Vainajien keskusteluja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vainajien keskusteluja
Νεκρικοὶ Διάλογοι
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Ernst Lampén (osa), Kaarle Hirvonen (osa)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vainajien keskusteluja (m.kreik. Νεκρικοὶ Διάλογοι, Nekrikoi dialogoi; lat. Dialogi mortuorum) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka on nimensä mukaisesti kokoelma kuolleiden henkilöiden käymiä dialogeja.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskusteluja on kolmekymmentä. Niissä on mukana sekä erilaisia historiallisia henkilöitä että kreikkalaisen mytologian hahmoja. Keskusteluissa Haadekseen tulijat keskustelevat yleensä joko Haadeen väen, kuten lautturi Kharonin, kanssa tai keskenään. Monissa keskusteluissa esiintyy kyynikkofilosofeja, kuten Menippos, Diogenes ja Krates. Mukana on myös tunnettuja hallitsijoita, kuten Aleksanteri Suuri, Filippos ja Minos.

Monissa keskusteluissa teemana on se, että kuoleman jälkeen kaikki ovat tasa-arvoisia ja samassa tilanteessa, vaikka olisivat eläessään olleet mahtavia, rikkaita tai kauniita. Eräässä keskustelussa Kharon käskee Haadekseen tulijoita heittämään pois kaiken mukanaan tuomansa ylimääräisen omaisuuden, jotta he mahtuisivat tämän pieneen lauttaan. Virtaan heitetään niin kyynikon kerjuupussi ja sauva, tyrannin rikkaudet ja turhamaisuus, kauniin pojan kauneus kuin painijan lihaksetkin.[1] Filippoksen ja tämän pojan Aleksanterin keskustelussa Filippos puolestaan huomauttaa, ettei Aleksanteri voi tällä kertaa kieltää olevansa tämän poika; jos Aleksanteri olisi ollut jonkun jumalan poika Filippoksen sijaan, hän ei olisi nyt kuollut.[2]

Keskusteluista on suomennettu kuusi teoksessa Terve, Lukianos! (Otava 1924; merkitty tähdellä) ja kuusi teoksessa Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja (Littera 1983; merkitty kahdella tähdellä).

Keskusteluihin kuuluvat seuraavat:

I. Diogenes ja Polydeukes **
II. Vainajien (Kroisos, Midas ja Sardanapalos) kantelu Menipposta vastaan */**
III. Menippos, Amfilokhos ja Trofonios
IV. Hermes ja Kharon **
V. Pluton ja Hermes
VI. Terpsion ja Pluton
VII. Zenofantos ja Kallidemides
VIII. Knemon ja Damnippos
IX. Simylos ja Polystratos
X. Kharon, Hermes, Menippos ja muita vainajia */**
XI. Krates ja Diogenes
XII. Aleksanteri, Hannibal, Minos ja Scipio
XIII. Diogenes ja Aleksanteri *
XIV. Filippos ja Aleksanteri
XV. Antilokhos ja Akhilleus
XVI. Diogenes ja Herakles *
XVII. Menippos ja Tantalos
XVIII. Menippos ja Hermes **
XIX. Aiakos, Protesilaos, Menelaos ja Paris
XX. Menippos, Aiakos ja muita vainajia *
XXI. Menippos ja Kerberos
XXII. Kharon, Menippos ja Hermes **
XXIII. Protesilaos, Pluton ja Persefone
XXIV. Diogenes ja Mausolos
XXV. Nireus, Thersites ja Menippos *
XXVI. Menippos ja Kheiron
XXVII. Diogenes, Antisthenes ja Krates
XXVIII. Menippos ja Teiresias
XXIX. Agamemnon ja Aias
XXX. Minos ja Sostratos

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lukianos: Vainajien keskusteluja X.
  2. ↑ Lukianos: Vainajien keskusteluja XIV.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lukianos: Vainajien keskusteluja. Teoksessa Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja. (Suomennos ja selitykset Kaarle Hirvonen) Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0
  • Lukianos: Vainajien mietteitä. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. (Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista) Helsinki: Otava, 1924.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vainajien_keskusteluja&oldid=22818641”