Vammas

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Vammas Oy oli suomalainen yhtiö ja Vammalassa sijainneen Puolustusministeriön omistaman konepajan tuotemerkki. Tehdas valmisti muun muassa kaivureita.

Puolustusministeriön tehtaalla Santahaminassa alettiin valmistaa hydraulisia traktorikaivureita 1950-luvulla, josta tuotanto siirtyi Vammaskosken tehtaalle Vammalaan.^[1]

Puolustusministeriön tehtaalla Santahaminassa valmistettiin hydraulisen traktorikaivurin prototyyppi vuonna 1954. Tätä Hydro-nimistä laitetta valmistettiin lähes 200 kappaletta Santahaminassa, mutta tehdas paloi 1957, minkä jälkeen tuotanto siirrettiin Vammalaan, jossa Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehdas jatkoi traktorikaivurin valmistusta. Kaivuri sai nimekseen kosken mukaan Vammas. PL Vammaskosken Tehdas ja Oy Tampella Ab:n puolustusvälineyksikkö yhdistettiin vuonna 1991 Vammas Oy:ksi, joka edelleen jatkoi kaivureiden valmistusta. Kaivureiden lisäksi Vammas valmisti myös tiehöyliä. Aluksi ruotsalaisella lisenssillä ja 1960-luvulta lähtien omaa tuotekehitystä olevia.

Nykyinen yritys Patria Vammalan yksikkö valmistaa puolustusteknologiatuotteita. Vammalassa toimiva sopimusliiketoiminta myytiin vuonna 2004 Komas Oy:lle.^[2]

Vuoden 2004 lopussa kerrottiin, että Patria Vammas Oy jakautuu kahteen yhtiöön: Patria Vammas Mobile-liiketoimintaa varten, joka keskittyy lumenraivauslaitteistoihin, lentorahdin käsittelylaitteisiin ja tiehöyliin; sekä vanhan Patria Vammas yhtiön nimi vaihtuu Patria Weapon Systemsiksi, joka keskittyy asejärjestelmien kehittämiseen, valmistamiseen ja tukeen.^[3]

Tiehöyläliiketoiminta myytiin vuonna 2007 Veekmas Oy:lle.^[4]

Patria on kehittänyt ja valmistanut Vammas-lumenraivauskalustoa ja Windhoff-Vammas -rahdinkäsittelylaitteita. Vammas-lumenraivauskaluston tuoteoikeudet myytiin maaliskuussa 2008 yhdysvaltalaiselle Hagie Manufacturing Companylle. 2.7.2010 Yhdysvaltalainen Fortbrand Services Inc. osti Vammas lentokenttien lumenraivauskoneiden tuoteoikeudet Hagie Manufacturing Companylta. Samalla Fortbrand Services Inc. myi Skiddometer BV11 -kitkanmittauslaitteiden tuoteoikeudet Moventor Oy:lle. Syyskuussa 2008 Windhoff Vammas -nimen alla toiminut lentokenttäkalustoliiketoiminta myytiin saksalaiselle Laweco Maschinen- und Apparatebau GmbH:lle.

Riuku-Vammas oli tehtaan ensimmäinen malli, ja se sai nimensä ohjaamon ylle sijoitetusta, pitkän varren päässä olleesta vastapainosta. Ensimmäiset sarjavalmisteiset koneet valmistuivat 1955 Santahaminassa, ja silloin se tunnettiin nimellä Hydro ja oli samalla aivan ensimmäisiä hydraulisia kaivureita Euroopassa. Riuku-Vammaksen peruskoneena oli traktori kuten kaikissa kaivureissa tuohon aikaan. Peruskoneena käytettiin useimmiten Fordson Majoria tai Nelos Nuffieldia. Sittemmin käytettiin Fordsonin Power Majoria, Super Majoria, tai Nuffieldin malleja 460 tai 10/60. Molemmat traktorit tarjosivat Riuku-Vammakselle vankan alustan. Pääasiassa ”Riukua” käytettiin metsäojien kaivamiseen. Kaiken kaikkiaan ”Riukua” valmistettiin yli 1 000. Koska Riuku-Vammaksessa oli varsin alhainen työpaine, oli mainoshokemana ”Matalapaineinen, hyvämaineinen”

