Treffit Elmossa
Treffit Elmossa | |
---|---|
St. Elmo’s Fire | |
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Joel Schumacher |
Käsikirjoittaja |
Joel Schumacher Carl Kurlander |
Tuottaja | Lauren Shuler Donner |
Säveltäjä | David Foster |
Kuvaaja | Stephen H. Burum |
Leikkaaja | Richard Marks |
Pääosat |
Emilio Estevez Rob Lowe Andrew McCarthy Demi Moore Ally Sheedy Judd Nelson Mare Winningham |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
Levittäjä | Columbia Pictures |
Ensi-ilta | 28. kesäkuuta 1985 |
Kesto | 110 |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 10 000 000 $ |
Tuotto | 37,803,872 $ |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Treffit Elmossa (St. Elmo’s Fire) on Joel Schumacherin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1985. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Schumacher ja Carl Kurlander ja tuottanut Lauren Shuler Donner, ja sen pääosissa esiintyvät Emilio Estevez, Rob Lowe, Andrew McCarthy, Demi Moore, Ally Sheedy, Judd Nelson ja Mare Winningham. Elokuva kertoo juuri Georgetownin yliopistosta valmistuneista nuorista, jotka totuttelevat yliopistoelämän jälkeiseen aikuistumiseen ja vastuun kasvamiseen.
Elokuvan musiikin sävelsi David Foster. Hän teki elokuvan teemakappaleen ”St. Elmo’s Fire (Man in Motion)” yhdessä englantilaisen muusikko John Parrin kanssa, ja Parr äänitti kappaleen elokuvan soundtrack-albumille. Siitä tuli valtavan suosittu, ja se nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi Billboard Hot 100 -singlelistalla vuoden 1985 syyskuussa ja saavutti myös Grammy-ehdokkuuden. Se oli myös viiden parhaan joukossa Euroopan maiden singlelistoilla, ja kymmenen parhaan joukossa Kanadassa ja Australiassa.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emilio Estevez | … | Kirby ”Kirbo” Keager |
Andrew McCarthy | … | Kevin Dolenz |
Rob Lowe | … | Billy Hicks |
Judd Nelson | … | Alec Newbury |
Ally Sheedy | … | Leslie Hunter |
Demi Moore | … | Jules Van Patten |
Mare Winningham | … | Wendy Beamish |
Andie MacDowell | … | Dale Biberman |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo sanoo päähenkilöiden ärsyttävän ja loukkaavan parikymppisten katsojien älyä, mutta antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] Myös VideoHound’s Golden Movie Retriever sanoo heikon käsikirjoituksen tuhlaavan näyttelijöiden kykyjä ja antaa elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ St Elmo's Fire[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 12.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).