Boris Godunov
Boris Fjodorovitš Godunov (ven. Бори́с Фёдорович Годуно́в); (1552 – 23. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1605 Moskova, Moskovan Venäjä) oli Venäjän tsaari vuosina 1598–1605. Hän oli jo edeltäjänsä Fjodor I:n aikana de facto valtakunnan asioiden johtaja.[1][2]
Godunov-suvun alkuperä on tataariväestön parissa, ja siten Boris oli ensimmäinen tsaari, jolla ei ollut sukulaisuussidettä myyttiseen Rurikiin. Tämä aiheutti hänelle jatkuvia sisäpoliittisia vaikeuksia, varsinkin hänen poikiensa perimiskysymyksessä. Hänen hallitusaikaansa leimasivat monet vaikeat kriisit kuten esimerkiksi Vale-Dimitrin tapaus.[1]
Aika ennen tsaariutta
muokkaaGodunov aloitti valtion palvelemisen jo Iivana Julman hovissa. Vuonna 1571 hän vahvisti asemaansa naimalla tsaarin suosikin Maljuta Skuratovin tyttären Marian. Vuonna 1580 Iivana IV Julma valitsi Boriksen sisaren Irina Fjodorovna Godunovan (1557–1603) kruununperijä Fjodorin vaimoksi, minkä ansiosta Boris sai pajarin arvon.[2] Kuolinvuoteellaan Iivana nimitti Boris Godunovin yhdessä Nikita Romanovitšin ja Vasili Šuiskin kanssa tuolloin jo täysi-ikäisen kruununperijän holhoojiksi, määräys johtui tämän heikoista älynlahjoista.[2]
Fjodor I:n hallitsijakausi alkoi kapinan merkeissä. Sen tarkoitus oli nostaa ruhtinas Dmitri Ivanovitš valtaistuimelle Fjodorin sijaan, mutta lopputuloksena hänet ja hänen perheensä karkotettiin Uglitšiin. Fjodor I:n kruunauksen yhteydessä myös Boris sai osansa kullasta ja kunniasta, ja Godunovin tärkeimmän kilpailijan Nikita Romanovitšin kuoleman jälkeen hänellä ei ollut merkittäviä kilpailijoita. Käytännössä valta keskittyi Godunovin käsiin, kun heikosta Fjodorista ei ollut valtionasioiden hoitajaksi.
Godunov tsaarina
muokkaaIlman miespuolista jälkeläistä jääneen Fjodor I:n kuoltua tammikuussa 1598 Boris näki tilaisuutensa tulleen, ja anasti vallan itselleen. Vaikka Boris ei ennenkuulumattomasti ollutkaan rurikilaista sukujuurta, puolsi ortodoksisen kirkon patriarkka Job silti hänen valintaansa, koska uskoi Boriksen olevan oikea vaihtoehto luotsaamaan maan läpi senhetkisestä epävakaasta kaudesta. Boris ei kuitenkaan suostunut ottamaan tsaarin asemaa vastaan ilman säätykokouksen (zemski sobor) tukea. Säätykokous valitsi kuitenkin Boriksen hallitsijakseen yksimielisesti, ja Godunov kruunattiin syyskuussa 1598 tsaariksi.[2] Tsaarina hän muun muassa perusti Tobolskin kaupungin ja kutsui avukseen asiantuntijoita Länsi-Euroopasta.[1]
Tsaari teki parhaansa uudistaakseen Venäjää ja sen hallintoa länsimaiseen suuntaan, mutta tämä toiminta nosti vanhoilliset voimat vastarintaan. Väitettiin, että Boris oli murhauttanut oikean vallanperijän, Iivana IV:n nuorimman pojan Dmitrin. Vallananastajan tapa ottaa länsimaisia neuvonantajia palvelukseensa ja lähettää pajareita opintomatkoille ulkomaille herätti myös vanhauskoisissa venäläisissä syvää närkästystä.[3]
Vuonna 1600 Boris Godunov yritti kilpailuttaa Ruotsin ja Puolan Moskovaan saapuneita edustajia keskenään tehden lukuisia ehdotuksia, joiden sisältönä oli Venäjän halu saada itselleen jalansijaa Liivinmaalla. Venäjälle saapui vielä kolmaskin diplomaattinen lähetystö Tanskan lähettämänä, mikä mutkisti poliittista tilannetta entisestään. Tanskan lähetystön mukana saapui nuori Hans-prinssi, jonka piti solmia avioliitto Boris Godunovin tyttären Ksenian kanssa. Prinssi kuoli kuitenkin yllättäen, eikä uusi venäläinen dynastia onnistunut solmimaan sellaista sukusidettä ulkomaille, mikä olisi vahvistanut sen asemaa.[3]
Vuonna 1601 Venäjää kohtasi ankara kato, jota kesti kolme vuotta. Nälkäiset talonpojat muodostivat rosvojoukkoja, ja maanteillä oli vaarallista liikkua. Katoa seurasi rutto. Vaikeudet luettiin Boris Godunovin syyksi.[4]
Venäjä sulki Ruotsin vastaisen rajansa vuonna 1604. Marraskuussa samana vuonna tsaari Boris lähetti Ruotsiin avunpyynnön ja kertoi Vale-Dmitristä, joka uhkasi hänen valtaansa. Ruotsin kuningas Kaarle IX lähetti Venäjälle lähetystön vuoden 1605 alussa vahvistaakseen Täyssinässä sovitun rauhan. Kaarle halusi myös tietyin ehdoin tarjota apuaan tsaarille. Keskusteluissa osoittautui, että Boris-tsaari oli valmis suuriin myönnytyksiin pysyäkseen vallassa. Keskustelujen seurauksena pajari Pjotr Nikititš Šeremetevin johtama venäläinen valtuuskunta saapui Rajajoelle, ja uusi valtakuntien välinen ja ystävyys- ja liittosopimus kirjoitettiin ylös. Boris Godunov kuitenkin kuoli yllättäen huhtikuussa 1605, jolloin sopimus Ruotsin kanssa raukesi. Liiton solmimisen asemesta Rajajoen kokous muuttui kaaokseksi, kun Moskovasta tuli tieto tsaari Boris Godunovin kuolemasta ja Vale-Dmitrin voitonkulkueesta Kremliin. Boris Godunovin ainoa poika Fjodor II nousi tsaariksi. Boriksen vanhat viholliset murhasivat Fjodorin muutamaa kuukautta myöhemmin.[2][3]
Boris Godunov kulttuurin kuvaamana
muokkaaAleksandr Puškin kirjoitti Boris Godunovista kuuluisan näytelmän ja Modest Musorgski sävelsi siihen perustuvan oopperan.
Perhe
muokkaaBoris Godunovin vaimo noin vuodesta 1570 lähtien oli Maria Grigorjevna Skuratova, joka murhattiin vuonna 1605. Liitosta syntyi kaksi lasta:
- Fjodor II (s. 1589)
- Ksenia
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 687. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c d e Boris Fedorovich Godunov. Encyclopædia Britannica, 1911. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 92-96. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 15. Venäjä - Puola, s. 174. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09743-8
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boris Godunov Wikimedia Commonsissa