Tahdotko mut tosiaan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
”Tahdotko mut tosiaan”
Popeda
Singlen ”Tahdotko mut tosiaan” kansikuva
Singlen tiedot
 Albumilta H.Ö.N.Ö.
 Julkaistu 16. toukokuuta 1994
 Tuottaja(t) Costello Hautamäki
Markku Petander
 Tyylilaji rock
 Kesto 03.40
 Levy-yhtiö Poko Rekords
Popedan muut singlet
Hjulapataa
1993
”Tahdotko mut tosiaan”
1994
Paperitähdet
1999

Tahdotko mut tosiaan on suomirockyhtye Popedan kappale ja single vuoden 1994 studioalbumilta H.Ö.N.Ö.[1]. Kappale julkaistiin CD-singlenä 16. toukokuuta 1994[2].

Kappaleen on säveltänyt yhtyeen silloinen bassokitaristi Markku Petander[3], ja kappaleen sanat on kirjoittanut Kolmas Nainen -yhtyeen laulaja Pauli Hanhiniemi[3][4]. Kappale on yksi Popedan tunnetuimmista ja suosituimmista, ja yhtye soittaa sen edelleen jokaisessa konsertissaan. Popedan pisimmälle studioalbumille H.Ö.N.Ö. koottiin kaikkiaan 17 kappaletta, joista nimenomaan "Tahdotko mut tosiaan" nousi koko albumin valovoimaisimmaksi.[5] Yhtyeen silloisen rumpalin Kari Holmin mukaan koko kappale pelasti albumin[5], ja auttoi sitä ylittämään kultalevyrajan heinäkuussa 1995[6].

Kappaleen alkuperäisellä, Petanderin säveltämällä ja äänittämällä demonauhalla rumpuja soitti sessiomuusikko Ari Toikka , demon rumpuosuudet päätyivät myös albumille. Koko kappale on pitkälti Petanderin demo jonka Mustajärvi lauloi uudestaan.[1]

Singlen toinen kappale "Pelkosenniemen poika" oli alun perin tarkoitettu laulettavaksi Ari “Raaka-Arska” Tuomiselle, yhtyeen pitkäaikaiselle tuttavalle ja roudarille. Hieman maatalousaiheisen ja kantaa ottavan kappaleen lauluvastuu siirtyi kuitenkin yhtyeen kitaristi Costello Hautamäelle. Kappaleen nimi on viittaus Pelkosenniemeltä kotoisin olevaan Hanoi Rocks-yhtyeen kitaristiin, Andy McCoyhyn.[7]

  1. Tahdotko mut tosiaan – 3.40 (säv. ja sov. Markku Petander, san. Pauli Hanhiniemi)
  2. Pelkosenniemen poika – 3.35 (säv. ja sov. Costello Hautamäki, san. Mikko Saarela)

+

  • Kontiainen, Vesa ja Starck, Kjell: Popeda - Ilikeesti kiitää. Like Kustannus, 2008.
  1. a b Kontianen & Starck (2008), s. 240
  2. Kontianen & Starck (2008), s. 447
  3. a b Kontianen & Starck (2008), s. 419
  4. Kontianen & Starck (2008), s. 242
  5. a b Kontianen & Starck (2008), s. 243
  6. Kontianen & Starck (2008), s. 450
  7. Kontianen & Starck (2008), s. 245