Sattumalta eräs asiakas sai 1960-luvun alussa tietää uudesta mallista ja jonkin ajan päästä tieto oli levinnyt ympäri Suomen, ja ikääntyneen Riuku-Vammaksen myynti loppui siihen. Uuden mallin kehittely oli kuitenkin vielä pahasti kesken. Tilanteen pelastamiseksi asennettiin Riuku-Vammaksen runkoon uuden mallinen puomisto. Tämä tilapäisratkaisu esiteltiin uusina malleina Vammas 5.0 ja 6.5 (numero ilmaisee puomin ulottuvuuden metreissä), jolloin myynti nousi takaisin normaalilukemiin. Tämän jälkeen tehdas sai jatkaa uuden mallin kehittelyä rauhassa. Hieman aiemmin oli Fordsonilla ja Nuffieldilla tapahtunut mallisarjamuutoksua ja nyt olivat peruskoneena Ford 5000 tai Nuffieldin 4/65.

Riuku-Vammas korvattiin Kersantilla 1967. Edeltäjäänsä huomattavasti järeämmän rakenteensa vuoksi sillä pystyi kaivamaan ympäri vuoden, eli routa ei enää ollut esteenä. Kersantin ominaisuuksiin kuului alusta asti 2-vipuhallinta ja lämmityslaitteella varustettu ohjaamo. Peruskone oli useimmiten Ford 5000 tai 6600, Nuffield 4/65, Leyland 384, 270 tai 272. Mallia on tehty myös Volvo 650:n ja Fiatin päälle. Kersanttia valmistettiin yhteensä lähes 1 000 konetta.

Korpraaleja valmistettiin 1970-luvun alussa 10 koneen sarja, se oli ainoa Vammas, jossa tukitassujen sylinterit olivat pystysuorassa, ilman saranoita. Kaivulaitteessa oli myös mekaaninen sivusiirtomahdollisuus. Korpraali oli Vammaksen ensimmäinen yhdistelmäkone, eli edessä oli etukuormaaja. Korpraaleja valmistettiin 1 Valmetin alustalla, 2 Fordin alustalla ja 7 Leylandin alustalla. Lisäksi tehtiin 1 proto, joten valmistusmäärä on kokonaisuudessaan 11. Prototyypin alustakone on tuntematon.

Kersantin seuraajaksi esiteltiin 1970-luvun lopussa Major. Näkyvimpänä muutoksena siinä oli kokonaan uusi puomisto, eikä siinä ollut enää traktorin pellityksiä näkyvillä. ”Vanhan” Majorin peruskoneena oli Ford 6610 tai Leyland 272 Skid Unit -teollisuusmalli, joka oli varta-vasten kehitetty kaivinkonekäyttöä varten.

Majorista esiteltiin 1984 uudistettu versio jonka muutoksena oli uusi, ergonomialtaan huomattavasti kehittynyt turvaohjaamo, uusittu pellitys, sekä väritys; tutun keltaisen lisänä oli musta katto ja konepelti. Peruskoneena oli 82 hevosvoimainen Ford 6610, tai sen turboahdettu versio 7610, jossa oli 100 hevosvoimaa. Vaihteistona siinä oli tavallinen Fordin 8+2 -vaihteinen synkronoimaton, mutta vaihtoehtovarusteena oli saatavissa englantilaisen Brockhousen valmistama momentinmuunnin ja suunnanvaihtaja, jonka oleellisin hyöty oli helpompi ja pehmeämpi liikkeellelähtö siirrettäessä konetta ojankaivun aikana. Ostaja sai 1980-luvun alussa uuden Ford County 774-traktorin tai Vammas Majorin kaupan päälle ilmaisen matkan USA:n Fordin tehtaille.

Myös Keskon kautta markkinoitiin Majoria 1980-luvun jälkipuoliskolla. Se oli Vammaksen ensimmäinen komponenttikone, eli se ei enää perustunut traktoriin. Moottorina oli Kubota, muunninvaihteistona ja taka-akselina ZF.

