Tunturikirjosiipi
| Tunturikirjosiipi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
| Alaheimo: | Kirjosiivet Pyrginae |
| Suku: | Pyrgus |
| Laji: | andromedae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrgus andromedae |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tunturikirjosiipi (Pyrgus andromedae) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji. Se on elinympäristövaatimuksiltaan tunturien ja vuoristojen perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden Pyrgus-suvun lajien tapaan tunturikirjosiiven siivissä on ruskealla pohjalla selkeärajaisia, muodoltaan nelikulmaisia valkoisia pilkkuja. Takasiiven yläpinnassa minkäänlaisia pilkkuja ei pientä pitkänomaista keskitäplää lukuun ottamatta ole, mikä erottaa tunturikirjosiiven monista lähisukulaisistaan, ei kuitenkaan kaikista. Etusiiven tyvi on vaaleakarvainen. Siipien alapinnat ovat vihertävän tai kellertävän ruskeat, valkotäpläiset. Takasiiven alapinnan poikki kulkee katkonainen vaalea juova, jonka keskivaiheilla sisäreunassa on likimain suorakulmainen lovi. Siipiripset ovat valkeat, suonten kohdilta tummat. Siipien kärkiväli on 27–29 mm.[3][4][5][6][7][8]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturikirjosiipiä tavataan Suomessa vain Enontekiön suurtuntureilla[9][10] ja muualla Pohjoismaissa Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Etelämpänä Euroopassa laji elää Alppien, Pyreneiden, Karpaattien ja Dalmatian vuoristoalueilla.[11][3][5] Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun lopusta heinäkuun puoleen väliin.[10][9]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturikirjosiipi elää nimensä mukaisesti tuntureissa ja vuoristoissa. Sitä tavataan vuoristoniityillä, tunturikankailla koivuvyöhykkeen yläosassa ja jopa paljakalla. Useimmin sen tapaa yksitellen tunturien kukkaniityiltä, yleensä kalkkivaikutteisilla alueilla. Vain harvoin perhosia on pienellä alalla useita. Tunturikirjosiipi viihtyy aurinkoisilla, mutta tuulensuojaisilla paikoilla ja lepää usein paljaalla kalliolla siivet sivuille levitettyinä. Perhonen on arka ja lentää nopeasti.[5][12]
Lajin elintavat tunnetaan hyvin puutteellisesti. Naaras munii lehtien alapinnoille ja osa toukista kehittyy hyvin nopeasti koteloituen jo noin kuukauden kuluttua ja talvehtivat koteloina. Sen sijaan osa toukista on hidaskasvuisia ja talvehtivat toukkana kaksi kertaa. Alpeilla havaittu vuorovuotisuus perhosten esiintymisessä viittaa kehityksen olevan siellä aina kaksivuotinen.[5] Toukkia ei ole tavattu Suomessa.[9][13]
Suomessa tunturikirjosiipi on vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[14]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasvi on tuntematon. Sellaiseksi on arveltu hanhikkeja (Potentilla)[9], tunturipoimulehteä (Alchemilla glomerulans)[13], mutta perhosen on nähty munivan lapinvuokolle (Dryas octopetala)[9] joka myös selittäisi perhosen levinneisyyden[13] Alpeilla muninta on havaittu myös rätvänällä (Potentilla erecta) ja kasvatetut toukat ovat kelpuuttaneet ravinnokseen ahomansikan (Fragaria vesca)[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pyrgus andromedae IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tunturikirjosiipi – Pyrgus andromedae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Pyrgus andromedae (Wallengren, 1853)[vanhentunut linkki] (valokuvia aikuisesta)
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 324–325. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 132–133. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: Pyrgus, Spialia, Muschampia, Carcharodus ja Erynnis -lajit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b c d e Pertti Pakkanen: Tunturikirjosiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ a b Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset, s. 32. Gummerus Kustannus oy, 2012. ISBN 978-951-20-8386-2
- ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 110. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9
- ↑ a b c Panu Välimäki, Kalle Männistö & Jari-Pekka Kaitila: Katsaus Enontekiön uhanalaisiin tunturiperhoslajeihin ja tunturiperhosseurannan esiintymisaluehavaintoihin vuosina 2008–2011. Baptria, 2011, 36. vsk, nro 3, s. 87. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive)