Aerfer
Aerfer oli italialainen metalliteollisuusyritys, joka syntyi vuonna 1955 IMAM ja Meridionali -yhtiöiden sulautumisena.[1] Sen nimi kertoi tuotannon laadun: Costruzioni Aeronautiche e Ferroviarie - yhtiö suunnitteli ja rakensi lentokoneita ja junia. Yhtiö suunnitteli Italian ensimmäisen yliääninopeudella lentävän lentokoneen, Aerfer Sagittario 2:en.
| Aerfer | |
|---|---|
| Perustettu | 1955 |
| Lakkautettu | 1969 |
| Toimiala | lentokoneteollisuus |
Vuonna 1969 se yhdistyi Salmoiraghin ja Fiatin lentokonedivisioonan kanssa, jolloin syntyi Aeritalia.[1]
Yhtiön lentokoneet
muokkaa- SAI.7, vuonna 1939 lentänyt kilpalentokone
- SAI.7T, vuonna 1943 lentänyt yksimoottorinen koulukone
- S.7, vuonna 1949 lentänyt yksimoottorinen kaksipaikkainen urheilukone
- Ambrosini S.7 Supersette, vuonna 1951 lentänyt yksimoottorinen koulukone
- Ambrosini Sagittario, vuonna 1953 lentänyt suihkumoottorilla varustettu versio S.7-lentokoneensta
- Aerfer Sagittario 2, vuonna 1956 lentänyt kokometallinen versio Sagittario-koneesta, joka ylitti äänennopeuden
- Aerfer Ariete, vuonna 1958 lentänyt kehitelmä Saggitario 2-koneesta
- Aerfer Leone, vuonna 1959 kaavailtu kehitysversio Saggitario 2-koneesta, jossa olisi myös rakettimoottori. Tästä ei rakennettu edes prototyyppiä.
Lentokonetehtaana yritys kasvoi pienisarjaisesta kilpalentokoneesta koulukoneiden valmistajaksi toisen maailmansodan aikana, jolloin kysyntä luonnollisesti kasvaa niin suureksi, etteivät suuremmat yhtiöt pystyneet tekemään kaikkia lentokoneita. Hävityn sodan jälkeen pieni matkailukone oli luonnollinen valinta. Italian liittyessä Natoon institutionaalinen markkina, Italian ilmavoimat, syntyy uudestaan. Kansallisen prestiisikysymyksenä Italia rakensi ylisoonisen koneen ja yhtiö pyrki kehittämään tätä nopeuskonetta hävittäjäksi, epäonnistuen.
Aerfer osallistui Aermacchi AM.3:n suunnitteluun.
Vuodesta 1966 alkaen yhtiö valmisti osia McDonnell Douglas DC-9:n rungoista Napolissa. Tämä on liittynyt Alitalian koneostoihin.