Verohallinto

Verohallinto Skatteförvaltningen
Perustettu	2010
Edeltävät virastot	Verohallitus (1969–2010)
Tehtävä	Verotus
Ministeriö	Valtiovarainministeriö
Sijainti	Vääksyntie 4 Helsinki
Valtio	Suomi
Pääjohtaja	Markku Heikura[1]
Työntekijöitä	5 301 (2023)[2]
Vuosibudjetti	560,7 milj. € (2023)[3]
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Verohallinto (ruots. Skatteförvaltningen) on Suomen viranomainen, joka huolehtii verojen keräämisestä yhteiskunnalle.

Verohallinto kerää noin kaksi kolmasosaa Suomen veroista ja veronluonteisista maksuista^[4]. Keräämänsä verot Verohallinto tilittää yhteiskunnan palveluja ylläpitäville veronsaajille, eli valtiolle, kunnille, Kansaneläkelaitokselle (Kela), sekä evankelis-luterilaisille että ortodoksisille seurakunnille, ja Ahvenanmaan metsänhoitoyhdistykselle. Verohallinnon edeltäjä Verohallitus lakkautettiin Verohallinnon organisaation uudistuksen yhteydessä 1.9.2010.

Suomen valtion alue-
ja paikallishallinto

• Aluehallinto
  • aluehallintovirastot (AVI)
  • elinkeino-, liikenne- ja
    ympäristökeskukset
    (ELY-keskus)
• Paikallishallinto
  • poliisilaitokset
  • työ- ja elinkeinotoimistot
    (TE-toimisto)

Pääartikkeli: Verotus Suomessa

Suomen verotuksesta päätetään eduskunnassa ja Euroopan unionissa. Kunnat ja seurakunnat päättävät omista veroprosenteistaan. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnalla on joitakin muusta Suomesta poikkeavia verotussäädöksiä. Verolait valmistellaan valtiovarainministeriössä ja hyväksytään eduskunnassa.^[4]

Verotulot ovat julkisen talouden merkittävin tulonlähde. Verohallinnon lisäksi veroja ja veronluonteisia maksuja keräävät myös liikenteen turvallisuusvirasto ja tulli. Suomessa Verohallinto on valtiovarainministeriön alainen organisaatio.

Verohallinnon keräämien verotulojen nettokertymä vuonna 2015 oli noin 55 miljardia euroa^[5]. Nämä rahat jaetaan veronsaajille: valtiolle (60 %), kunnille (32 %), Kansaneläkelaitokselle (6 %), seurakunnille (noin 2 %) ja metsänhoitoyhdistyksille (alle 1 %).^[6]

Verohallinto tekee yhteistyötä julkishallinnon, muiden viranomaisten, yksityisen sektorin ja asiakkaiden etujärjestöjen kanssa. Tavoitteena on vaihtaa tietoa ja osaamista sekä kehittää palveluja. Yhteistyön avulla Verohallinto myös tehostaa verovalvontaa, varmistaa sujuvan maksuliikenteen ja tarjoaa parempia ennusteita verotuloista.^[6]

Verotusyksikkö hoitaa asiakkaiden verotuksen sujuvasti, laadukkaasti ja yhtenäisesti kaikissa olosuhteissa. Yksikköön kuuluu yhdeksän verotoimistoa sekä Ohjausyksikkö.

Asiakkuusyksikkö ohjaa ja johtaa asiakaslähtöistä toimintaa koko Verohallinnon tasolla.

Tuotehallintayksikkö tuottaa ulkoisille ja sisäisille asiakkaille heidän odotuksensa ylittäviä ja heidän toimintaansa tukevia tuotteita tehokkaasti.

Hallintoyksikkö vastaa henkilöstö-, talous- ja yleishallintotehtävistä.

Esikunta- ja oikeusyksikkö huolehtii esikuntatehtävistä sekä pääjohtajan määräysten valmistelusta ja esittelystä.