Majoreita valmistettiin kahta eri tyyppiä: vastapaino- ja yhdistelmäkoneita. Yhdistelmäkoneessa oli etukuormaaja kun taas vastapainokoneissa oli koneen nokalla nimityksensä mukaisesti kaivulaitteen painoa tasapainottava vastapaino. Vastapainokoneita käytettiin pääasiassa metsäojien kaivamiseen, yhdistelmiä kunnallistekniikan töihin. Vastapainokoneen ja yhdistelmäkoneen runko perustuivat samaan konstruktioon, joten vastapainokoneen pystyi tarvittaessa muuttamaan yhdistelmäksi.

Myös yhdistelmäkoneita valmistettiin sekä Ford- että Kubota-versioista ja osassa näistä käytettiin radiaalimoottorilla varustettuja hydrostaattisia etuvetoja. Yhdistelmäkoneiden eräs etu oli, että niissä voitiin käyttää täystelavarustusta ilman muutostöitä. Näin koneella päästiin tarvittaessa myös todella pahoihin maasto-olosuhteisiin.

Pioneer esiteltiin samoihin aikoihin uuden Majorin kanssa, ja se oli Vammaksen ensimmäinen mekaanisella nelivedolla varustettu yhdistelmäkone. Pioneeria pidettiin aikanaan kankeahkona ja ohjaamoltaan ahtaana koneena verrattuna esimerkiksi JCB:n ja Casen mallistoon, mutta kestävyydeltään Pioneer oli parempi. Ohjaamorunkona oli sama kuin Majorissa, eli kapea telavarustuksen mahdollistava tyyppi.

Magnum esiteltiin Pioneerin seuraajaksi ja se oli Vammaksen ensimmäinen runko-ohjattu kone. Siinä oli runko-ohjauksen lisäksi myös etupyöräohjaus. Kubotan moottori, Sauer-Sundstrand hydrostataattinen ajovoimansiirto, Hurth taka-akseli + aluevaihde, Carraro etuakseli ja Rexroth kuormantunteva työhydrauliikka. Magnum sai aikalaisiltaan erittäin hyvän vastaanoton, mutta mallin lanseeraus tapahtui juuri 1990-luvun alun laman kynnyksellä ja myyntimäärät jäivät vähäisiksi. Koneviesti-lehden viikon kestäneessä testissä kone sai suorastaan ylistäviä lausuntoja erityisesti ohjaamoergonomiastaan sekä ketteryydestään. Magnumia markkinoitiin Suomessa Keskon ja Ruotsissa Kommunal Maskinerin kautta.

Vammaksen ura kaivureiden valmistajana päättyi vuonna 1992, kun Lännen Tehtaat osti Vammaksen kaivurituotannon. Vammas keskittyi sen jälkeen maanrakennuskoneissa tiehöyliin ja Lännen Tehtaat kaivureihin. Lännen Tehtaat oli 1980-luvulla hankkinut itselleen loimaalaisen T. Syväsen Konepajan James-kaivurikuormaimien, Lokomon tiehöylien ja kaivinkoneiden sekä turkulaisen Auran Rautateollisuus Oy:n Ara-kaivinkoneiden valmistuksen.

Lännen Tehtaat harjoitti kaivurien valmistusta Lännen-tuotemerkillä omassa tytäryhtiössään. Tämän yhtiön liiketoiminnan Lännen Tehtaat myi vuonna 2004 Lännen Tractors Oy -nimiselle yhtiölle, jossa Lännen Tehtaat ei ole osakkaana. Kyseinen yhtiö on tällä hetkellä ainoa kaivurikuormaajien valmistaja Suomessa.

• June
• JU-14
• RG-6V
• RG-14
• RG-16
• RG-17
• RG-18
• RG-181 & RG-186
• RG-281 & RG-286
• RG-254

• SB3600
• SB4500
• PSB4500
• PSB5500

• Käyhkö, Arttu: Maanrakennuskoneita Suomessa. Alfamer, 2015. ISBN 978-952-472-234-6
• Raskaan sarjan osaamista: Vammas Oy. Reserviläinen, 1991, 23. vsk, nro 2, s. 14-15. ISSN 0557-8477