Yhteiskunnallinen kuolema
Yhteiskunnallinen kuolema (ransk. mort civile) tarkoittaa henkilön oikeuskelpoisuuden menettämistä. Hän ei voi olla tämän jälkeen oikeuksien eikä velvollisuuksien subjektina. Roomalaisen oikeuden mukaan yhteiskunnallinen kuolema on seurauksena vapauden menettämisestä, muinaisen germaanisen oikeuden mukaan lainsuojattomaksi julistamisesta ja kanonisen oikeuden mukaan munkkilupauksen antamisesta.[1]
Yhteiskunnallinen kuolema oli Ranskassa vuoteen 1854 eräiden rikosten seuraamus. Rikollinen ei sen jälkeen saanut hallita omaisuuttaan, vaan se jaettiin hänen perillisilleen kuin kuoleman jälkeen. Rikollinen ei myöskään saanut hankkia omaisuutta, solmia sopimuksia eikä esiintyä tuomioistuimessa. Lisäksi häneltä kiellettiin avioliiton solmiminen ja naimisissa olevan rikollisen avioliitto katsottiin puretuksi.[2]
Suomen lain mukaan henkilön oikeuskelpoisuus säilyy, vaikka hänelle tuomittaisiin vapausrangaistus. Myös suomalaiset munkkilupauksen tehneet henkilöt ovat oikeuskelpoisia.[1] Aiempi Ruotsin oikeus sisälsi yhteiskunnalliseen kuolemaan vertautuvia säännöksiä, jotka koskivat lainsuojattomia.[2]