Valtiomies (dialogi)

Valtiomies eli Kuninkuudesta
Πολιτικὸς ἢ Περὶ βασιλείας
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon Kieli muinaiskreikka (klassinen) Genre filosofia Julkaistu n. 360 eaa. Kausi myöhäisvaihe Tetralogia II tetralogia Kratylos Theaitetos Sofisti Valtiomies Numerointi 257a–311c Suomennos Niteessä Teokset V Suomentaja Marja Itkonen-Kaila Kustantaja Otava Julkaistu 1999 ISBN 951-1-15896-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Valtiomies (m.kreik. Πολιτικός, Politikos; lat. Politicus) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Kuninkuudesta (Περὶ βασιλείας, Peri basileias).^[1] Dialogissa keskustelevat Sokrates, Theodoros, nuorempi Sokrates sekä nimeltä mainitsematon elealainen vieras. Keskustelu käsittelee valtiomiehen määritelmää sekä käsitteiden määrittelemistä yleisemmin.^[2]

Platonin teosten joukossa Valtiomies kuuluu tämän myöhäisvaiheen dialogeihin. Se on ajoitettu kirjoitetuksi aikaisintaan 360-luvulla eaa. Näin se on syntynyt siihen aikaan, jolloin Platon oli palannut Sisiliasta lopullisesti Ateenaan toimiakseen perustamansa Akatemian johdossa kuolemaansa saakka.^[3][4] Platonin eräiden muiden myöhäiskauden teosten tyyliin dialogi sisältää jaksoja, jotka on tarkoitettu Akatemian oppilaille loogis-dialektisiksi harjoituksiksi.^[3]

Asetelmansa puolesta dialogi kuuluu kolmen samanlaisen dialogin "trilogiaan", kahden muun ollessa Theaitetos ja Sofisti, jossa Valtiomies ja Sofisti muodostavat vielä tiukemman parin. Ne liittyvät siihen kirjoitusajan tilanteeseen, että Platon joutui filosofiansa kehittyessä yhä tarkemmin määrittelemään filosofien aseman suhteessa toisaalta sofisteihin ja toisaalta poliitikkoihin. Valtiomies käsittelee nimensä mukaisesti ennen kaikkea "valtiomiehen" määritelmää ja sitä, miten tämä eroaa "filosofista".^[3] Dialogin Sofisti alussa Platon oli asettanut laajemman kysymyksen, joka koski sekä "sofistin", "valtiomiehen" että "filosofin" määritelmiä.^[5] Tutkijat ovat tästä ja muista dialogien yksityiskohdista päätelleet, että Platonin tarkoituksena olisi ollut kirjoittaa trilogian täydennykseksi neljänneksi myös "filosofin" määritelmää käsittelevä dialogi; tällaista dialogia ei kuitenkaan koskaan kirjoitettu.^[3][6] Holger Thesleffin mukaan Platon on kuitenkin voinut ajatella, että "filosofin" määritelmä tulee ilmi jo Sofistin ja Valtiomiehen esityksistä.^[7] Toisaalta dialogit ovat filosofisia harjoituksia, ja niin Platon on saattanut jättää filosofin määrittelyn eräänlaiseksi "kotitehtäväksi" lukijoille.^[6]

Sofisti ja Valtiomies osoittavat Platonin lisääntynyttä kiinnostusta arkipäiväistä ja käytännöllistä tietoa kohtaan. Platonin poliittisen filosofian osalta Valtiomiehen voidaan nähdä esittävän eräänlaisen välittävän kannan Platonin Valtion ja Lakien välillä.^[6]

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu II tetralogiaan yhdessä dialogien Kratylos, Theaitetos ja Sofisti kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin loogisten teosten joukkoon.^[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan II trilogiaan yhdessä Sofistin ja Kratyloksen kanssa.^[8]

Valtiomies jatkaa suoraan siitä, mihin Sofistissa jäätiin. Dialogissa puhuu ennen kaikkea Theodoroksen mukanaan tuoma elealainen vieras, joka kyselee nuoremmalta Sokrateelta. Thesleffin mukaan nuorempi Sokrates on todennäköisesti kuvitteellinen hahmo, jonka voidaan nähdä edustavan nuorta Platonia itseään. Dialogi pyrkii muodostamaan ”valtiomiehelle” mahdollisimman täsmällisen määritelmän. Käsitteiden määrittelyn menetelmänä käytetään jo Sofistissa sovellettua niin kutsuttua dihaireettista menetelmää eli jakamisen (dihairesis) ja kokoamisen menetelmää.^[2][7]