Viestintäyksikkö vastaa Verohallinnon konsernitason viestinnästä, verkkopalveluista sekä kielipalveluista.

Sisäisen tarkastuksen yksikkö arvioi Verohallinnon sisäisen valvonnan riittävyyttä tarkastamalla kaikkia Verohallinnon toimintoja.

Turvallisuus- ja riskienhallintayksikkö vastaa Verohallinnon turvallisuus- sekä riskienhallinta-asioista.

Harmaan talouden selvitysyksikkö tuottaa tietoa harmaan talouden ilmiöstä ja laatii yrityksistä ja yhteisöistä selvityksiä muille viranomaisille. ^[7]

Tulorekisteriyksikkö toimii kansallisen tulorekisterin ylläpitäjänä ja vastuuviranomaisena. Tulorekisteri on valtiovarainministeriön ja Verohallinnon yhteishanke.^[8]

^[7]

Verohallinnosta riippumattomia toimielimiä ovat keskusverolautakunta, joka antaa ennakkoratkaisuja, ja verotuksen oikaisulautakunta, joka käsittelee oikaisuvaatimuksia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö (Vova) korvasi vuonna 2008 kunnalliset veroasiamiehet ja se valvoo veronsaajien (valtio, kunnat, seurakunnat, Kela, metsänhoitoyhdistykset ja metsäkeskus) oikeuksia verotuksessa ja verotusta koskevassa muutoksenhaussa.^[9][10] Yksikön tehtävä on valittaa sekä verohallinnon että hallintotuomioistuinten päätöksistä verovelvollisen vahingoksi^[11] ja antaa vastineita vero- ja maksuvelvollisten valituksiin.^[12]

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä on pidetty ongelmallisena yritysten ja veroasiantuntijoiden taholta, sillä sen kautta Verohallinto voi valittaa sen itse tekemistään päätöksistään. Tällöin yritykset eivät voi luottaa Verohallinnon itsensä tekemien ennakkoratkaisujen sitovuuteen, ja mahdollisen oikeusprosessin kustannukset jäävät yleensä verovelvollisen maksettavaksi siinäkin tapauksessa, että hän lopulta voittaa oikeusjuttunsa veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä vastaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa.^[13] Vero-oikeuden dosentti Janne Juuselan mukaan oikeudenvalvontayksikkö toimii monissa verotarkastuksissa ja jälkiverotustilanteissa aggressiivisesti, ja yksikön vireille laittamat pitkäkestoiset veroriidat heikentävät verotuksen ennustettavuutta ja yritysten oikeusturvaa.^[14]

Verohallinnon kustannukset ovat kehittyneet viime vuosina seuraavasti:

• Vuonna 2009 377,2 miljoonaa €
• Vuonna 2010 380,1 miljoonaa €
• Vuonna 2011 392,4 miljoonaa €
• Vuonna 2012 397,8 miljoonaa €
• Vuonna 2013 407,6 miljoonaa €
• Vuonna 2014 407,4 miljoonaa €
• Vuonna 2015 415,0 miljoonaa €^[15]

Verohallinnossa työskenteli vuoden 2023 lopulla 5 301 henkilöä.^[2] Henkilöstön keski-ikä oli 47 vuotta.

Verohallinto on tehnyt konkreettisia tekoja kustannusten ja hiilidioksidipäästöjen pienentämiseksi. Ympäristökuormituksen vähentämiselle on asetettu prosentuaaliset tavoitteet, joita seurataan järjestelmällisesti. Vuonna 2008 aloitetussa yhteistyössä Maailman luonnonsäätiön WWF:n kanssa verotoimistot ja pääkonttori laativat toimitiloilleen ympäristöohjelman ja sitoutuivat noudattamaan valittuja Green Office -kriteerejä. Näitä olivat muun muassa paperin-, energian- ja sähkönkulutuksen sekä jätemäärien vähentäminen.^[16]

• Verohallinto