Urheiluvuosi 1986

Urheiluvuodet
1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 •    1983 • 1984 • 1985 – 1986 – 1987 • 1988 • 1989 •    1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996
Vuodet
1983 • 1984 • 1985 – 1986 – 1987 • 1988 • 1989

Urheiluvuosi 1986 käsittelee vuoden 1986 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

• Maailmancupkaudella 1985–1986 miesten kokonaiskilpailun voitti toisen peräkkäisen kerran Luxemburgin Marc Girardelli 10 pisteen erolla Sveitsin Pirmin Zurbriggeniin ja naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli Sveitsin Maria Walliser maannaistaan Erika Hessiä 45 pistettä enemmän keränneenä.^[1][2]

• Super Bowlin voitti Chicago Bears.^[3]

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 13.–16.2. Falunissa, Ruotsissa. Neuvostoliiton Kaija Parve voitti kultaa 5 kilometrillä ja kuului myös viestin kultamitalijoukkueeseen. Ruotsin Eva Korpela voitti kultaa 10 kilometrillä.^[4]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 20.–23.2. Oslossa, Norjassa. Neuvostoliiton Valeri Medvedtsev voitti kultaa kaikilla kolmella matkalla.^[5]
• Maailmancupissa 1985–1986 kokonaiskilpailun voitti Itä-Saksan André Sehmisch 23 pisteen erolla Länsi-Saksan Peter Angereriin.^[6]

• Juha Kankkunen voitti rallin maailmanmestaruuden kaudella 1986.^[7]
• Ralliautoilija Henri Toivonen ja hänen amerikanitalialainen kartanlukijansa Sergio Cresto saivat surmansa rajussa ulosajossa Korsikan rallissa. Heidän Lancia-autonsa syttyi palamaan suistuttuaan tieltä.^[8]
• Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran McLarenilla ajanut ranskalainen Alain Prost ennen kahta Williams-kuljettajaa, kahden pisteen päähän jäänyttä britti Nigel Mansellia ja kolme pistettä hävinnyttä brasilialaista Nelson Piquetia.^[9]

• Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen Jack Nicklaus ennätyksellisesti kuudennen kerran.^[10]
• Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Raymond Floyd.^[11]
• Britannian avoimen turnauksen voitti australialainen Greg Norman.^[11]
• PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Bob Tway.^[10]

• Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Meksikossa. Lopputurnaukseen osallistui 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Argentiina, joka voitti Méxicossa 29.6. pelatussa loppuottelussa Länsi-Saksan 3–2. Pronssiottelussa Ranska voitti Belgian jatkoajalla 4–2.^[12] Kisojen maalikuninkuuden voitti Englannin Gary Lineker kuudella maalilla.^[13] Kisojen ikimuistoisimmat maalit olivat Argentiinan Diego Maradonan kaksi maalia puolivälieräottelussa Englantia vastaan. Ensimmäinen oli nimen Jumalan käsi saanut maali, jossa Maradona teki maalin erotuomarilta huomaamatta jääneellä käsivirheellä, ja toisen maalin Maradona teki pujottelemalla kentän keskiympyrästä maalintekoon.^[14]
• Euroopan mestarijoukkueiden cupin 1985–1986 loppuottelu 7.5. Sevillassa, Espanjassa. Romanialainen Steaua Bukarest voitti espanjalaisen FC Barcelonan rangaistuspotkukilpailussa 2–0 varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä maalittomana.^[15]

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 5.–20.7. Espanjassa. Madridissa pelatussa loppuottelussa Yhdysvallat voitti Neuvostoliiton 87–85. Mestaruus oli Yhdysvaltain ensimmäinen 32 vuoteen. Pronssiottelussa Jugoslavia voitti Brasilian 117–91.^[16]
• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 8.–17.8. Neuvostoliitossa. Moskovassa pelatussa loppuottelussa Yhdysvallat voitti Neuvostoliiton 108–88.Pronssiottelussa Kanada voitti Tšekkoslovakian 64–59.^[17]
• NBA:n mestaruuden voitti ennätyksellisesti 16. kerran Boston Celtics oltuaan loppuotteluissa Houston Rocketsia parempi voitoin 4–2.^[18][19]

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 25.2.–8.3. Sveitsissä. Zürichissä pelatussa loppuottelussa Jugoslavia voitti Unkarin 24–22. Baselissa pelatussa pronssiottelussa Itä-Saksa voitti Ruotsin 24–23.^[20]
• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.12. Alankomaissa. Rotterdamissa pelatussa loppuottelussa Neuvostoliitto voitti Tšekkoslovakian 30–22. Pronssiottelussa Norja voitti Itä-Saksan 23–19.^[21]

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 2.–13.9. Tšekkoslovakiassa. Kisoihin osallistui 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Kiina, hopealle sijoittui Kuuba ja pronssia sai Peru.^[22]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 25.9.–5.10. Ranskassa. Mukana oli 16 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat, hopealle sijoittui Neuvostoliitto ja pronssia sai Bulgaria.^[23]

• Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa Michael Spinks puolusti menestyksekkäästi IBF-liiton maailmanmestaruuttaan mutta muiden liittojen mestaruudet vaihtoivat omistajaa. Trevor Berbick nousi 22.3. Las Vegasissa WBC-liiton mestariksi ottamalla pistevoiton Pinklon Thomasista mutta 22.11. samassa kaupungissa 20-vuotias Mike Tyson tyrmäsi Berbickin toisessa erässä ja voitti kaikkien aikojen nuorimpana raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Tim Witherspoon voitti WBA-liiton maailmanmestaruuden 17.1. Atlantassa ottamalla pistevoiton Tony Tubbsista mutta menetti tittelin 12.12. New Yorkissa hävitessään ensimmäisen erän keskeytyksellä James Smithille.^[24][25]
• Ammattinyrkkeilyn keskisarjassa Marvin "Marvelous" Hagler säilytti syyskuusta 1980 hallussaan pitämänsä kiistattoman maailmanmestaruuden ja otti uransa 62. voiton 10. maaliskuuta tyrmäämällä ugandalaisen John Mugabin 11. erässä.^[26]
• Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailut 8.–18.5. Renossa, Yhdysvalloissa. Miehet ottelivat 12 painoluokassa. Kuuba voitti seitsemän kultamitalia ja jäi vain yhdessä sarjassa ilman mitalia. Yhdysvallat voitti kolme kultaa sekä Neuvostoliitto ja Etelä-Korea kumpikin yhden. Superraskaan sarjan (yli 91 kg) voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden ottanut Kuuban Teófilo Stevenson.^[27]

• Maailmanmestaruuskilpailut 19.–26.10. Budapestissa, Unkarissa. Miehet painivat sekä kreikkalais-roomalaisessa painissa että vapaapainissa kymmenessä painoluokassa. Neuvostoliitto voitti 11 kultamitalia.^[28]

• Italian ympäriajon voitti isäntämaan Roberto Visentini.^[29]
• Ranskan ympäriajon voitti yhdysvaltalainen Greg LeMond.^[29]

• Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti tšekkoslovakialainen Ivan Lendl ja naisten yhdysvaltalainen Chris Evert-Lloyd.^[30]
• Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti länsisaksalainen Boris Becker ja naisten jo seitsemännen kerran yhdysvaltalainen Martina Navrátilová.^[31]
• Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Ivan Lendl ja naisten Martina Navrátilová.^[32]
• Davis Cupin voitti Australia ja Federation Cupin Yhdysvallat.^[33]

• Maailmanmestaruuskilpailut 13.–23.8. Madridissa, Espanjassa. Itä-Saksa voitti 14 kultamitalia ja Yhdysvallat yhdeksän.^[34]

• Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 23.3. Neuchâtelissa, Sveitsissä. Miesten mestaruuden voitti kenialainen John Ngugi ja naisten nopein oli toisen peräkkäisen kerran Isoa-Britanniaa edustanut Zola Budd. Miesten joukkuemestaruuden voitti Kenia ja naisten Uusi-Seelanti.^[35]
• Naisten maantiejuoksun maailmanmestaruuskilpailu 9.11. Lissabonissa, Portugalissa. Mestaruuden voitti portugalilainen Aurora Cunha, ja joukkuekilpailun ykkönen oli Neuvostoliitto.^[36]
• Euroopan-mestaruuskilpailut 26.–31.8. Stuttgartissa, Länsi-Saksassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat 11 kultaa ja yhteensä 36 mitalia voittanut Neuvostoliitto, 11 kultaa ja 29 mitalia voittanut Itä-Saksa sekä kahdeksan kultaa ja 15 mitalia voittanut Iso-Britannia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 17 maata. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsi itäsaksalainen Heike Drechsler, joka oli paras 200 metrin juoksussa ja pituushypyssä. Uuden maailmanennätyksen tekivät miesten moukarinheitossa neuvostoliittolainen Juri Sedyh tuloksellaan 86,74, naisten 400 metrin aitajuoksussa neuvostoliittolainen Marina Stepanova ajalla 53,32 ja naisten keihäänheiton karsinnassa britti Fatima Whitbread tuloksella 77,44, minkä lisäksi Heike Drechsler sivusi naisten 200 metrin juoksun maailmanennätystä 21,71.^[37]
• Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 22.–23.2. Madridissa, Espanjassa. Mitalitilaston ylivoimainen ykkönen oli kahdeksan kultaa voittanut Itä-Saksa, jonka mestaruuksista seitsemän tuli naisten lajeista. Neuvostoliittolainen Māris Bružiks teki kolmiloikassa sisäratojen maailmanennätyksen 17,54.^[38]

• Suomen urheilu 1986

• Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
• Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
• Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1986 Wikimedia Commonsissa