Keskustelun aluksi todetaan, että valtiomies on tietynlaisen tiedon haltija; tätä voidaan kutsua yhtä hyvin kuninkaan, valtiomiehen kuin tilanhoitajankin tiedoksi. Tämän jälkeen tietoa jaotellaan eri lajeiksi, käytännölliseksi ja teoreettiseksi tiedoksi, ja teoreettinen tieto edelleen ratkaisuja esittäväksi ja käskyjä antavaksi tiedoksi. Valtiomiehen tiedon todetaan olevan jälkimmäistä lajia.^[9] Tästä edetään siihen, että valtiomies on tietynlainen joukkojen kaitsija. Erilaisten tarkempien jaottelujen kautta valtiomiehen taidon ensimmäiseksi määritelmäksi saadaan lopulta, että kyseessä on kaksijalkaisten sarvettomien laumaeläinten paimentamisen taito.^[10]

Tämä ei kuitenkaan vielä määritä valtiomiestä tarpeeksi tarkasti. Ennen määrittely-yrityksen jatkumista esitetään kosmologinen myytti Kronoksesta. Sen tehtävänä on korostaa valtiomiehen taitojen merkitystä nykyaikana, jolloin Kronos on astunut syrjään ja Zeus pyörittää maailmaa tämän sijasta. Tästä päästään siihen, että on kuvattava täsmällisemmin, millä tavalla todellinen valtiomies hallitsee valtiota, sekä miten valtiomies eroaa muista henkilöistä, jotka voidaan sekoittaa tähän.^[11]

Täsmällisempää määritelmää lähestytään käyttämällä apuna kutomisen määritelmää. Samalla käsitellään dialektiikan tehtävää: käsitteistä ei keskustella niiden itsensä vuoksi, vaan jotta opittaisiin ymmärtämään ideoita, joita ei voi havainnollistaa aistien avulla.^[12]

Tämän jälkeen valtiomiehen taito pyritään erottamaan selvemmin muista yhteiskuntaa hyödyttävistä ammateista. Ensin valtiomies erotetaan orjista, kauppiaista, työläisistä ja monista muista ammateista, jotka poikkeavat siitä selvemmin. Viimeiseksi jää valtiomiehen erottaminen poliitikosta, sotapäälliköstä, oikeudenjakajasta ja reettorista, jotka muistuttavat sitä enemmän.^[13]

Samalla käsitellään sitä tietoa, mitä valtiomies tarvitsee valtiota johtaakseen. Valtiomies on se henkilö, jolla todella on tällaista tietoa; sen sijaan että hallitsijat vain esittäisivät, että heillä on tietoa. Todetaan, että valtiomiehen taidon piiriin kuuluu muun muassa lainsäädäntötaito. Tämän jälkeen käsitellään lain olemusta ja kirjoitettujen lakien merkitystä, sekä vallitsevien valtiomuotojen (tyrannia, monarkia, oligarkia, aristokratia ja demokratia) suhdetta lain noudattamiseen.^[14] Elealainen vieras pitää näitä kaikkia väärinä valtiomuotoina, ja toteaa, että "[o]nko siis mikään ihme, että tällaisissa valtiojärjestelmissä on ja tulee olemaan niin paljon pahaa, kun niiden perustana on toimiminen vailla tietoa, vain kirjoitettujen säädösten ja perinnäistapojen varassa?".^[15]

Kun ihannevaltio erotetaan näistä vallitsevista valtiomuodoista, valtiomies saadaan samalla erotettua poliitikosta.^[2] Platonin mukaan tiedon tulee käydä lain edelle, ja tällaisen tiedon omaavien henkilöiden tulee johtaa politiikkaa. Valtiomiehen tieto koskee sitä, kuinka hallitaan oikeudenmukaisesti ja hyvin. Platon kuitenkin katsoo, ettei pelkkä tieto hyvästä yleisesti riitä; valtiomiehellä on oltava tietoa hyvästä ajassa, toisin sanoen olosuhteiden mukaan muuttuvaa tietoa. Juuri siksi tieto käy yli lakien, joiden säädökset ovat muuttumattomia.^[16] Toisaalta tällainen ihanteellinen tilanne erotetaan vallitsevasta tilanteesta, jossa lait kuitenkin ovat välttämättömiä.^[2]

Samalla kun valtiomies erotetaan poliitikoista, poliitikot osoittautuvät vääriksi valtiomiehiksi, eräänlaisiksi sofisteiksi.^[17] Sofistit ainoastaan antoivat sen kuvan, että heillä olisi valtiomieheltä vaadittua tietoa. Valtiomiehen vastakohdaksi asetetaan siis sofisti, siinä missä Valtiossa todellisen valtiomiehen, filosofikuninkaan, vastakohdaksi asetetaan tyranni. Valtiomiehessä Platon kuitenkin näkee valtiomiehen roolin lähinnä lainsäätäjänä, joka on ennemmin muukalainen ja vierailija kuin kaupungin varsinainen asukas tai sen hallitsija, ja vetäytyy lainsäädäntötyönsä jälkeen. Näin tällainen valtiomies eroaa myös valtiota pysyvästi hallitsevasta filosofikuninkaasta.^[16]

Sotapäälliköstö, oikeudenjakajasta ja reettorista valtiomies erotetaan jakamalla tieto tekijän tietoon ja käyttäjän tietoon. Valtiomiehen tehtävä on tietää, kuinka muuta tietoa käytetään valtion hyväksi.^[18]

Yhteenvetona valtiomiehen taitoa verrataan jälleen kutomiseen: valtiomiehen tehtävänä on solmia yhteen erilaisia ihmisluonteita sopusointuiseksi valtion kudelmaksi käyttäen kutomisessa apuna muun muassa kasvatusta ja avioliittoja.^[2][18]

»Voimme siis sanoa, että valtiomiestaidon suorittama kudonta on saatu päätökseen silloin, kun tarmokkaiden ja maltillisten ihmisten luonteet on kudottu toistensa lomaan, kun kuninkaantaito on liittänyt yksimielisyyden ja ystävyyden merkeissä yhteen heidän elämänsä ja saatettuaan valmiiksi kaikista kankaista suurenmoisimman ja kauneimman pukenut siihen kaikki muut valtion asukkaat, orjat ja vapaat, ja näin ympäröinyt heidät kudelmallaan, ja kun se hallitsee ja johtaa heitä huolehtien kaikesta mitä valtio onnellisena pysyäkseen tarvitsee.^[19]»

• Platon: Valtiomies. Teoksessa Teokset V. (Toinen painos) Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15896-1

• Plato: Politicus. Teoksessa Duke, E. A. & Hicken, W. F. & Nicoll, W. S. M. & Robinson, D. B. & Strachan, J. C. G. (toim.): Opera. (Volume I: Euthyphro, Apologia Socratis, Crito, Phaedo, Cratylus, Sophista, Politicus, Theaetetus. Oxford Classical Texts) Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145691 Kreikankielinen alkuteksti.
• Plato: Statesman. Teoksessa Plato's Works. (Volume VIII: Statesman. Philebus. Ion. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99182-6 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

• Benardete, S.: The Being of the Beautiful: Plato's Theaetetus, Sophist, and Statesman. Chicago: University of Chicago Press, 1984.
• Dorter, K.: Form and Good in Plato's Eleatic Dialogues: the Parmenides, Theaetetus, Sophist, and Statesman. Berkeley: University of California Press, 1994.
• Klein, J.: Plato's Trilogy: Theaetetus, the Sophist, and the Statesman,. Chicago: University of Chicago Press, 1977.
• Lane, M. S.: Method and Politics in Plato's ‘Statesman’. Cambridge: Cambridge University Press, 1998.
• Miller, M.: The Philosopher in Plato's Statesman. Las Vegas: Parmenides Publishing, 2004.
• Rosen, S.: Plato's Statesman: The Web of Politics. New Haven, Conn.: Yale University Press, 1995.
• Rowe, C. J. (toim.): Reading the Statesman. Proceedings of the Third Symposium Platonicum. Sankt Augustin: Academia Verlag, 1995.
• Sayre, K. M.: Method and Metaphysics in Plato's Statesman. Cambridge: Cambridge University Press, 2006.
• Scodel, H. R.: Diairesis and Myth in Plato's Statesman. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1987.

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Πολιτικός (kreikaksi)

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Statesman (englanniksi)

• Plato: Statesman. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
• Plato: Statesman. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
• Plato: Statesman. Project Gutenberg. (englanniksi)

• Gill, Mary Louise: Method and Metaphysics in Plato's Sophist and Statesman The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)