Tane (jumala)

Tane on metsän jumala polynesialaisessa mytologiassa. Hänen tarunsa alkaa ajasta, jolloin jumalia oli tuskin lainkaan eikä ihmisiä ollenkaan. Tane hoiti metsiään. Hän halusi vaimon, mutta ensimmäisten jumalien, Papatuanukun ja Rangin, lapset olivat poikia. Ensin hän yritti vietellä äitinsä, mutta tämä torjui lähentelyn. Lopulta Tane onnistui saamaan puolisoita, mutta heidän jälkeläisistään tuli matelijoita, kiviä ja jokia. Tämä ei tyydyttänyt Tanea. Vihdoin hän meni rannalle ja muotoili savesta ja hiekasta naisen. Hän puhalsi naiseen elämän ja antoi hänelle nimeksi Hine-hau-one ("Maasta tehty neito"). He saivat tyttären, Hine-titaman ("Aamunkoiton neidon"). Tytär ei tiennyt kuka hänen isänsä oli ja myöntyi aikuistuttuaan Tanen toiseksi vaimoksi. Kyläillessään paikallisten asukkaiden luona Hine-titama sai tietää olevansa Tanen lapsi. Hän järkyttyi ja pakeni universumin synkimpään paikkaan, manalaan, Pon eli pimeyden valtakuntaan. Ennen pitkää Tane huomasi vaimonsa kadonneen. Hän lähti etsimään, ja kuuli vihdoin surullisen laulun. Siinä kysyttiin: "Oletko sinä Tane, minun isäni?". Hine-titama käski isänsä pysyä valon maailmassa, olla hyvä lapsilleen ja antaa tyttärensä jäädä manalaan. Tästä alkaen kaikkien ihmisten ja eläinten on täytynyt kuolla, ja Aamunkoiton neitoa on kutsuttu Hine-nui-te-poksi, Pimeyden suureksi jumalattareksi. Näin Tanesta, luonnon ystävästä, tuli kuoleman luoja. Maorien myytit kuvaavat kuolemista ryömimisenä nukkuvan Äiti kuoleman kohtuun.

• Wilkinson, Philip: Myytit ja legendat : ensyklopedia, s. 340. Suomentanut Ketola, Veli-Pekka. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-252-9