Tabi

Tabit (jap. 足袋, tabi, sananmukaisesti "jalkavaate") ovat japanilaiset sukat, jotka on jaettu kärkiosastaan kahteen osaan niin, että isovarpaalle on oma syvennys. Tabeja käytetään yleensä perinteisten zōri-sandaalien tai geta-jalkineiden kanssa.

Tabit valmistetaan ompelemalla kolmesta peruskappaleesta: pohjasta, ulkokyljestä ja sisäkyljestä. Sukan sisäsyrjällä on halkio, joka suljetaan hakasilla. Entisaikoina tabit suljettiin nauhoin^[1]. Nykyään tabit valmistetaan puuvillasta, pellavasta, silkistä tai tekokuidusta. Aiemmin niitä tehtiin myös nahasta.

Japanissa kuljettiin aluksi avojaloin tai erilaisin heinistä tai oljista valmistetuin jalkinein. Tabin historia alkaa 200-300-luvuilta, jolloin legendaarinen keisari Ōjin ja hänen sijaishallitsijaäitinsä, keisarinna Jingū, solmivat suhteita korealaisiin ja saivat muotivaikutteita muun muassa kudontaan sieltä. Sittemmin šintolaisen papiston keskuuteen tuli rituaalinen asuste nimeltä shitozu jap. 襪, jota pidetään ensimmäisenä japanilaisena sukkana, mutta siinä ei isovarvas ole vielä erillään. Tabi kehittyi siitä jalkineen muodon seurauksena. Tabit olivat aiemmin vanhojen ihmisten epämuodollinen asuste^[1], mutta ajan myötä ne otettiin osaksi tavallista pukeutumista ja nykyään ne ovat ehdoton osa myös juhla- ja seremoniallisia asuja.^[2]

Jikatabit (jap. 地下足袋) ovat eräänlaiset saapasmaiset tabit, joissa on kumipohja. Niitä on käytetty ja käytetään yhä muun muassa pelto- ja puutarhatöissä.

• Fält, Olavi K.; Nieminen, Kai; Tuovinen, Anna; Vesterinen, Ilmari: Japanin kulttuuri. Otava, 2006. ISBN 951-1-12746-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tabi Wikimedia Commonsissa