Valle Resko
Valle Aleksander Resko (alk. Valfrid Aleksander Resch, 3. kesäkuuta 1910 Uusikirkko – 2. elokuuta 1988 Lahti[1]) oli suomalainen nyrkkeilijä, pesäpalloilija ja urheilujohtaja.[2]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valle Resko edusti Suomea kaksissa olympialaisissa.[2]Amsterdamissa 1928 hän hävisi 61,2-kiloisten sarjassa ensimmäisellä kierroksella argentiinalaiselle Pascual Buonfigliolle pistein 0–3 [3] ja Lontoossa 1948 73-kiloisten sarjassa ensimmäisellä kierroksella unkarilaiselle László Pappille tyrmäyksellä toisessa erässä; Papp voitti lopulta kultaa.[4] Budapestin EM-kilpailuissa 1930 Resko, silloiselta nimeltään Resch, hävisi ensimmäisessä ottelussaan sittemmin kultaa voittaneelle Saksan Josef Besselmannille teknillisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.[5]
Resko voitti neljä Suomen mestaruutta: kääpiösarjassa 16-vuotiaana vuonna 1927, kevyessä sarjassa vuosina 1929 ja 1934 sekä keskisarjassa vuonna 1937.[6] Hän edusti seuratasolla Viipurin Voimailijoita ja Viipurin Nyrkkeilijöitä, joista jälkimmäistä hän oli perustamassa.[2]
Resko pelasi myös pesäpalloa ja saavutti SM-hopeaa vuonna 1933 Lahden Mailaveikkojen riveissä. Hän edusti myös Viipurin Pallonlyöjiä ja Havin Kiriä.[2]
Ura valmennus- ja urheilujohtotehtävissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Resko toimi valmentajana jo vuosina 1929–1937. Nyrkkeilytuomarina ja juryn jäsenenä hän toimi vuosina 1934–1971 ja osallistui tässä toimessa vuosien 1952, 1960 ja 1964 olympialaisiin. Hän kehitti niin sanotut valkorystyskäsineet, jotka otettiin olympiatasolla käyttöön vuonna 1972. Hän oli Suomen Nyrkkeilyliiton varapuheenjohtaja vuosina 1939–1956 ja puheenjohtaja vuosina 1957–1971. Hän kuului kansainvälisen nyrkkeilyliiton (AIBA) hallitukseen vuosina 1957–1966. Suomen Valtakunnan Urheiluliiton hallituksessa hän istui 1949–1972.[2]
Resko kirjoitti nyrkkeilyoppaat Nyrkkeilytaito (1931) ja Nyrkkeily – reilu peli (1947). Aaro Laine kirjoitti hänestä teoksen Valle Resko, kappale Suomen nyrkkeilyn historiaa (1944).[2] Resko esiintyi vuoden 1952 olympialaisten kunniaksi ideoidussa elokuvassa Jees, olympialaiset, sanoi Ryhmy.[1]
Valle Resko (silloin vielä Valfrid Resch) oli 1930-luvulla poliisina Lahdessa ja joutui selvittelemään henkirikoksia, joissa oli käytetty puukkoa aseena. Hän kiersi esitelmämatkoilla kertomassa nyrkkeilyn tekniikasta ja myös siitä että nyrkki oli ainoa sopiva keino riitakysymysten ratkaisuun. Resko teki vuonna 1933 yhdessä Sten Suvion ja viipurilaisen Tauno O. Parkkisen kanssa lyhytelokuvan Puukottelu pois - nyrkkeily itsepuolustukseksi nyrkkeilyn käytöstä itsepuolustuskeinona puukkoväkivaltaa vastaan.[7][8]
Muu toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siviiliammattina Resko työskenteli vaatetusteollisuuden yritysten palveluksessa. Hän jäi vaatetusteollisuudentyöuralta eläkkeelle vuonna 1978. Hän oli työuraansa liittyen mm. Suomen Tekstiilikauppiasliiton johtokunnan jäsen.[9]
Synnyinseutuunsa liittyen Resko oli innokas karjalaisuusmies ja mukana siirtoväen aktiviteeteissa mm. Kaakon karjalaisissa ja Karjalan liitossa.[9]
Valle Reskon poika Anssi Resko oli 1960-luvulla Suomen parhaita ratamoottoripyöräilijöitä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Suuri olympiateos 12: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Valle Resko Elonetissä.
- ↑ a b c d e f g Siukonen, s. 274–275
- ↑ Lounasheimo, s. 745
- ↑ Lounasheimo, s. 746
- ↑ Lounasheimo, s. 767
- ↑ Lounasheimo, s. 780, 781, 783
- ↑ Pois puukko - nyrkit tilalle! Suomessa murhataan ihmisiä 10 kertaa enemmän kuin muissa sivistysmaissa - ja tämä jätkäkulttuuri parannetaan vain nyrkkeilyn avulla. Valle Resch on saanut valmiiksi nyrkkeilyn propagendaelokuvan, Aamulehti, 18.10.1933, nro 280, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Puukottelu pois - nyrkkeily itsepuolustukseksi-elokuvan tiedot EloNetissa
- ↑ a b Kuolleita - Nyrkkeilijä Valle Resko. Helsingin Sanomat, 4.8.1988, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.3.2024.
