TCAS

TCAS eli traffic collision avoidance system on lentokoneisiin asennettu järjestelmä, jonka on tarkoitus estää lentokoneiden törmääminen toisiinsa ilmassa. TCAS toimii lennonjohdon tutkista riippumattomasti. TCAS vaatii toimiakseen sen, että molemmissa koneissa on toimiva transponderi.^[1]

Kahden lentokoneen törmättyä Grand Canyonin yllä vuonna 1956 ryhdyttiin kehittelemään törmäysvaroitusjärjestelmiä, jotka toimisivat viimeisenä keinona silloin, kun lennonjohto ei pysty estämään törmäystä. Ensimmäiset järjestelmät eivät kuitenkaan toimineet kovin hyvin. 1970-luvun puolivälissä kehitelty Beacon Collision Avoidance System (BCAS) oli ensimmäinen järjestelmä, joka sai tiedon muiden koneiden suunnasta ja korkeudesta transponderien avulla. Pacific Southwest Airlinesin lennon 182 törmäys pienkoneeseen vauhditti järjestelmien kehittämistä entisestään. Vuonna 1981 FAA päätti kehitellä ensimmäisen TCAS:n aiemman BCAS:n pohjalta.^[1]

TCAS tuli pakolliseksi Euroopassa kaikille yli 15 000 kg:n painoisille vähintään 30-paikkaisille siviilikoneille vuonna 2002 ja 5 700 kg:n painoisille vähintään 19-paikkaisille koneille vuonna 2005. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö teki törmäyksenestojärjestelmästä pakollisen kaikkialla maailmassa matkustaja- ja rahtiliikennekoneissa vuonna 2003.^[1]

TCAS-näytöltä lentäjä näkee muiden koneiden sijainnit ja suunnat. TCAS antaa kahdenlaisia varoituksia, Traffic Advisory (TA) ja Resolution Advisory (RA). TA on varoitus lähellä olevasta liikkeestä. Jos koneet varoituksesta huolimatta lentävät toisiaan kohti, tulee RA-varoitus, joka on samalla järjestelmän sijaintien perusteella laskema ohje, mitä lentäjän tulee tehdä (esimerkiksi nousta tai laskeutua). RA-ohjeita voi tulla useita sijaintien ja suuntien muuttuessa. Koneiden TCAS-järjestelmät kommunikoivat toistensa kanssa ja pystyvät näin antamaan koordinoituja ohjeita, esimerkiksi toiselle koneelle ohjeeksi nousta ja toiselle laskeutua.^[1]

• Überlingenin lento-onnettomuus