Turnyyri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turnyyri-kehikko
Turnyyrimekko n.1870
Turnyyri-iltapuku 1888.

Turnyyri (ransk. tournure, 'kääntyä'[1]) oli naisten alushame tai alushameen osa viktoriaanisen ajan loppupuolella, noin vuosina 1870–1890. Turnyyrillä naisten asua muutettiin hieman aikaisempaa, hyvin leveää krinoliinia käytännöllisemmäksi. Hame oli kapea ja siihen luotiin juhlavuutta keräämällä suuri kangasdraperia puvun selkään, takapuolen kohdalle. Turnyyri on draperiaa ja sen tukemisessa käytetty vannehame, tyyny tai kehikko.selvennä

Turnyyri patentoitiin jo vuonna 1857, mutta silloin muodissa olivat kellomaiset krinoliinit, jotka saattoivat halkaisijaltaan olla hyvinkin suuria. Jo 1860-luvun alkupuolella muoti alkoi suosimaan krinoliinia, jossa painopiste siirtyi taakse mekon etuosan laskeutuessa luonnollisesti. Vuosikymmenen lopussa turnyyri nousi suosioon, kun taakse kertynyttä kangasmäärää kannattelemaan tarvittiin uusi laite. Turnyyrimuoti 1870-luvun loppupuolelle suosi isoa ja röyhelöistä takaosaa.

Turnyyri vaikutti menneen pois muodista vuosina 1878–1883, kun muodissa oli vartalonmukaisempi luonnollisempi silhuetti. Turnyyri kuitenkin palasi 1880-luvun alussa yksinkertaisempana mutta suurempana. Ennen turnyyri oli krinoliinin tapainen laite, joka saattoi ulottua nilkkaan asti. Nyt turnyyri oli pieni jäykkä metallinen teline. Turnyyrin painopiste siirtyi alaselästä takapuolen puoliväliin.[2] Lopullisesti turnyyri meni pois muodista vuoden 1887–1888 aikaan ja muotojen korostamisessa alettiin suosia erilaisia pehmusteita. Nykyään turnyyriä käytetään lähinnä hääpuvuissa.

Kilpailu turnyyrivalmistajien keskuudessa sai valmistajat kehittelemään erikoisempia turnyyreitä erottuakseen muista. Eräs valmistaja teetti kuningatar Viktorian 50-vuotishallitsijajuhlan kunniaksi turnyyrin, joka soitti kansallislaulua istuutuessa.[3]

  • Calahan, April & Cannel, Karen: Fashion plates, 150 years of style. Yale university press, 2015. ISBN 978-030-019-770-9
  1. Calahan & Cannel 2015, s. 266.
  2. Calahan & Cannel 2015, s. 252.
  3. Calahan & Cannel 2015, s. 272.