Bill Chase

Bill Chase, syntymänimeltään William Edward Chiaiese, syntyi Bostonissa italialaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa John ja Emily muuttivat sukunimensä Chaseksi havaittuaan, että Chiaiese on amerikkalaisista kovin hankala lausua. Billin vanhemmilla oli muusikkotausta: hänen isoisänsä äidin puolelta pystyi soittamaan pianoa korvakuulolta ja isosetä oli New Yorkin filharmonikkojen, Metropolitan-oopperan sekä Enrico Carusson ykköspasunisti. Chasen isä oli soittanut trumpettia Gillette Marching Bandissa, ja erityisesti hän kannusti Billiä musiikin pariin. Chase ottikin muutamia viulutunteja ja soitti rumpuja useita vuosia. Teini-iässä hän valitsi trumpetin pääsoittimekseen. Lukiosta päästyään hän lähti opiskelemaan klassiselle puolelle New England Conservatoryyn, joskin hän siirtyi pian Berklee School of Musiciin. Siellä opiskellessaan vuonna 1952 Chasen opiskelutoveri houkutteli hänet Stan Kentonin konserttiin; tuohon aikaan Maynard Ferguson toimi yhtyeen lead-trumpetistina. Konsertti teki Chaseen niin suuren vaikutuksen, että hän jäi jazziin koukkuun loppuiäkseen.

Hiljalleen Chase alkoi kerätä mainetta, alkuun soittaen opettajansa Pomeroyn yhtyeessä. Sittemmin hän soitti vuoden verran Fergusonin kanssa, ja 60-luvun alkupuoliskon hän toimi Woody Hermanin kipparoiman Thundering Herd yhtyeen lead-trumpetistina.

Jätettyään Hermanin yhtyeen Chase toimi freelance-trumpetistina ja -sovittajana, työskennellen mm. Vic Damonen ja Johnny Carsonin kanssa. Noihin aikoihin Beatles nousi pinnalle, ja Chasekin alkoi kiinnostua rock-musiikista. Vuonna 1970 Chase perusti oman yhtyeen, joka tunnetaan nimellä Chase, ja sävelsi sille kappaleita, joissa yhdistyi rockin ja jazzin parhaat puolet. Yhtye julkaisi esikoislevynsä Chase vuonna 1971. Chasen lisäksi yhtyeeseen kuului kolme trumpetistia, Ted Piercefield, Alan Ware ja Jerry Van Blair, sekä Phil Porter (koskettimet), Angel South (kitara), Dennis Johnson (basso) ja Jay Burrid (lyömäsoittimet). Ensimmäisellä levyllä laulajana toimi Terry Richards. Tuolta levyltä löytyy myös listahitti "Get It On", joka julkaistiin myös singlenä.

Toisen albuminsa, Ennea, yhtye julkaisi vuonna 1972. Levytyssession puolivälissä yhtyeen kokoonpanoon tuli muutoksia, rumpaliksi tuli Gary Smith ja laulajaksi G. G. Shinn. Ennea oli tiukkoine jazz-sovituksineen erityylinen verrattuna ensimmäiseen levyyn, eikä se saavuttanut kovin suurta suosiota.

Vuoden 1974 alkupuolella Chase julkaisi kolmannen albuminsa Pure Music. Yhtyeen kokoonpano oli laitettu täysin uusiksi, alkuperäiskokoonpanosta jäljellä oli ainoastaan Bill Chase. Tällä levyllä Chase siirtyi yhä jazzimpaan suuntaan, ja sille povattiin hyvää kaupallista menestystä.

Neljännen albumin levytys alkoi vuoden 1974 puolivälissä, mutta sitä ei koskaan saatu päätökseen. Syyskuun 9. päivänä 1974 Chase ja kolme muuta yhtyeen jäsentä, kosketinsoittaja Wally Yohn, rumpali Walter Clark ja kitaristi John Emma menehtyivät lento-onnettomuudessa ollessaan matkalla esiintymään Minnesotan Jacksoniin. Onnettomuuden syynä pidetään huonoja sääolosuhteita.

Bill Chasen kuoltua hänen yhtyeensäkään ei enää jatkanut toimintaansa, joskin vuonna 1977 alkuperäisjäsenistä koottu kokoonpano julkaisi kunnioituksenosoituksena levyn nimeltä Watch Closely Now.

• Bill Chasen tarina, Great-Music.net
• Katkelmia Bill Chasen musiikista (Arkistoitu – Internet Archive)