Algonkinit

 

Sanan algonkin alkuperää ei tunneta. Todennäköisesti se on peräisin micmacin kielestä ja tarkoittaa ’paikkaa, jossa pyydetään kaloja ja ankeriaita (veneen kokasta)’. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että se on johdettu maliseetinkielisestä ilmauksesta, jonka merkitys on joko ’liittolaiset’ tai ’tanssijat’. Ennen kuin ranskalainen tutkimusmatkailija Samuel de Champlain vakiinnutti nykyisen nimityksen,^[3] algonkinit käyttivät itsestään nimitystä Anishinabeg eli ’täysiveriset’ tai oman kyläkuntansa nimeä.^[1][2]

Arkeologiset löydökset osoittavat, että algonkinien esi-isiä asui Ottawajoen ja sen sivujokien varrella jo kahdeksantuhatta vuotta ennen eurooppalaisten löytöretkeilijöiden saapumista Pohjois-Amerikkaan.^[2] Algonkinit eivät muodostaneet yhtenäistä kansakuntaa vaan useita itsenäisiä kyläkuntia, joista merkittävimmät olivat Weskarini, Abitibi ja Temiskaming.^[1][3] Kyläkunnat olivat suhteellisen pieniä ja pitkien metsätaipaleiden erottamia, mutta niillä oli yhteinen kieli ja kulttuuri. Algonkinit omaksuivat paljon vaikutteita tapoihinsa ja uskomuksiinsa naapuriheimoiltaan, joita olivat montagnaiset idässä ja ojibwat lännessä. Montagnaiset olivat myös heidän liittolaisiaan heimosodissa irokeesejä vastaan.^[3]

Kun ensimmäiset ranskalaiset saapuivat Kanadaan 1600-luvun alussa, Ottawajoen laaksossa ja pohjoisten sivujokien varsilla eli 3 000–6 000 algonkinia.^[1][3] Ranskalaisista tuli heille ensin tärkeitä kauppakumppaneita ja myöhemmin sotilaallisia liittolaisia. Turkisten kaupankäynti uudisasukkaiden kanssa johti mohawkien vastaiseen sotaan, jonka algonkinit voittivat ranskalaisten tuella.^[1]

Muutamassa kymmenessä vuodessa alueen valtatasapaino kuitenkin muuttui, kun irokeesiheimot yhdistivät voimansa ja perustivat irokeesiliiton ja huronit syrjäyttivät algonkinit ranskalaisten tärkeimpinä liittolaisina. Mohawkit ja muut irokeesiheimot ajoivat algonkinit pois Saint Lawrencen rannoilta ja Ottawajoen alajuoksulta 1650-luvulla. Irokeesien vastaisissa taisteluissa ja niiden jälkeen puhjenneessa kulkutautiepidemiassa sai surmansa paljon algonkinejä.^[1][3]

Vuonna 1667 irokeesit ja ranskalaiset solmivat rauhan, jonka piiriin kuuluivat myös ranskalaisten liittolaiset, ja algonkinit saattoivat vähitellen palata entisille asuinalueilleen.^[1][2] 1600-luvun lopulla osa algonkinien kyläkunnista yhdistyi seudulle muuttaneiden ottawaheimojen kanssa ja monet heistä muuttivat Länsi-Kanadaan turkismetsästäjäksi paremman elämän toivossa. Ranskalaiset alkoivat rakentaa algonkinien asuinalueille kauppa- ja lähetysasemia, jotka muuttuivat pysyviksi asutuskeskuksiksi 1700-luvun alkuun mennessä.^[1]

Algonkinit liittoutuivat englantilaisten kanssa näiden kukistettua Uuden Ranskan vuonna 1763. Amerikan vallankumouksen jälkeen Ottawajoen laaksoon muutti tuhansia lojalisteja Yhdysvaltojen itärannikolta. Englantilaiset riistivät algonkinien maita uudisasukkaiden käyttöön ja pakottivat heidät muuttamaan Ottawajoen yläjuoksulle perustettuihin reservaatteihin.^[2] Vähitellen turkiskauppa Eurooppaan tyrehtyi ja algonkinien perinteiset metsästysmaat hakattiin metsäteollisuuden käyttöön. Tämä johti riippuvuuteen uudisasukkaiden yhteiskunnasta ja vanhojen elinkeinojen vähittäiseen häviämiseen.^[1]

 

 

Algonkinit saivat elantonsa metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä ja myöhemmin myös turkiskaupasta eurooppalaisten uudisasukkaiden kanssa.^[1] Heidän parhaat metsästysmaansa sijaitsivat syrjäisillä kukkuloilla kaukana merkittävistä kulkuväylistä ja asutuskeskuksista.^[3] Algonkinit kalastivat myös talvella tekemällä jäähän avantoja ja käyttivät aseenaan keihäitä ja veitsiä sekä jousia ja nuolia. Tärkeitä riistaeläimiä olivat hirvi, peura ja majava.^[1]

Algonkinit muodostivat pieniä kyläkuntia, joihin kuului yhden tai useamman suvun jäseniä. Kutakin sukua johti päämies, ja metsästysmaiden perimysjärjestys oli todennäköisesti patrilineaarinen. Kyläkunnat kokoontuivat yhteen kesän ajaksi jokien varsille kalastamaan, metsästämään ja seurustelemaan, mutta hajaantuivat ennen talvea erillisiin metsästysleireihin.^[1]

Ruokavaliota täydennettiin joskus vaahterasiirapilla ja koiranlihalla, mutta viljakasveja käytettiin vain vähän.^[1] Huronit olivat opettanneet muutamia kyläkuntia Ottawajoen varrella viljelemään maissia, mantelikurpitsaa ja papuja, mutta viljelykset olivat puutarhanomaisia ja sadot vaatimattomia.^[3][4] Algonkinit eivät käyttäneet ravintonaan villiriisiä, kuten monet muut idän intiaaniheimot.^[3] Joskus kyläkuntia koetteli nälänhätä, sillä ankara ilmasto ei taannut aina riittävästi ruokaa.^[2] Algonkinien tapoihin kuului, ettei isäntä syönyt koskaan vieraidensa läsnä ollessa.^[1]

Algonkinit asuivat kartionmuotoisissa teltoissa, eräänlaisissa wigwameissa, jotka oli vuorattu nahalla tai tuohella, ja rakensivat suorakaiteenmuotoisia metsästysmajoja. He liikkuivat kesällä kävelemällä ja tuohikanooteilla melomalla ja käyttivät talvella apunaan toboggan-kelkkoja ja lumikenkiä.^[1][2] Algonkinit pukeutuivat lannevaatteisiin, hameisiin, ponchoihin, säärystimiin, kaapuihin ja mokkasiineihin. Vaatteet oli tehty peuran- tai hirvennahasta, ja mokkasiinit värjättiin usein mustaksi. Talvella käytettiin myös turkiksia. Sekä miehet että naiset kasvattivat hiuksensa pitkiksi ja letittivät ne.^[1]

Tyypillisiä käyttöesineitä olivat koivuntuohesta ja kuusenjuurista valmistetut kontit, niinestä punotut laukut ja alustat, puiset kehtolaudat, jouset ja nuolet sekä kaksipäiset rummut.^[1][5] Tuohiesineisiin maalattiin joskus kaavaimella symmetrisiä kuvioita, kuten siksakkia tai kukkia; eteläiset heimot käyttivät koristeluun myös puupiikkisian piikkejä. Algonkinit kävivät kauppaa huroneiden ja irokeesien kanssa vaihtamalla turkiksia ja piikkisian piikkejä maissiin, tupakkaan, kalastusvälineisiin ja wampumeihin.^[1]

Algonkinit uskoivat Suureen Henkeen, joka oli luonut maailman ja ihmiset, ja useisiin vähempiin henkiolentoihin, joista osa oli hyväntahtoisia ja osa pahantahtoisia. Šamaanit ja metsästäjät yrittivät saada yhteyden henkiin tulkitakseen unia ja parantaakseen sairauksia.^[1] He ripustivat vaatteisiinsa tai kaulansa ympärille amuletteja suojelemaan vastoinkäymisiltä, parantamaan metsästysonnea ja pidentämään kantajansa elämää. Yleensä amuletit olivat hyvin vaatimattomia – esimerkiksi linnun tai eläimen kuivattu nahka tai karvatukko, jonka merkityksen suojelushenki oli paljastanut näyssä.^[6] Algonkinit eivät mielellään kertoneet omaa nimeään tuntemattomille ihmisille, koska nämä saattoivat olla noitia ja käyttää nimeä heitä vastaan.^[1]

Algonkineilla oli tapana asettaa merkittävien henkilöiden haudalle puisia katoksia, joihin he maalasivat oman kuvansa. He uskoivat, että metsästäjät pyydystivät kuolemansa jälkeen kuolleiden eläimien sieluja. Läntiset kyläkunnat järjestivät vainajien kunniaksi joka vuosi suuren juhlan, johon kuului sotaisia tanssiesityksiä.^[1][3]

 

 

Nykyään Québecissä ja Ontariossa asuu 11 000–12 000 algonkinia, joista puolet elää Kanadan valtion tunnustamissa reservaateissa (ks. taulukko).^[7] Algonkinit ovat perustaneet myös muita yhteisöjä, joita Kanadan valtio ei ole virallisesti tunnustanut. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi Ardoch Algonkin First Nation ja Bonnechere Algonquin First Nation.

Algonkinien lukumäärää on vaikea arvioida, sillä monet heistä ovat menneet naimisiin valtaväestön jäsenten kanssa ja elävät reservaattien ulkopuolella.^[1] Sulautuminen valtaväestöön alkoi jo satoja vuosia sitten, kun eurooppalaissyntyiset metsästäjät, tukkimiehet ja maanviljelijät ottivat vaimokseen algonkinnaisia.^[3] Silti yli 60 % Québecin algonkineistä osaa todennäköisesti puhua vielä algonkiniä. Tyypillisiä elinkeinoja ovat puutarhan- ja metsänhoito, rakentaminen, liikenne ja eräopastus. Jotkut saavat elantonsa edelleen metsästyksestä.^[1]

Algonkinit ovat perustaneet useita järjestöjä ajamaan etujaan. Algonquin Development Association avustaa taloudellisesti erilaisten kehitysprojektien käynnistämisessä ja Matciteeia-seura edistää algonkinien kieltä ja kulttuuria.^[1] Algonkinien heimoneuvostot ovat käyneet Kanadan viranomaisten kanssa neuvotteluja oikeuksista entisiin asuinalueisiinsa, joihin kuuluu myös Kanadan pääkaupunki Ottawa ympäristöineen.^[8]

• Algonkin
• Algonkin-kansat
• Algonkin-kielet

• Jenness, Diamond: The Indians of Canada. (Seventh Edition) Toronto: University of Toronto Press, 2003. ISBN 0-8020-2286-3
• Pritzker, Barry: Native Americans : an encyclopedia of history, culture, and peoples. (Volume Two) Santa Barbara: ABC-CLIO, 1998. ISBN 0-87436-836-7
• Tanakiwin – Algonquin Nation in present day Ontario, Canada (html) Algonquin Treaty Negotiation Funding Trust. Viitattu 22.3.2009. (englanniksi)

• Kitigan Zibi Anishinabeg
• Algonquins of Pikwàkanagàn
• Timiskaming First Nation
• Conseil de la Première Nation Abitibiwinni
• Eagle Village First Nation – Kipawa
• Communauté anicinape de Kitcisakik (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ardoch Algonquin First Nation
• Bonnechere Algonquin First Nation

• Algonquin Anishinabeg Nation Tribal Council (Arkistoitu – Internet Archive)
• Algonquin Nation Programs and Services Secretariat
• Wabun Tribal Council