Uponor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uponor Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: UPONOR
ISIN FI0009002158
Perustettu 1918
Toimitusjohtaja Michael Rauterkus[1]
Puheenjohtaja Annika Paasikivi
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toimiala talo-, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan järjestelmät ja palvelut[1]
Tuotteet lämmitys- jäähdytysjärjestelmät, käyttövesijärjestelmät, yhdyskuntatekniset putkijärjestelmät
Liikevaihto Nousua 1,386 mrd. € (2022)[1]
Liikevoitto Laskua 153,7 milj. € (2022)[1]
Henkilöstö Nousua 4 214 (2022)[1]
Kotisivu www.uponor.com

Uponor Oyj on suomalainen rakennusten sisäilmasto- ja putkijärjestelmiä toimittava yritys. Uponor toimii Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, mutta sen ja sen tuotteita myydään yli 80 eri maassa.[2] Pohjoismaissa Uponor on myös ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan putkijärjestelmien toimittaja.

Uponorin osake oli noteerattuna Helsingin pörssissä 6. kesäkuuta 1988 − 29. huhtikuuta 2024.[3] Helsingin pörssissä Uponor kuului suurten yhtiöiden Large Cap -luokkaan.[4] Yhtiö kuuluu liikevaihdoltaan Suomen 60 suurimman yrityksen joukkoon.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asko ja Upo 1918­­­­-1975

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Asko

Konsernin emoyhtiön juuret ulottuvat vuoteen 1918, jolloin Aukusti Asko-Avonius perusti myöhemmin Asko-nimellä tunnetuksi tulleen puusepäntehtaan Lahteen.[6] Askon sisaryhtiö Upo Osakeyhtiö perustettiin vuonna 1938 valmistamaan putkisänkyjä (hetekoita).[7]

Tehtaan tuotanto laajeni metallituotteisiin ja kodinkoneisiin 1940- ja 1950-luvuilla.[8] Vuodesta 1946 lähtien Upon valimossa tehtiin sotakorvaustuotantoa, hammaspyöriä sekä osia laivoihin ja koneisiin. Valurautaputkia alettiin valmistaa vuonna 1949, jääkappeja 1952 ja pesukoneita 1953. Valimolla tehtiin myös spriikeittimiä, viemäri- ja käyttövesiputkia, radiaattoreita ja hetekoita.[7]

Nastolan Upo-tehtaan rakennuttajana toimi "Muovi-Kalle" Karl-Jan Govenius, tehtaan tekninen johtaja. Tehdas valmistui keväällä 1965, rakennustyöt olivat kestäneet vuoden.[9] Muoviputkien, viemäriputkien ja putkenosien tuotanto käynnistettiin. Tehtaassa valmistettiin myös kulutustavaroita, kuten muovisia maitopusseja.[9]

1970-luvun alussa tehtaassa valmistettiin muoviputkia, yhteitä eli putkien liitoskohtia, rakennustyömaatarvikkeita, turvakypäriä, lääkä- ja elintarviketeollisuuden pakkauskalvoja, kuljetuslaatikoita, juomakoreja ja kanistereita. Vuonna 1974 Govenius (tehtaanjohtaja 1968–1976) sai teollisuusneuvoksen arvonimen. Tehtaasta oli tullut muoviteollisuuden kärkiyritys Suomessa ja se työllisti yli tuhat työntekijää. Kymmenessä vuodessa tehtaan henkilöstö yli viisinkertaistui ja liikevaihto yli satakertaistui. Tehdas erikoistui yhteisiin. Vuosina 1974-1975 tehtaalla valmistettiin Askon muovisia huonekaluja, joita olivat muotoilleet Esko Pajamies ja Eero Aarnio. Huonekaluista jouduttiin luopumaan muun muassa öljykriisin seurauksena.[9]

