Innocentius II

Paavi Innocentius II (k. 24. syyskuuta 1143) oli paavina 14. helmikuuta 1130 – 24. syyskuuta 1143.^[1] Hänen oikea nimensä oli Gregorio Papareschi di Guidoni. Paavi Paschal II teki hänestä kardinaalin. Tässä ominaisuudessa hän seurasi paavi Gelasius II:ta tämän pakomatkalla Ranskaan. Paavi Calixtus II käytti häntä useissa tärkeissä tehtävissä, kuten Wormsissa, jossa solmittiin rauha Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kanssa 1122 (ks. Wormsin konkordaatti).

Innocentius II
Henkilötiedot
Koko nimi	Gregorio Papareschi di Guidoni
Syntynyt	Rooma, Kirkkovaltio
Kuollut	24. syyskuuta 1143 Rooma, Kirkkovaltio
Paavi
Paavius alkoi	14. helmikuuta 1130
Paavius päättyi	24. syyskuuta 1143
Edeltäjä	Honorius II
Seuraaja	Celestinus II
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

14. helmikuuta Innocentius valittiin pikaisesti kuolleen Honorius II:n seuraajaksi. Hänen oppositionsa valitsi kohta Pietro Pierleonin vastapaavi Anacletus II:ksi. Innocentius ei pystynyt pitämään asemiaan Roomassa, vaan lähti Pisan ja Genovan kautta Ranskaan, jossa Bernhard Clairvauxlainen varmisti hänelle papiston ja hovin tuen. Samana vuonna lokakuussa Saksan Lothar II ja tämän piispat hyväksyivät hänet kirkolliskokouksessa Würzburgissa. Tammikuussa 1131 hän keskusteli hyvässä hengessä Englannin kuninkaan Henrik I:n kanssa. Elokuussa 1132 Lothar lähti sotilaineen Italiaan tarkoituksenaan sekä vastapaavin syrjäyttäminen, että oma kruunaamisensa keisariksi. Kruunajaiset pidettiin Lateraanikirkossa 4. heinäkuuta 1133, mutta muuten sotaretki osoittautui hedelmättömäksi. Myöskään vuoden 1136 sotaretki ei lopettanut paavien välistä kiistaa, joka ratkesi vasta Anacletus II:n kuolemaan 25. tammikuuta 1138. Rauha palautui kirkkoon lopulta toisessa lateraanikonsiilissa 1139.

Paavin viimeiset vuodet olivat tulosten puolesta yhtä köyhiä kuin ensimmäisetkin. Hänen työnsä Rooman puolesta lähes kumoutui Rooman ja Tivolin välisessä riidassa, johon Innocentius II sekaantui. Roomalaisten tavoitteena oli alistaa Tivoli määräysvaltaansa, mutta paavi ei tähän suostunut. Lopulta roomalaiset karkottivat hänet kaupungista, joka julistautui tasavallaksi ja sen senaattia johti patriisi Giordano Pierleoni. Lisäksi hän oli riidoissa Ranskan kuninkaan Ludvig VII:n kanssa. Tämän kaiken kaaoksen keskellä hän lopulta menehtyi syyskuussa vuonna 1143.^[2]