UNFPA

YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestö (UNFPA, engl. United Nations Population Fund / United Nations sexual and reproductive health agency) on kansainvälinen kehitysjärjestö, joka pyrkii edistämään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia. UNFPA on perustettu vuonna 1969 ja toimii yli 150 eri maassa. UNFPA pyrkii työllään edistämään jokaisen yksilön mahdollisuutta terveeseen elämään ja yhtäläisiin oikeuksiin. UNFPA haluaa taata, että jokainen raskaus on toivottu, jokainen syntymä turvallinen ja että jokaisen nuoren mahdollisuudet täyttyisivät. Lisäksi UNFPA haluaa taata, ettei yhdelläkään nuorella ole hiv-tartuntaa tai aidsia ja että kaikkia tyttöjä ja naisia pidetään arvossa.^[1]

UNFPA toimii yhteistyössä eri maiden hallitusten, YK-järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. UNFPA:n toiminta perustuu Kairossa vuonna 1994 järjestetyn Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD, engl. International Conference on Population and Development) loppuasiakirjaan.^[2] Konferenssissa hyväksytty 20-vuotinen toimintaohjelma lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi toimii ohjenuorana koko järjestön toiminnalle.

UNFPA:n toiminnan kolme pääpainopistettä ovat: väestö- ja kehitysstrategiat, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä sukupuolten välinen tasa-arvo.^[3] UNFPA tekee myös humanitaarista työtä kriisialueilla.^[4]

UNFPA:n työ on kytköksissä köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, sillä demografiset tekijät (väestönkasvu, ikäjakauma, syntyvyys, kuolleisuus ja väestön liikkuvuus) vaikuttavat niin inhimilliseen, sosiaaliseen kuin taloudelliseen kehitykseen. Naisten lisääntymisterveysoikeuksien toteutumisella on myös vaikutusta väestönkasvuun.^[5]

UNFPA:n toiminnan keskiössä on avustaa hallituksia keräämään luotettavaa tietoa väestön liikkuvuudesta ja ikääntymisestä sekä ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen vaikutuksista eri maiden väestöille.^[1]

UNFPA tukee väestölaskentoja ja muita väestöön ja kehitykseen liittyviä tutkimuksia niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.^[6]

UNFPA pyrkii kehitysohjelmillaan takaamaan, että jokaisella naisella olisi äitiys- ja lisääntymisterveyspalveluita saatavillaan ja että kaikilla olisi luotettavia ehkäisymenetelmiä käytössään. Tällä hetkellä lisääntymisterveyspalveluiden heikko saatavuus on yksi suurimmista naisten kuolemiin johtavista syistä maailmassa. Kehitysmaiden naiset ovat erityisen heikossa asemassa, sillä he kärsivät suhteettomasti ei-toivotuista raskauksista, äitiyskuolemista, raskauden ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, hiv-tartunnoista sekä seksuaalisesta väkivallasta.^[7]

UNFPA:n työ seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla kattaa seuraavat osa-alueet:^[1]

• Vapaaehtoinen perhesuunnittelu ja ehkäisymenetelmien- ja välineiden saatavuus
• Neuvola- ja synnytyspalveluiden sekä synnytyksen jälkeisten terveyspalveluiden saatavuus
• Hedelmättömyyteen johtavien komplikaatioiden ehkäisy ja palvelut liittyen hedelmättömyyteen
• Aborttien ehkäisy ja niiden tehokas jälkihoito
• Synnytyskanavainfektioiden hoito
• Sukupuolitautien ehkäisy ja tartuntojen tehokas hoito (erityisesti hiv)
• Seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatuksen ja -neuvonnan tarjoaminen
• Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja sen uhrien tukeminen sekä naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä vaarantavien käytäntöjen lakkauttaminen