Asko-Upo 1976­–1981

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Asko ja Upo fuusioituivat. Asko-Upo Oy:n tulos kääntyi laskuun ja vuonna 1978 se teki 100 miljoonan markan tappion. Rahoittajana toiminut Suomen Yhdyspankki otti päätösvallan yhtiöstä seuraavana vuonna ja aloitti saneerauksen vuonna 1980. Yhtiöstä myytiin muun muassa muovikalvotuotanto, Askon tavaratalot ja sahat.[7]

Asko ja Uponor 1982-1999

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin nimillä Upo-Muovi ja Upo-Putki toiminut Asko Oyj:n tytäryhtiö sai vuonna 1982 nimen Oy Uponor Ab. Yhtiö toimi Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Yrityksiä ostettiin myös Irlannista, Englannista, Saksasta ja Norjasta. Vuonna 1986 Uponor osti Askolta Finlaysonin putkiliiketoiminnan, minkä myötä PVC-putkien lisäksi valikoimiin saatiin PE-putkia.[7]

Vuonna 1988 Uponorin toiminta laajeni rakennusten lämminvesijärjestelmiin, kun se osti ruotsalaisen Wirsbo Bruks AB:n ja saksalaisen Hewing GmbH:n. Asko listautui Helsingin pörssiin.[7]

1990-luvun alussa Uponor aloitti toimintansa Pohjois-Amerikassa.[7] Asko-konserni päätti keskittyä Uponor-muoviputkiin. Kalusteliiketoiminta myytiin pääomasijoittaja Sponsor Capitalille.[10] Vuonna 1998 Uponor osti enemmistön saksalaisesta Unicor Holding -yhtiöstä.[11] Seuraavana vuonna Uponor kasvatti osuuttaan Unicorista noin 91 prosenttiin ja teki tarjouksen lopuista osakkeista.[12]

Uponor 2000–2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Asko muutti nimensä pääliiketoimintansa mukaan Uponor Oy:ksi. Asko-tuotemerkillä myytiin ulkomaille kodinkoneita.[13] Muoviputkien osuus liikevaihdosta oli noin 80 prosenttia. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Jarmo Rytilahti.[14]

Vuonna 2002 Uponor yhtenäisti brändejään ja Uponorin alabrändeiksi jäivät Ecoflex, Unipipe ja Wirsbo. Myös organisaatiota uudistettiin ja viidestä liiketoimintaryhmästä muodostettiin kolme: Housing Solutions Europe, Housing Solutions North America ja Infrastructure and Environment Europe. Amerikan kunnallistekniikkaan keskittynyt ryhmä myytiin ja myös kiinteistöomaisuutta vähennettiin.[15]

Vuonna 2003 Rytilahden seuraajana toimitusjohtajana aloitti Jan Lång.[16]

Joulukuussa 2004 Uponor myi loput suomalaiset kiinteistönsä sijoittajaryhmälle, johon kuului muun muassa Spondan toimitusjohtaja Kari Kolu. Osa Renorin (aiemmin Asko Kiinteistöt) omistamista kiinteistöistä oli tullut konserniin Askon ostettua Finlaysonin. Uponor myi myös osuutensa Satosta Varmalle.[17]

Vuoteen 2005 mennessä Uponor oli myynyt kaikki muut kuin putkiin liittyvät liiketoimintansa. Sen päätuotteita olivat talotekniset paketit kuten nestekiertoiset lattialämmitys- ja käyttövesijärjestelmät sekä yhdyskuntatekniikan viemäröinti. Yhtiöllä oli 22 tehdasta.[16]

Vuonna 2006 Uponor teki brändiuudistuksen ja päätti keskittyä PEXa-tyypin muoviputkiin.[18]

Lokakuussa 2008 yhtiön toimitusjohtajana aloitti Jyri Luomakoski.[19]

Uponor 2010–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Uponorin tärkeimpiä tuotteita olivat sisäilmastoinnin, lattialämmityksen, ilmavaihdon ja käyttövesijärjestelmien tuotteet.[20]

