Vitebskin kuvernementti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vitebskin kuvernementti
Витебская губерния
Vaakuna
Vaakuna
Vitebskin kuvernementti Venäjän kartalla 1914.
Vitebskin kuvernementti Venäjän kartalla 1914.
Valtio Venäjä Venäjä
Perustettu 1802
Lakkautettu 1921
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Vitebsk
Pinta-ala  (38 649,5 neliövirstaa[1]) 43 985,54 km²
Väkiluku (1897[1]) 1 489 246

Vitebskin kuvernementti (ven. Ви́тебская губе́рния, Vitebskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1802–1924. Sen maat ulottuivat nykyisten Valko-Venäjän, Latvian ja Venäjän alueille. Vuonna 1897 väestönlaskennan aikaan kuvernementissa asui 1 489 246 henkeä.[1] Kuvernementin pinta-ala oli 43 986 km²[1] ja pääkaupunki oli Vitebsk. Kuvernementin suurin kaupunki loppuaikoina oli Väinänlinna (Dvinsk, myöhemmin Daugavpils).

Vitebskin kuvernementin naapureita olivat Pihkovan, Smolenskin, Mogiljovin, Minskin, Vilnan, Kuurinmaan ja Liivinmaan kuvernementit.

Kuvernementissa oli 11 kihlakuntaa (ujezd), joiden keskukset olivat:[2]

  • Vitebsk

Kuusi ensimmäistä kuuluvat nykyään Valko-Venäjään, Sebež ja Veliž Venäjän Pihkovan ja Smolenskin alueisiin. Kolme viimeistä kuuluvat Latvian Latgalen maakuntaan; aiemmin ne olivat osa Saksalaisen ritarikunnan aikaista Vanhaa-Liivinmaata ja sittemmin Puolan Liivinmaata.

Vitebsk ja sen ympäristö kuului aikanaan Polotskin ruhtinaskuntaan ja 1300-luvulta lähtien Liettuan suuriruhtinaskuntaan, jossa siitä tuli Vitebskin voivodikunta. Ensimmäisessä Puolan jaossa 1772 se joutui Venäjälle.

Vuonna 1796 Vitebskistä ja Mogiljovista muodostettiin Valko-Venäjän kuvernementti. Jo 1802 se jaettiin erillisiksi Vitebskin ja Mogiljovin kuvernementeiksi. Vitebskin kuvernementti lakkauttettiin 1924.[2]

Vuonna 1897 kuvernementin väkiluku oli 1 489 246.[1] Heistä oli 788 599 valkovenäläisiä, 264 062 lättejä, 198 001 venäläisiä, 174 240 juutalaisia, 50 377 puolalaisia ja 7 361 saksalaisia. Uskonnoltaan 24% oli roomalaiskatolisia ja 61% ortodokseja. Kaupunkiväestö oli enimmäkseen puolalaista ja juutalaista, maaseutuväestö taas valkovenäläistä ja lättiläistä. 1800-luvun lopulla valtakunnassa harjoitettiin voimakasta venäläistämispolitiikkaa.

Vuonna 1885 solmittiin 8044 avioliittoa, lapsia syntyi 50779 ja kuolleiden määrä oli 32245.

Kuvernementin pinta-alasta 27,2 % oli peltoa, 34,6 % metsää, 18,6 % niittyä ja laidunta ja 19,6 % joutomaata.

Kuvernementin maatalous ei ollut erityisen tuottoisaa, useimpina vuosina tuotanto ei riittänyt oman väestön tarpeeseen. Perunaa jouduttiin usein käyttämään leipään viljan sijaan. Vuonna 1887 tuotettiin 2,6 miljoonaa hehtolitraa perunaa, saman verran ruista ja 1,9 miljoonaa hehtolitraa kauraa. Vuonna 1883 tilastoitiin 455 312 nautaa, 229 530 hevosta, 265 854 lammasta ja 216 274 sikaa. Pellavaa viljeltiin paljon ja se oli tärkeä vientituote.

Teollisuus oli 1800-luvun lopulla heikosti kehittynyt. 672 tehtaassa oli 2936 työntekijää, tuotannon arvo oli noin 8 miljoonaa ruplaa. Oleellisimmat tuotannonalat olivat myllyt, viinanpoltto, oluenpano, nahkateollisuus ja tupakkateollisuus.

  1. a b c d e demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 1.11.2013. (venäjäksi)
  2. a b Витебская губерния kartolog.ru. Viitattu 6.1.2012. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]