Väinö Forsberg

Väinö Ilmari Forsberg (19. tammikuuta 1895 Turku – 2. lokakuuta 1966) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kauppias Kristian Forsberg ja Anna Söderholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Edith Alice Nyströmin kanssa.^[1][2]

Hän kävi viisi luokkaa Turun suomalaista reaalilyseota ja suoritti seitsemännen luokan yksityisesti Käkisalmen yhteiskoulussa vuonna 1924. Suojeluskuntain päällystökoulussa järjestetyille taktiikan soveltamiskursseille hän osallistui vuonna 1927, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1929 ja suojeluskuntain komentajakurssin vuonna 1931.^[1][2] Forsberg oli ammatiltaan konttoristi.

Forsberg liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 3. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan, Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen, asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa, josta hänet siirrettiin 1. konekiväärikomppaniaan 1. marraskuuta 1917.^[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Forsberg astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella sekä sotatoimiin Karjalankannaksella, muun muassa Kuokkalan taistelussa.^[1][2]

Forsberg palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta myöhemmin muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2 ja edelleen Savon jääkärirykmentti. Hän toimi joukkueenjohtajana 2. konekiväärikomppaniassa, komppanianpäällikön tehtävät hän vastaanotti 2. helmikuuta 1920. Hänet nimitettiin päälliköksi vuonna 1927 muodostettuun Savon prikaatiin 2. pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen 24. toukokuuta 1928 ja sijoitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin 15. alueen päälliköksi, josta hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1933 Helsingin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi, Suojeluskuntain päällystökouluun hänet nimitettiin opettajaksi l. kesäkuuta 1934 ja Yleisesikunnan sotilastarkastajaksi hänet nimitettiin 18. kesäkuuta 1937.^[1][2]

Talvisotaan Forsberg osallistui toimisto- ja osastopäällikkönä Kotijoukkojen esikunnassa. Jatkosotaan hän osallistui aluksi samoissa tehtävissä kuin talvisodassa ja myöhemmin hänet komennettiin päälliköksi Jalkaväen koulutuskeskus 1:een, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen hänet siirrettiin toimistopäälliköksi Kotijoukkojen esikuntaan, josta hänet siirrettiin maaliskuussa vuonna 1943 Jalkaväkirykmentti 48:n (JR 48) komentajan apulaiseksi ja myöhemmin hänet nimitettiin rykmentin komentajaksi. Vuonna 1944 hänet siirrettiin Suojeluskunnan päällystökouluun johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi aina Suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen saakka. Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella.^[2]

Sotien jälkeen Forsberg toimi Kainuun sotilaspiirin komentajana vuoteen 1945 saakka, jolloin hänet komennettiin Tuusulan sotilaspiirin komentajaksi (nimi myöhemmin Pohjois-Uudenmaan sotilaspiiri). Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1955. Hänet on haudattu Helsinkiin.^[2]

Käkisalmen ampumaseuran puheenjohtajana Forsberg toimi vuonna 1927. Suojeluskuntajärjestön kunnialautakunnan jäsenenä hän toimi vuonna 1939, Etelä-Hämeen sotilasläänin esikunnan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuonna 1947. Suojeluskuntain historiateoksen julkaisutoimikunnan sihteerinä hän toimi osien 1 ja 2 aikana.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918 vääpeli 7. toukokuuta 1918 Vänrikki 31. heinäkuuta 1919 Luutnantti 6. joulukuuta 1920 Kapteeni 16. toukokuuta 1924 Majuri 1. maaliskuuta 1929 Everstiluutnantti 16. toukokuuta 1938 Eversti 31. elokuuta 1943		Vapaudenristi 1. lk Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Ruotsin Maanpuolustusyhdistysten keskusliiton kultainen ansiomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet