: Coldplay pudotti shokkiuutisen: Yhtyeen lopetusajankohta on jo päätetty iltalehti.fi. 16.10.2021. Viitattu 16.10.2021.
  5. ↑ Vesa Siltanen: Vahvistus tuli: Coldplay saapuu Suomeen heinäkuussa 2024 20.7.2023. Soundi. Viitattu 20.7.2023.
  6. ↑ Juulia Hakulinen: Coldplaylle jo kolmas keikka Suomeen! 25.7.2023. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.7.2023.
  7. ↑ Coldplayn keikat alkavat Suomessa lauantaina – kokosimme syyt, miksi konsertit tekevät historiaa Yle Uutiset. 24.7.2024. Viitattu 1.8.2024.
  8. ↑ a b Ali, Mehreen F.: All That Is Cold play 26. marraskuuta 2005. Dawn. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  9. ↑ Roach, s. 19
  10. ↑ Roach, s. 22
  11. ↑ a b "Newsreel: An appeal to Wikipedia enthusiasts" 25. heinäkuuta 2008. Coldplay.com. Arkistoitu 9.8.2017. Viitattu 11.11.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Cross, Alan: The Ongoing History of New Music - "Coldplay Part 2" 102.1 The Edge. Arkistoitu 17.12.2008. Viitattu 25. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  13. ↑ a b c Gundersen, Edna: Coldplay searching for a balance 13. helmikuuta 2003. USA Today. Viitattu 4. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  14. ↑ Coldplay to Quit 7. tammikuuta 2008. Daily Star. Arkistoitu 1.10.2012. Viitattu 5. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  15. ↑ Roach, s. 26
  16. ↑ a b Roach, s. 28
  17. ↑ du Lac, J. Freedom: Blue-Throated Warbler 2. lokakuuta 2005. The Washington Post. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  18. ↑ Roach, s. 35
  19. ↑ a b Roach, s. 42
  20. ↑ Roach, s. 45
  21. ↑ Leahey, Andrew: Coldplay > Biography Allmusic. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  22. ↑ Roach, s. 76
  23. ↑ a b Grammy Award Winners Grammy Awards. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  24. ↑ a b Roach, s. 98
  25. ↑ Wener, Ben: Still a few steps short of greatness 22. elokuuta 2005. The Orange County Register. Arkistoitu 23.5.2008. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  26. ↑ Danby, Andrew: Coldplay Go Live 4. syyskuuta 2003. Rolling Stone. Arkistoitu 24.5.2008. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  27. ↑ Complete list of Grammy Award winners 24. helmikuuta 2003. USA Today. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  28. ↑ Maclean, Graeme: Changing the World at UKULA Ukula. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  29. ↑ It's A Girl For Paltrow & Martin 17. maaliskuuta 2004. CBS. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  30. ↑ BBC - Rock/Indie Review- Coldplay, X&Y 20. marraskuuta 2005. BBC. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  31. ↑ EMI shares hit by profit warning 7. helmikuuta 2005. BBC News. Viitattu 23. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  32. ↑ Coldplay's X&Y is 'album of year' 9. joulukuuta 2005. BBC News. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  33. ↑ Morford, Mark: Is Coldplay The New Jesus? Martin & Co. make moms smile and girls swoon and offend no one in their quest to love all puppies 17. kesäkuuta 2005. San Francisco Chronicle. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  34. ↑ Sherwin, Adam: Coldplay's new single breaks sound barrier 30. huhtikuuta 2005. The Times. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  35. ↑ Pareles, Jon: The Case Against Coldplay 5. kesäkuuta 2005. The New York Times. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  36. ↑ Lamb, Bill: Coldplay Discography top40.about.com. 5. kesäkuuta 2005. Arkistoitu 16.5.2011. Viitattu 3. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  37. ↑ Reynolds, Simon: Coldplay 'liberated' by 'X&Y' criticism 18. kesäkuuta 2008. Digital Spy. Viitattu 18. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  38. ↑ The Daily Wrap 2005 ACL Music Festival Austin City Limits. Arkistoitu 20.4.2008. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  39. ↑ BBC - The Live 8 Event - Line Up and Artists BBC. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  40. ↑ Brit Awards > 2006 BRIT Awards. Arkistoitu 17.12.2008. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  41. ↑ Coldplay Reveal New Album Details, Timbaland Producing Ashlee Simpson, Courtney Love Blamed for Jack Osbourne’s Drug Problem 10. syyskuuta 2007. Rolling Stone. Arkistoitu 19.4.2008. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  42. ↑ Cohen, Jonathan: Coldplay Collects Singles For Vinyl Box 31. tammikuuta 2007. Billboard. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  43. ↑ Tyrangiel, Josh: Coldplay, Viva la Vida. Time, 9. kesäkuuta 2008, 171. vsk, nro 67. (englanniksi)
  44. ↑ Montgomery, James: Coldplay Give Track-By-Track Tour Of Viva La Vida, Explain Handclaps, Tack Pianos And The Number 42 9. kesäkuuta 2008. MTV. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 19. lokakuuta 2008. (englanniksi)
  45. ↑ a b c Serpick, Evan: Coldplay at Work on "Something Different" for Upcoming Album - Chris Martin talks about trilogy and change. 27. helmikuuta 2008. Rolling Stone. Arkistoitu 18.4.2008. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  46. ↑ News Ticker: Guns N’ Roses, Britney Spears, Coldplay 21. huhtikuuta 2008. Rolling Stone. Arkistoitu 22.4.2008. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  47. ↑ BBC News: Coldplay song downloaded 2m times BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  48. ↑ Coldplay giving away new single 28. huhtikuuta 2008. BBC. Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  49. ↑ Coldplay 28. huhtikuuta 2008. Coldplay. Arkistoitu 30.4.2008. Viitattu 28. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  50. ↑ UK Singles Chart The Official Charts. Viitattu 21. elokuuta 2008. (englanniksi)
  51. ↑ Adult album alternative Billboard. 5. kesäkuuta 2008. billboard.com. Viitattu 12. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  52. ↑ Hot Adult Top 40 Tracks Billboard. billboard.com. Viitattu 2. elokuuta 2008. (englanniksi)
  53. ↑ Hot Modern Rock Tracks Billboard. billboard.com. Viitattu 2. elokuuta 2008. (englanniksi)
  54. ↑ Pietroluongo, Silvio: Coldplay To Assume Control Of Billboard Hot 100 Billboard. 18. kesäkuuta 2008. billboard.com. Viitattu 18. kesäkuuta 2008. (englanniksi)
  55. ↑ Dutch Top 40 25. syyskuuta 2008. Top 40. Viitattu 27. syyskuuta 2008. (hollanniksi)
  56. ↑ Israeli Singles Chart 19. kesäkuuta 2008. Charts. Arkistoitu 15.9.2008. Viitattu 20. kesäkuuta 2008. (hepreaksi)
  57. ↑ Luxemburg Singles Chart 2. elokuuta 2008. Euro 200. Arkistoitu 26.6.2008. Viitattu 4. elokuuta 2008.
