Alfonso I (Portugali)

Afonson vanhemmat, ranskalaissyntyinen Burgundin kreivi Henrik ja Teresa de León, olivat Portugalin kreivipari. Leónin kuningas Alfonso VI oli antanut aviottomalle tyttärelleen Teresalle Portugalin kreivikunnan myötäjäisinä, jonka Afonson isä Henri de Bourgogne sai avioituessaan tämän kanssa. Henrik sai naimakaupan palkkioksi siitä, että oli puolustanut Portucalea menestyksekkäästi muslimeja vastaan ​​vuosina 1095–1112.^[1][2]

Hänellä oli kolme sisarusta, joista hän oli nuorin. Vanhin sisar Urraca Henriques (n. 1095–1173), avioitui Bermudo Pérez de Traban, Trastámaran, Viseun, Seian ja Faro A Coruñan herran kanssa ja Sancha Henriques (n. 1097–1163), avioitui ensin Sancho Nunes de Celanovan kanssa. Tultuaan leskeksi avioitui Fernando Mendes de Bragançan kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä.^[3] Afonsolla oli myös kaksi aviotonta sisarpuolta äitinsä suhteesta Trabanin kreivin kanssa.^[4]

Isänsä kuoltua Astorgan piirityksessä toukokuussa 1112 ^[5][6] Afonso Henriques, sananmukaisesti Afonso Henrikinpoika tuli kreiviksi noin 3-vuotiaana, ja hallitsi muodollisesti äitinsä rinnalla. Hänestä alkanut Burgundin kuningassuku hallitsi Portugalia vuosina 1139–1383.^[1][2]

Hänen äitinsä, sijaishallitsija kreivitär Teresa de León kieltäytyi luovuttamasta valtaansa täysi-ikäiselle Afonsolle, mutta Afonso Henriques joukkoineen voitti São Mameden taistelun 24. kesäkuuta 1128,^[2] ja tätä päivää portugalilaiset pitävät valtionsa perustamispäivänä. Afonso ajoi äitinsä ja tämän rakastajan Traban kreivi Fernando Pérezin sekä näiden yhteiset kaksi lasta maanpakoon. Traban kreivi oli ollut Portugalin todellinen hallitsija vuosina 1121-1128.^[7][8]

Vaikka Afonso oli aluksi vasallina velvollinen alistumaan serkulleen Leónin kuningas Alfonso VII:lle, hän julisti itsensä Portugalin ruhtinaaksi ja vuonna 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi, saatuaan voiton Ouriquen taistelussa, joilloin hän pystyi itse määrittelemään velvoitteensa musliminaapureilleen.^[2]

 

Oma julistautuminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan tarvittiin naapurimaiden ja ennen kaikkea katolisen kirkon tunnustus Portugalin itsenäisyydelle. Pyhän istuimen edustajien avustuksella Portugali tunnustettiin viimein itsenäiseksi Zamoran kokouksessa 5. lokakuuta 1143, jota ennen hän oli kirjoittanut paavi Innocentius II:lle ja vannonut ajavansa maurit pois Pyreneitten niemimaalta. Hän rakennutti paljon luostareita ja antoi luostarijärjestöille erivapauksia. Hän rakennutti Alcobaçan luostarin, jonne hän kutsui setänsä Bernard de Clairvaux Burgundialaisen sisterssiläis luostarijärjestön.^[9]

Afonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä ohikulkeneiden, ristiretkelle menevien Temppeliherrain ritarikunnan sotureiden avustuksella ja valloitti Santarémin ja Lissabonin vuonna 1147.^[2] Hän laajensi valtakuntansa rajat Tajojoen ulkopuolelle liittämällä alueisiinsa Bejan vuonna 1162 ja Évoran vuonna 1165. Hyökätessään Badajoziin hänet otettiin vangiksi, mutta vapautettiin myöhemmin. Hän nimesi vanhimman elossa olevan poikansa, Sancho I:n perijäkseen. Kuolemaansa mennessä hän oli luonut vakaan ja itsenäisen monarkian.^[2]

Hän kuoli poikkeuksellisen iäkkäänä, noin 73-79 -vuotiaana joulukuussa 1185 ja hänet on haudattu Santa Cruzin luostarin kirkkoon Coimbraan.

