Treviglio

Treviglio
Näkymä Treviglioon
Treviglio
Koordinaatit: 45°31′17″N, 09°35′34″E
Valtio	Italia
Alue	Lombardia
Maakunta	Bergamo
Hallinto
– Pormestari	Juri Imeri
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	31,54[1] km²
Korkeus	+125[1] m
Väkiluku (2015)	29 706[1]
– Väestötiheys	941,9[1] as./km²
Aikavyöhyke	UTC+1
– Kesäaika	UTC+2
Postinumero	24047[1]
Suuntanumero(t)	0363[1]
Rekisterikilpi	BG[1]
www.comune.treviglio.bg.it
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Treviglio ([tre-vì-glio], adjektiivi trevigliese/-i) on kaupunki Bergamon maakunnassa Lombardian alueella Pohjois-Italiassa. Kaupungissa on arviolta 29 706 asukasta (vuonna 2015) ja sen pinta-ala on 31,54 neliökilometriä.^[1] Bergamon murteessa Treviglioa kutsutaan nimellä Treì. Treviglioon viitataan myös nimellä la città dei trattori ("traktoreiden kaupunki"), sillä kaupungissa sijaitsee maatalouskoneita valmistavan SAMEn tuotantolaitos.

Treviglio sijaitsee Gera d'Addan alueella Adda- ja Seriojokien välissä noin 30 kilometriä Milanosta itään. Maaperä on alluviaalista ja koostuu pääasiassa sora- ja hiekkakerrostumista sekä syvemmällä myös hiekkakivestä. Italian virallisessa seismisessä luokituksessa Treviglio kuuluu vyöhykkeeseen neljä (zona 4), eli alhaisen maanjäristysriskin alueeseen. Treviglion ilmasto on lauhkea. Kesäisin on usein hyvin lämmintä ja talvisin varsin kylmää sekä sumuista. Lumisadepäiviä on yksi tai useampia vuodessa. Syksyisin ja keväisin on pitkiä sateisia jaksoja.

Treviglion suojeluspyhimys on Rooman armeijan tribuunin poika San Martino.

Ennen ajanlaskun alkua nykyisen Treviglion alueella asui muun muassa liguureja ja etruskeja, joiden jälkeen tulivat keltit ja heidän myötään kehittyneempi maanviljelys. Kelttien jälkeen oli roomalaisvallan vuoro. Konstantinus Suuren aikana seutukunnasta tuli osa varhaiskristillistä Milanon vikariaattia. 500-luvulla langobardit valloittivat Pohjois-Italian.

Treviglio syntyi varhaiskeskiajalla Portolin, Pisgnanon ja Cusarolan kylien yhteenliittymästä, jota alettiin kutsua nimellä Trevillae. Cusarola oli alkuaan gallialainen, Pisgnano roomalainen ja Portoli puolestaan lombardialainen. Yhteenliittymän tehtävänä oli puolustus ja maataloustuotteiden vaihtokauppa. Maalaisyhteisöjen sulautuminen tapahtui vähitellen. Siinä vaiheessa, kun huomattiin että oli kehittynyt uusi kylä, "perustamispäivästä" oli kulunut jo pitkä tovi.

”	”Duas pecias de terra campive... quibus sunt posites una in vico Valleriano et alia in vico Trivilio qui dicitur Grasso...”	”
– Varhaisin kirjallinen maininta Trevigliosta (vuodelta 964)

Ensimmäinen virallinen asiakirja, jossa on viittaus uuteen yhteisöön, on marraskuulta 964. Treviglion väkiluku kasvoi vuoden 1000 tienoilla, kun sinne saapui tuhotun Orianon kylän väestöä. Vuonna 1225 Treviglio sai itsenäisen kaupungin aseman. 1300-luvulla kaupunki vaurastui ja väkiluku kasvoi. Toisen vuosituhannen puolivälissä Treviglio oli taistelutantereena Milanon herttuakunnan ja Venetsian tasavallan välisissä yhteenotoissa. Käytännössä toinen osapuoli oli Ranska, joka tuolloin miehitti Milanon herttuakuntaa. Venetsian tasavalta miehitti Treviglioa useaan otteeseen 1400-luvulla. Viimeinen venetsialaismiehitys päättyi tuhoisasti 8. toukokuuta 1509 ryöstelyyn ja suureen tulipaloon. Treviglion asukasluku oli tuolloin noin 13 000. Espanjalaishallinnon aikana 1600-luvulla kaupungin elinolot huonontuivat. Myös taudit ja luonnononnettomuudet vaivasivat seutua. Alessandro Manzoni kuvaili romaanissaan Kihlautuneet vuoden 1629 kulkutautia, johon kuoli nelisen tuhatta ihmistä. Itävaltalaishallinnon aikana 1700-luvulla Treviglion elinolot kohenivat vähitellen. Kulkutaudit, kuten isorokkoepidemia, kuitenkin vaivasivat kaupunkia edelleen.