Äitiyskuolleisuuden alentaminen ja äitiysterveyden edistäminen ovat avainasemassa UNFPA:n toiminnassa. Arvioiden mukaan noin 808 naista maailmassa kuolee päivittäin raskauden tai synnytyksen komplikaatioihin. Lisäksi raskauden ja synnytyksen aikana vammautuneiden naisten määrä on yli kaksikymmenkertainen tähän lukuun verrattuna.^[8] Yhteensä raskautta tai synnytystä seuraaviin komplikaatioihin kuolee maailmassa vuosittain noin 295 000 naista^[8] , joista 99 prosenttia kehitysmaissa. Pääsyitä äitiyskuolemiin ovat muun muassa runsas verenvuoto synnytyksen jälkeen, infektiot ja vaaralliset abortit.^[8] Lisäksi äitinsä synnytyksessä menettäneet pikkulapset ovat muita suuremmassa vaarassa menehtyä kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana.^[9]

UNFPA edistää vapaaehtoista perhesuunnittelua ja ehkäisyvälineiden saatavuutta ei-toivottujen raskauksien ehkäisemiseksi sekä tukee abortista aiheutuvien komplikaatioiden ehkäisyä ja hoitoa. Niissä maissa, joissa abortti on laillinen, tulisi valtioiden UNFPA:n mukaan taata, että se on turvallinen ja saavutettavissa. ^[10]

UNFPA tukee myös kätilöiden koulutusta kehitysmaissa, sillä kätilöiden koulutuksen todettu vähentäneen äitiyskuolemia merkittävästi.^[11]

UNFPA työskentelee hiv-tartuntojen leviämistä vastaan edistämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja pyrkimällä varmistamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat universaalisti kaikkien saatavilla. UNFPA tukee YK:n hiv/aids -ohjelman (UNAIDS) toimintaa ja työskentelee erityisesti nuorten, naisten, pakolaisten ja marginalisoituneiden ryhmien hiv-tartuntojen ehkäisemiseksi. UNFPA pyrkii myös edistämään tehokkaiden ja asianmukaisten hoitomenetelmien tarjoamista jo tartunnan saaneille.^[12]

UNFPA:n toiminta sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi perustuu ihmisoikeuksiin. Naisten kohdalla oikeusperustaisuus tarkoittaa oikeutta päättää itse omasta vartalostaan ja seksuaalisuudestaan sekä elää ilman pelkoa seksuaalisesta ahdistelusta tai pakottamisesta.^[13] Kokemusten mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen edistää myös yleistä kehitystä, sillä se lisää koko yhteisön terveyttä ja hyvinvointia.^[14]

UNFPA pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kitkemällä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa maailmasta. Arvioiden mukaan jopa kolmasosa maailman naisista on joutunut pahoinpitelyn, seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi.^[15]

Naisiin kohdistuva väkivalta on merkki sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta. Väkivalta myös asettaa uhriensa terveyden, omanarvontunnon, turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden uhatuksi.^[15]

UNFPA pyrkii toiminnallaan edesauttamaan vahingollisten käytäntöjen, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisen (ts. ympärileikkauksen) lopettamista. Tyttöjen sukuelinten silpominen on joissakin kulttuureissa ylläpidetty riskialtis toimenpide, joka vaarantaa tyttöjen ja naisten terveyden. Toimenpiteessä tytön tai naisen ulkoiset sukuelimet poistetaan joko osittain tai kokonaan ja joissakin tapauksissa jäljelle jääneet osat ommellaan yhteen siten, että naisen vaginaan jätetään vain pieni aukko virtsan ja kuukautisveren poistumista varten. Tyttöjen sukuelinten silpominen on tapa, jonka tarkoituksena voi olla esimerkiksi naisen neitsyyden varmistaminen ennen avioitumista, uskollisuuden takaaminen avioliitossa, perheen kunnian ylläpitäminen sekä puhtauteen ja hygieniaan liittyvät uskomukset. Lääketieteellisiä syitä sukuelinten silpomiselle ei ole. Huolimatta kansainvälisen yhteisön ponnisteluista tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi, on tapa edelleen varsin yleinen monissa kehitysmaissa. Arvioiden mukaan 200 miljoonaa tyttöä ja naista maailmanlaajuisesti on joutunut käymään toimenpiteen läpi ja elää silpomisesta aiheutuneiden haittojen kanssa.^[16][17]