Maaliskuussa 2011 Uponor osti enemmistöosuuden saksalaisesta Zent-Frengeristä, joka oli erikoistunut lämmitys-, jäähdytys- ja maalämpöratkaisuihin.[21]

Tammikuussa 2012 Uponor myi Rettigille Hewing-yhtiön Saksasta.[18]

Alkuvuonna 2013 Kilpailuvirasto esti Uponorin ja sen kilpailijan KWH Groupin suunnitelmat yhdistää yhdyskuntaputkien tuotanto ja markkinointi yhteiseen Uponor Infra Oy:öön.[22]Markkinaoikeus kuitenkin hyväksyi yhteisyrityksen perustamisen toukokuussa ja Uponor Infra Oy aloitti toimintansa heinäkuussa.[23]

Marraskuussa 2015 Uponor osti Delta Systemtechnikin ja KaMo-ryhmän Saksasta. [24]

Toukokuussa 2016 Uponor perusti Belkin Internationalin kanssa kaksi yhteisyritystä, toisen Yhdysvaltoihin ja toisen Eurooppaan. Phyn-yhteisyritys keskittyi veden kulutuksen vähentämiseen liittyviin tuotteisiin. Uponorin osuus yrityksistä oli 37,5 prosenttia.[25]

Vuonna 2018 satavuotisjuhlaansa viettänyt yritys myi rakennustuotteita asuntoihin, teollisuuteen, liikkeisiin, julkisille toimijoille sekä kunnallistekniikan ja ympäristön rakentamiseen tarvittavia tuotteita.[26]

Uponor vetäytyi Aasiasta vuonna 2019. Yhtiöllä oli ollut tuotantolaitos Kiinassa ja myyntitoimistot Etelä-Koreassa, Hongkongissa ja Malesiassa, joissa oli yhteensä noin 80 työntekijää.[27]

Uponor 2020–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2021 Luomakosken seuraajaksi toimitusjohtajana valittiin saksalaisen Grohen toimitusjohtaja Michael Rauterkus.[28] Elokuussa Uponor ilmoitti ostavansa komponenttivalmistaja Capricornin Puolasta[29] ja myyvänsä osuutensa Phynistä.[30]

Ukrainan sodan alettua vuonna 2022 Uponor keskeytti tuonnin ja viennin Venäjälle, jossa sillä oli tuotantolaitos.[31]

Huhtikuussa 2023 belgialainen Aliaxis teki ensimmäisen ostotarjouksen Uponorista. Toukokuussa se korotti tarjoustaan 1,9 miljardin euroon, mutta Uponor hylkäsi sen.[32] Seuraavassa kuussa sveitsiläinen Georg Fischer (GF)-teollisuusyhtiö tarjosi Uponorista 2,1 miljardia euroa. Tätä tarjousta Uponorin hallitus suositteli osakkeenomistajia hyväksymään.[33] GF on perustettu vuonna 1802 ja sillä on yli 15 000 työntekijää 34 maassa. Vuonna 2022 yhtiön liikevaihto oli 4,1 miljardia euroa.[34]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uponorin kotipaikka on Helsingissä, mutta konsernin pääkonttorin tilat sijaitsevat Vantaan Veromiehessä, aivan Kehä III:n pohjoispuolella.

Vuonna 2018 Uponorilla oli noin 4000 työntekijää 30 maassa, lähinnä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Yhtiöllä on tehdas Nastolassa Lahdessa.[26]

Uponorilla ja sen kilpailijalla KWH Groupilla on yhteisyritys Uponor Infra Oy.[23] Kesällä 2013 Uponor omisti yhtiöstä 55 prosenttia.[23]

Omistajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uponor Oyj:n suurimmat rekisteröidyt osakkeenomistajat (30.6.2023):[35]

Hallintarekisteröityjen omistus yhtiössä oli 43,31 %[35]

Liiketoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uponorin ydinliiketoiminta muodostuu vesi- ja sisäilmajärjestelmistä. Vuonna 2022 yli puolet sen liikevaihdosta tuli käyttövesijärjestelmistä. Lisäksi yhtiö teki tuotteita asuinrakennusten lattialämmitykseen ja -viilennykseen. Yhtiön uusimpia tuotteita ovat uusiutuvista materiaaleista tehdyt putket.[31]

Uponorin liiketoiminta koostuu kolmesta päätuoteryhmästä, jotka ovat sisäilmastojärjestelmät, käyttövesijärjestelmät ja yhdyskuntatekniikka. Konsernin liiketoiminta on puolestaan jaettu kolmeen segmenttiin, jotka ovat Euroopan talotekniikka, Pohjois-Amerikan talotekniikka ja Uponor Infra.lähde?

Uponorin sisäilmastoratkaisuihin kuuluvat lämmitys-, viilennys- ja ilmanvaihtoratkaisut uudisrakentamiseen ja saneeraukseen. Uponorin järjestelmiin kuuluvat myös energianjakeluverkostot. Käyttövesijärjestelmiin kuuluvat rakennusten juomavesi- ja muut putkistot, mukaan lukien lämpöpattereiden liitännät muovi- tai komposiittiputkilla. Uponorin yhdyskuntatekniset ratkaisut puolestaan tähtäävät käyttö- ja viemärivesien johtamiseen ympäristöä vahingoittamatta sekä kaupungeissa että haja-asutusalueilla.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Uponor Oyj Kauppalehti. 24.7.2023. Viitattu 24.7.2023.
  2. ↑ Tietoa Uponorista | Uponor www.uponorgroup.com. Viitattu 24.7.2023.
  3. ↑ Asko Oy — Osakehistoriaa. www.porssitieto.fi. Viitattu 24.7.2023.
  4. ↑ UPONOR, UPONOR OYJ, (FI0009002158) https://www.nasdaqomxnordic.com. Nasdaq. Viitattu 24.7.2023.
  5. ↑ Talouselämä: TE500 Talouselämä. 9.6.2022. Viitattu 24.7.2023.
  6. ↑ into-digital: Uponor täyttää sata vuotta Talotekniikka-lehti. 13.8.2018. Viitattu 18.7.2023.
  7. ↑ a b c d e f Uponor täyttää 100 vuotta Projektiuutiset.fi. 25.1.2018. Viitattu 18.7.2023.
  8. ↑ Kalevi Laalo: Nappikaupasta muoviaikaan, 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta, s. 214–228. Hämeenlinna: Muoviyhdistys ry, 1990. ISBN 951-9271-23-6
  9. ↑ a b c Karonen, Petri: Biografia-sampo: Karl-Jan Govenius biografiasampo.fi. Viitattu 18.7.2023.
  10. ↑ Esko Nurmi: Asko-Sotka onkii kahdella vavalla Helsingin Sanomat. 23.9.2000. Viitattu 18.7.2023.
  11. ↑ LYHYESTI | Uponorista maailman suurin muoviputkivalmistaja Helsingin Sanomat. 18.8.1998. Viitattu 18.7.2023.
  12. ↑ LYHYESTI | Uponor osti lisää saksalaisesta putkiyhtiöstä Helsingin Sanomat. 16.6.1999. Viitattu 18.7.2023.
  13. ↑ Heidi Hammarsten: Ei nimi yritystä pahenna Talouselämä. 9.6.2009. Viitattu 18.7.2023.
  14. ↑ Jukka Lukkari, Harri Repo: Putket veivät Askon mennessään Tekniikka&Talous. 19.1.2000. Viitattu 18.7.2023.
  15. ↑ Esko Rantanen: Uponor veti brändit kasaan Talouselämä. 22.2.2002. Viitattu 18.7.2023.
  16. ↑ a b Antti Mikkonen: Uponor vapautui kaikesta turhasta Talouselämä. 17.2.2005. Viitattu 18.7.2023.
  17. ↑ Esko Nurmi: Uponor myi kiinteistöyhtiönsä suomalaiselle omistajaryhmälle Helsingin Sanomat. 1.12.2004. Viitattu 18.7.2023.
  18. ↑ a b Jyrki Alkio: Uponor myi saksalaistehtaansa Rettigille Talouselämä. 24.1.2012. Viitattu 18.7.2023.
  19. ↑ Laura Lähdevuori: Uponorin toimitusjohtaja vaihtoon – Jyri Luomakoski jättää tehtävänsä elokuussa Talouselämä. 12.2.2021. Viitattu 18.7.2023.
  20. ↑ Esko Rantanen: Uponor ostaa yrityksiä Talouselämä. 26.10.2010. Viitattu 18.7.2023.
  21. ↑ Jyrki Alkio: Uponor ei aikaillut Talouselämä. 15.3.2011. Viitattu 18.7.2023.
  22. ↑ Emilia Kullas: Viranomainen tukki infraputket Talouselämä. 28.2.2013. Viitattu 26.7.2023.
  23. ↑ a b c Salomäenpää, Minna: Uponorin ja KWH:n yhteisyritys Uponor Infra aloitti yle.fi. 1.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.7.2023.
  24. ↑ Eeva-Stiina Pesonen: Uponor ostaa juomaveden jakeluyhtiöitä Saksasta Kauppalehti. 18.7.2023. Viitattu 18.7.2023.
  25. ↑ Uponor ja Belkin muodostavat älykästä veden mittausta kehittävän yhteisyrityksen Talotekniikka-lehti. 26.5.2016. Viitattu 18.7.2023.
  26. ↑ a b Uponor täytti maanantaina sata vuotta - saa kunnian sulkea kaupankäynnin yhdessä maailman kuuluisimmissa pörsseissä Etelä-Suomen Sanomat. 13.8.2018. Viitattu 18.7.2023.
  27. ↑ Perttu Räisänen: Uponor sanoo hyvästit Aasialle – Taustalla kannattavuusongelmat Talouselämä. 13.12.2018. Viitattu 18.7.2023.
  28. ↑ Michael Rauterkus nimitetty Uponorin toimitusjohtajaksi Ilta-Sanomat. 5.5.2021. Viitattu 18.7.2023.
  29. ↑ Uponor ostaa puolalaisen komponenttivalmistajan Ilta-Sanomat. 23.8.2021. Viitattu 18.7.2023.
  30. ↑ Uponor sells its share in the joint venture Phyn Kauppalehti. 18.7.2023. Viitattu 18.7.2023.
  31. ↑ a b Perttu Räisänen: Uponor hakee ydintoiminnoistaan lisäkasvua – Uudet taloustavoitteet antavat tärkeän viestin, vaikkeivät säväytä Talouselämä. 20.3.2022. Viitattu 18.7.2023.
  32. ↑ Yrityskaupat | Uponor torjuu belgialaisyhtiön ostotarjouksen ”riittämättömänä” Helsingin Sanomat. 22.5.2023. Viitattu 18.7.2023.
  33. ↑ Pietarinen, Harri: Teollisuus | Sveitsiläinen GF teki 2,1 miljardin euron ostotarjouksen Uponorista Helsingin Sanomat. 12.6.2023. Viitattu 18.7.2023.
  34. ↑ Laura Lähdevuori: Näin Uponorin pääomistaja Oras Invest kommentoi Georg Fischerin ostotarjousta: ”Yhdistyminen on hyödyllinen” Talouselämä. 12.6.2023. Viitattu 18.7.2023.
  35. ↑ a b Suurimmat osakkeenomistajat 30.6.2023. Uponor Oyj. Arkistoitu 9.6.2023. Viitattu 18.7.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uponor&oldid=22849315”