Afonson puoliso oli Savoijin kreivitär Matilda^[2] (n. 1125 – 1157/1158), joka oli Savoijin ja Mauriennen kreivi Amadeus III:n ja ranskalaisen Albonin kreivitär Mafaldan vanhin tytär.

Afonsolle ja Matildalle syntyi seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi:^[10][11]

• Henrik (1147–1155), kuoli 8-vuotiaana
• Urraca (1148–1211), avioitui Leónin kuningas Ferdinand II:n kanssa, heidän poikansa oli kuningas Alfonso IX. Avioliitto mitätöitiin vuonna 1171 tai 1172 ja Urraca palasi Portugaliin, jossa vetäytyi Zamoraan.
• Teresa (1151–1218), avioitui ensin Flanderin kreivi Filip I:n ja hänen jälkeensä Burgundin herttua Odo III:n kanssa
• Mafalda (1153 – vuoden 1162 jälkeen), kuoli noin 10-vuotiaana
• Sancho I (1154–1211), Portugalin kuningas isänsä jälkeen^[2]
• João (1156–1164), kuoli 8-vuotiaana
• Sancha (1157 – 1166 tai 1167), kuoli alle 10-vuotiaana

Lisäksi Afonsolla oli neljä aviotonta lasta suhteista ennen ja jälkeen avioliiton.^{[12][13][14][15]}

Ennen avioliittoaan Mafaldan kanssa kuningas Afonso sai ensimmäisen poikansa Chamoa Gómezin, kreivi Gómez Núñezin ja Elvira Pérezin tyttären, Fernando ja Bermudo Pérez de Traban sisaren kanssa.

• Afonso (1140–1207), hän oli sama henkilö kuin Fernando Afonso, joka oli kuninkaan alferes-mor ja myöhemmin Johanniittojen suurmestari. Hänen läsnäolostaan ​​hovissa on maininta ensimmäisen kerran vuonna 1159. Vuonna 1169 hän menestyi alferes-morina velipuolensa Pedro Pais da Maian, hänen äitinsä ja Paio Soares da Maian laillisen pojan.

Elvira Gálterin kanssa saadut avioliiton ulkopuoliset jälkeläiset olivat:

• Urraca Afonso. Vuonna 1185 hänen isänsä antoi hänelle Avôn kunnan Oliveira do Hospitalissa, ja määräsi, että tämän villan saivat periä vain ne lapset, jotka hänellä oli miehensä Pedro Afonso de Ribadouron (tunnetaan myös nimellä Pedro Afonso Viegas), Egas Monizin pojanpojan kanssa, mikä saattoi tarkoitttaa ilmoittaa toista aikaisempaa tai myöhempää avioliittoa. Vuonna 1187 hän vaihtoi veljensä kuningas Sanchon kanssa tämän villan Aveiroon. Hän kuoli vuoden 1216 jälkeen, jolloin hän teki lahjoituksen Taroucan luostarille.
• Teresa Afonso. Joissakin sukuluetteloissa hän esiintyy Elvira Gálterin tyttärenä ja toisissa Chamoa Gómezin tyttärenä. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Sancho Nunes de Barbosan kanssa, jonka kanssa hänellä oli tytär Urraca Sanches, joka meni naimisiin Gonçalo Mendes de Sousan, "Sousãon" tunnetun Mendo Gonçalves de Sousan isän. Hänen toinen aviomiehensä oli Fernando Martins Bravo, Bragançan ja Chavesin herra, heillä ei ollut jälkeläisiä.

Kuningas Afonsolla oli myös avioton lapsi nimeltä tuntemattoman naisen kanssa:

• Pedro Afonso (k. 1183 jälkeen), Aregan ja Pedrógãon herra, Abrantesin pormestari vuonna 1179, kuningas Afonso I:n alferes vuosina 1181-1183 ja Avizin ritarikunnan mestari.^{[12][13][15][14]}