  58. ↑ The Billboard Hot 100 Billboard. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  59. ↑ BBC News: Coldplay's new single tops chart BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  60. ↑ BBC Newsbeat: Coldplay make their live return BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  61. ↑ BBC News: Coldplay play open air gig at BBC BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  62. ↑ BBC News: New Coldplay album tops UK chart BBC. Viitattu 17. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  63. ↑ Most Album Downloads Ever Hyper-Stars. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  64. ↑ Yahoo! Chart Watch: Viva La Download Or Death And All His CDs 29. kesäkuuta 2008. Yahoo!. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  65. ↑ Harris, Chris: Coldplay Will Issue EP Of Viva La Vida Leftovers In December, New LP In 2009 2. syyskuuta 2008. MTV. Arkistoitu 22.7.2010. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  66. ↑ Alker, Elizabeth: New Coldplay EP 31. elokuuta 2008. BBC. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  67. ↑ Coldplay Giving Away Live Album On Summer Tour billboard.com. Viitattu 25.9.2010. (englanniksi)
  68. ↑ Mawuse Ziegbe: Coldplay's New Album About 'Addiction,' 'OCD' MTV News. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  69. ↑ Coldplay se defiende de las acusaciones de plagio Los40.com. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 7.11.2011. (espanjaksi)
  70. ↑ Coldplay: News - New album, Mylo Xyloto, out on October 24 coldplay.com. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  71. ↑ http://www.entertainmentwise.com/news/63354/Coldplay-Tour-Sells-Out-In-Seconds (Arkistoitu – Internet Archive)
  72. ↑ http://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/chrismartinwas-desperate-bandmates-write-coldplay-3495900
  73. ↑ http://www.rumba.fi/arviot/kahden-pennin-bon-iver-molinaa-vai-ihana-biisi-rumban-kriitikot-analysoivat-coldplayn-uuden-kappaleen/
  74. ↑ http://www.mtv.fi/livemenot/uutiset/artikkeli/coldplay-tahti-paljasti-katy-perry-inspiroi-taman-biisin/4543998 (Arkistoitu – Internet Archive)
  75. ↑ Coldplay - A Head Full of Dreams Album Reviews, Songs & More AllMusic. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)
  76. ↑ Coldplay - Everyday Life Album Reviews, Songs & More AllMusic. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)
  77. ↑ Coldplay - Music of the Spheres Album Reviews, Songs & More AllMusic. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  78. ↑ Roach, s. 9
  79. ↑ Coldplay warms the renamed amphitheater. Sacramento Bee, 30.5.2003. (englanniksi)
  80. ↑ a b Parachutesin arvostelu Allmusic. Arkistoitu 10.11.2004. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  81. ↑ Coldplay MySpace. Viitattu 18. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  82. ↑ a b X&Y:n arvostelu Allmusic. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  83. ↑ Roach, s. 18
  84. ↑ Coldplay Give Track-By-Track Tour of Viva La Vida MTV. Arkistoitu 17.2.2009. Viitattu 3. syyskuuta 2008. (englanniksi)
  85. ↑ Roach, s. 82
  86. ↑ A Rush of Blood to the Headin arvostelu Allmusic. Arkistoitu 15.9.2004. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  87. ↑ a b the state of coldplay 1. elokuuta 2002. Q Magazine. Arkistoitu 16.12.2008. Viitattu 24. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  88. ↑ a b Roach, s. 78
  89. ↑ Roach, s. 85
  90. ↑ Gundersen, Edna: Catch Coldplay 2. kesäkuuta 2005. USA Today. Viitattu 25. huhtikuuta 2008. (englanniksi)
  91. ↑ Bream, Jon: Rockin' Politics 2005. Star Tribune, 11. syyskuuta 2005. (englanniksi)
  92. ↑ Mercurio, John: Kerry, on a roll 29. helmikuuta 2004. CNN. Viitattu 1. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  93. ↑ Maailman suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva Coldplay lopettaa kiertämisen - syynä ilmastonmuutos www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2019.
  94. ↑ Tour Emissions Update 2024 Coldplay. Viitattu 1.8.2024. (englanniksi)
  95. ↑ Pasi Kostiainen: Coldplay saapuu viimein Suomeen – tällainen spektaakkeli on luvassa 19.7.2023. Ilta-Sanomat. Viitattu 19.7.2023.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Spivack, Gary: Coldplay: Look at the Stars. MTV, 2004. ISBN 0743491963 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Coldplay&oldid=22771448”