Rautatieyhteys Milano–Treviglio (l'Imperial Regia Strada Ferrata Ferdinandea) otettiin käyttöön helmikuussa 1846. Euroopan hulluna vuotena 1848 (Primavera dei popoli) Trevigliossa koettiin kansannousu itävaltalaisia vastaan. Paikkakunta liitettiin muun Lombardian mukana Sardinian kuningaskuntaan vuonna 1859. Virallisesti Treviglio julistettiin kaupungiksi 8. tammikuuta 1860 kuningas Viktor Emanuel II:n määräyksestä. Italian yhdistymisen jälkeen 1860-luvulla Treviglio vakiinnutti asemansa Gera d'Addan keskuksena ja liikenteellisenä solmukohtana. Rautatieyhteydet paranivat ja kaupunki alkoi teollistua. Toisen maailmansodan aikana Treviglioon kohdistui liittoutuneiden ilmapommituksia. Sodan jälkeen kaupunkia jälleenrakennettiin Marshall-avun turvin. 1970-luvun puoliväliin tultaessa Trevigliosta oli kehittynyt merkittävä teollisuuskaupunki.

Vuosi	Asukasluku
1861	11 163
1901	14 897
1951	21 555
2001	25 736

Treviglion keskusaukio on Piazza Manara. Se on nimetty milanolaisen Luciano Manaran (1825–1849) mukaan. Aukiolla sijaitsee Treviglion merkittävin kirkko, Martinus Toursilaiselle omistettu Basilica di San Martino. Kirkkoa on uudistettu vuosisatojen saatossa niin, että se ilmentää nykyisin useita arkkitehtonisia tyylisuuntia. Basilikan historia alkaa vuodesta 1008. Sitä laajennettiin lombardialaisen gotiikan tyyliin vuonna 1482. Nykyinen julkisivu on arkkitehti Giovanni Ruggerin käsialaa vuodelta 1740. Kirkon kellotorni, Campanile di Treviglio, on Treviglion tunnusmerkki. Venetsialaisten tykit vahingoittivat tornia vuonna 1509. Torni restauroitiin 2000-luvun alussa. Basilikaa vastapäätä olevan talon seinässä on pieni hevosta kuvaava reliefi La Gatta, jonka nimi juontuu paikallisen murteen hevosta tarkoittavasta sanasta gatèl. Reliefi oli pitkään kiistanaiheena Treviglion ja naapurikaupunki Caravaggion välillä, sillä se löydettiin kaupunkien rajaseudulta.

Treviglion nähtävyyksiä ovat myös muun muassa Chiesa di San Carlo (San Carlon kirkko), joka rakennettiin 1600-luvulla ja pyhäkkö Santuario della Madonna delle lacrime vuodelta 1619. Pyhäkön kellotorni rakennettiin 1835–1838. Piazza Manaralla sijaitsee vuonna 1896 perustettu Bar Milano. Kahvilassa on säilytetty alkuperäinen sisustus ja Art nouveau -tyylinen baaritiski.

Treviglio sai taloudellisen vaurautensa johdosta Keisari Henrik IV:ltä erityisnimen Trivillium Grassum vuonna 1081.^[2] Maatalous ja kotiteollisuus olivat vuosisatoja Treviglion pääelinkeinot. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneet teollisuusyritykset Gruppo Baslini ja SAME hallitsivat kaupungin talouselämää 1900-luvun loppupuoliskolla. Polkupyörävalmistaja Bianchilla on Trevigliossa tuotantolaitos. Kuten muualla länsimaissa, palveluelinkeinot ovat vallanneet vähitellen alaa teollisuudelta ja alkutuotannolta.

Trevigliossa on kaksi rautatieasemaa. Pääasema, vuonna 1878 avattu Treviglio Centrale sijaitsee Milano–Venetsia ja Bergamo–Cremona-ratalinjojen risteyksessä. Pienempi asema, vuonna 1908 käyttöön otettu Treviglio Ovest sijaitsee linjalla Bergamo–Cremona. Treviglion halki kulkee Torinosta Venetsiaan johtava maantie Strada regionale 11 Padana Superiore (SR 11). Bergamoon ja Bolzanoon Treviglion yhdistää maantie Strada statale 42 del Tonale e della Mendola (SS 42). Moottoritie Torino–Trieste (Autostrada A4, Serenissima) kulkee Treviglion pohjoispuolitse.

• Bergamo 18,9 km (suunta: pohjoinen)
• Brescia 51,4 km (itä)
• Cremona 68,7 km (kaakko)
• Milano 32,5 km (länsi)
• Rooma 586,0 km (kaakko)^[3]

Treviglion kunta kärsii monista ympäristöongelmista. Eräs pahimmista on aamuisin ruuhkautuva liikenne, joka saastuttaa ilman.^[4] Rikkidioksidipäästöt on saatu laskettua lailliselle tasolle, joka on 350ɥg/m³. Siitä huolimatta Treviglion saasteisuus on samaa luokkaa kuin huomattavasti suuremman Bergamon. Jätteiden kierrätysaste on noussut lajittelun ansiosta yli 50 prosentin.^[5]

• Bernardino Butinone (noin 1450–1507), kuvataiteilija
• Renato Cialente (1897–1943), näyttelijä
• Giacinto Facchetti (1942–2006), jalkapalloilija
• Ermanno Olmi, elokuvaohjaaja
• Andrea Verga (1811–1895), psykiatri ja neurologi
• Bernardino Zenale (noin 1460–1526), kuvataiteilija

• Lauingen (Saksa)
• Romsey (Yhdistynyt kuningaskunta)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Treviglio Wikimedia Commonsissa

• Kaupungin internetsivut (italiaksi)