UNFPA työskentelee silpomisen lopettamiseksi rahoittamalla ja toteuttamalla erilaisia ohjelmia, joiden tavoitteena on lopettaa käytäntö. Lisäksi järjestö ajaa poliittisia ja lakimuutoksia sekä pyrkii vahvistamaan kansallisia kapasiteetteja käytännön lakkauttamiseksi. UNFPA tukee myös sukuelinten silpomisen kokeneiden tyttöjen ja naisten fyysistä ja psyykkistä jälkihoitoa.

Kriisitilanteissa raskaana olevat naiset ovat erityisen haavoittuvia, sillä kriisin sattuessa ei raskauden tueksi ole yleensä tarjolla tarvittavia äitiysterveyspalveluja, kuten neuvola- ja kätilöpalveluita. Kriisitilanteissa naiset ovat myös erityisen alttiita henkiselle paineelle, aliravitsemukselle, tartuntataudille ja seksuaaliselle väkivallalle, minkä vuoksi esimerkiksi hiv-tartunnat ovat varsin yleisiä. Kriisitilanteissa raskauden tai synnytyksen aikaiset kuolemat sekä naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ovat normaalia yleisempiä ja erityisesti nuoret tytöt ovat alttiita raiskauksille.^[18] UNFPA pyrkii takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluiden saatavuuden myös kriisitilanteissa ja ehkäisemään naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa.^[19]

UNFPA toimii yhteistyössä hallitusten, muiden YK-järjestöjen, yhteisöjen, säätiöiden, kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti. UNFPA pyrkii tehokkaaseen, yhdenmukaiseen ja koordinoituun toimintaan muiden YK-järjestöjen kanssa ja näin omalta osaltaan tuomaan lisäarvoa käynnissä olevaan YK-reformiin ja koko järjestön toiminnan yhtenäistämiseen.^[1]

UNFPA työskentelee yli 150 maassa tai alueella. UNFPA:n päämaja sijaitsee New Yorkissa.

UNFPA:n jäsenmaat valitsevat järjestölle pääjohtajan neljän vuoden välein. Saman henkilön mahdollisuutta toimia pääjohtajana useita kausia peräkkäin ei ole rajoitettu. UNFPA:n pääjohtajat tähän asti:

• 1969–1987 Rafael M. Salas, Filippiinit
• 1987–2000 Nafis Sadik, Pakistan
• 2001–2010 Thoraya Ahmed Obaid, Saudi-Arabia
• 2011– 2017 Babatunde Osotimehin, Nigeria
• 2017 – Natalia Kanem, Panama

UNFPA:n pohjoismainen toimisto Kööpenhaminassa toimii yhteydenpitokanavana UNFPA:n ja järjestön pohjoismaisten lahjoittajamaiden välillä. Toimisto osallistuu julkiseen keskusteluun sekä tiedottaa järjestön toiminnasta ja toimintaan liittyvistä keskeisistä kysymyksistä Pohjoismaissa. UNFPA:n pohjoismainen toimisto järjestää luentoja, yleisötapahtumia ja opintomatkoja sekä tiedottaa järjestön toiminnasta, ajankohtaisista teemoista sekä edistyksestä yhteistyössä laadittujen kehitystavoitteiden, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, suhteen. UNFPA:n pohjoismainen toimisto tekee tiivistä yhteistyötä muiden alueella toimivien YK-järjestöjen sekä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.^[20]

UNFPA:n pohjoismaisen toimiston läheisiä yhteistyökumppaneita ovat:

• Ruotsissa Riksförbundet för sexuell upplysning (RFSU) ja FN-förbundet
• Norjassa Sex og Politikk ja FN-sambandet
• Tanskassa Sex og Samfund ja FN-forbundet
• Suomessa Väestöliitto ja YK-liitto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta UNFPA Wikimedia Commonsissa