Yrjö Nahi

Yrjö Ilmari Nikolai Nahi (27. marraskuuta 1895 Loimaa – 25. marraskuuta 1965) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä. Hän kului myös niin sanottuihin kalterijääkäreihin.^[1][2]

Nahin vanhemmat olivat kirjakauppias Frans Fredrik Nahi ja Hulda Wilhelmiina Grönholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Mary Elisabet Valtamon kanssa.^[1][2]

Nahi kävi kolme luokkaa Forssan yhteiskoulua ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Turun suomalaisessa lyseossa vuonna 1929. Hän suoritti hyökkäysvaunukurssin Hämeenlinnassa vuonna 1922 ja kävi Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928 ja majurikurssin vuonna 1931 sekä suoritti konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin vuonna 1935.^[1][2]

Nahi työskenteli autonkuljettajana, kun hän sai tiedon jääkäriliikkeestä maanviljelijä Pieltä syksyllä vuonna 1915. Asiasta innostuneena päätti hän värväytyä Saksaan jääkäripataljoona 27:ään. Matkaan hän lähti ns. Lapuan reittiä, jonka varrella hän joutui vangituksi Seinäjoella 28. helmikuuta 1916. Mukanaan hänellä oli neljä neljä muuta miestä, jotka hänen oli määrä saattaa Jääkäripataljoona 27:n alokasryhmään Saksaan.^[3]

Seinäjoelta heidät siirrettiin edelleen Helsinkiin Katajanokan tutkintavankilaan. Häntä syytettiin jääkärivärväyksestä. Tätä vankeutta kesti 7 viikkoa, jonka ajan Yrjö Nahi kuvailee elämänsä raskaimmaksi. Katajanokalta matka jatkui Venäjälle Pietariin Spalernajan vankilaan. Koppikaverikseen Yrjö Nahi sai Vilho Mäen, mutta ei aikaakaan, kun Nahi huomasi olevansa sellissään yksin, sillä poliittisesti arveluttavien vankien ei ollut suotavaa olla samoissa selleissä. Hänen naapureinaan Spalernajassa olivat seinänaapurina G. Salonius ja yläkerran naapurina yliloikkari Niskanen, "petturi ja maankavaltaja" (näitä sanoja käyttää S-W. Pekkola kirjassaan Kalterijääkärit). Sellikavereina Nahilla vieraili pikkurikollisista murhamiehiin.^[3]

Venäjän vallankumous oli vapauttava Spalernajan vangit 12. maaliskuuta 1917. Vankilasta vapauduttuaan Yrjö Nahi yritti uudemman kerran lähtöä Saksaan jääkärioppiin. Tällä kertaa hän käytti ns. Nurmeksen etappia. Matka eteni Hyrynsalmelle "Hallan Ukon" luokse, josta hän sai matkakaverikseen Aarne Sihvon, joka johdatti hänet jääkäripataljoona 27:ään Lockstedtin leirille, missä hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 13. toukokuuta 1917. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 7. elokuuta 1917.^[3]

Katso myös: Suomen sisällissota

Nahi astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä. Takaisin Suomeen hän saapui 18. helmikuuta 1918 aselaivoja saattaneen komennuskunnan mukana Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin 21. helmikuuta 1918 alkaen komppanianpäälliköksi Porin rykmentin I pataljoonan 4. komppaniaan, jonka päällikkönä hän toimi Porin valtaukseen saakka. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Pomarkussa ja Noormarkussa sekä Porin valtaukseen.^[1][2]

Nahi palveli sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä Porin rykmentistä muodostetussa Tammisaaren vartiopataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin hänen anomuksestaan 6. syyskuuta 1918 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Rykmentissä hän toimi nuorempana upseerina 3. konekiväärikomppaniassa. Komppaniassa hän toimi myös komppanianpäällikkönä 27. tammikuuta - 8. marraskuuta 1920 välisen ajan. Toisen konekiväärikomppanian päälliköksi hänet nimitettiin 15. huhtikuuta 1921 ja toisen pataljoonan komentajaksi 8. lokakuuta 1931. Seuraavaksi hänet nimitettiin 29. joulukuuta 1930 aliupseerikoulun johtajaksi. Aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1937 yleisesikuntaupseeriksi Turun pohjoisen sotilaspiirin esikuntaan.^[1][2]

Nahi osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 15:ssä ja osallistui taisteluihin Summassa, Näykkijärvellä ja Viipurissa. Välirauhan aikana hän toimi edelleen samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin päälliköksi ja myöhemmin komentajaksi.^[2]

Jatkosodan puhjettua Nahi komennettiin Jalkaväkirykmentti 50:n komentajaksi ja hän osallistui sen komentajana taisteluihin Laatokan Karjalassa. Ilmeisesti Yrjö Nahilla oli huonot välit IV armeijakunnan komentajaan Paavo Talvelaan, kun hänet siirrettiin päällikön paikalta jo ensimmäisenä sotavuonna VI Armeijakunnan Henkilötäydennyskeskuksen päälliköksi. Paavo Talvelan elämäkerrasta saa käsityksen, että siirron takana olisi jääkärieversti Kaarlo Heiskanen, minkä Talvela sanojensa mukaan siunasi. Nahia seurasi rykmentin komentajana majuri Martti Aho. Henkilötäydennyskeskuksesta hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 3:een. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin vuonna 1942 komentajaksi Sisä-Suomen suojeluskuntapiiriin ja hän hoiti samalla myös Keski-Pohjanmaan sotilasläänin komentajan tehtäviä, kunnes erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Turun Hirvensalossa. Hänet haudattiin Turkuun.^[2]

Nahi toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1930–1935 ja jäsenenä vuosina 1936–1937 sekä toimi Porin rykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1933–1936.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 7. helmikuuta 1918 Varavääpeli 12. toukokuuta 1918 Vänrikki 30. toukokuuta 1918 Luutnantti 25. helmikuuta 1920 Kapteeni 6. joulukuuta 1922 Majuri 8. lokakuuta 1930 Everstiluutnantti 1940		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. ritarimerkki Suojeluskuntajärjestön ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Pekkola, S-W: Kalterijääkärit, WSOY Porvoo 1930
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Suomen Vapaussota IV (toim. Donner, Svedlin, Nurmio), Gummerus Jyväskylä 1924.
• Talvela, Paavo: Sotilaan elämä muistelmat 1. Gummerus Jyväskylä 1976 ISBN 951-26-1220-8
• Virkaikäluettelo upseereista vakinaisessa sotapalveluksessa 1.3.1922. Ehdotus. 1919, 41 s.
• Valmistava virkäikäluettelo vakinaisista upseereista ja vakinaisessa palveluksessa olevista reserviupseereista armeijassa. 1919, 37 s.