Wilma Murto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wilma Murto
Wilma Murto vuoden 2023 sisäratojen Euroopan-mestaruuskisoissa
Wilma Murto vuoden 2023 sisäratojen Euroopan-mestaruuskisoissa
Henkilötiedot
Syntynyt11. kesäkuuta 1998 (ikä 26)
Suomi Kuusjoki, Suomi
Uran tiedot
Pituus 182 cm[1]
Laji seiväshyppy
Seura Salon Vilpas
Saavutukset
Ennätykset Ulkona: 485 cm
Sisällä: 481 cm

Tietolaatikko päivitetty 6. tammikuuta 2024

Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten yleisurheilu
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Budapest 2023 seiväshyppy
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa München 2022 seiväshyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Istanbul 2023 seiväshyppy

Wilma Anna Helena Murto (s. 11. kesäkuuta 1998 Kuusjoki) on suomalainen seiväshyppääjä. Murto voitti EM-kultaa Münchenin EM-kilpailuissa vuonna 2022 Suomen ennätyksellä 485 cm. Tulos sivusi EM-kilpailuiden ennätystä.[2] Hän voitti Euroopan-mestaruuden myös Istanbulin sisäratojen EM-kilpailuissa vuonna 2023 tuloksella 480 cm[3] sekä saavutti MM-pronssia Budapestissa 2023 tuloksella 480 cm.[1] Murron nimissä on alle 20-vuotiaiden maailmanennätys 471 cm.[4]

Hän edustaa Salon Vilpasta. Murtoa on valmentanut suurimman osan urastaan Jarno Koivunen.[5] Häntä ovat valmentaneet myös lyhyesti Steve Rippon ja Mikko Latvala.[1][6][7] Suomen Urheiluliitto on valinnut Murron vuoden yleisurheilijaksi vuosina 2022 ja 2023.[8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murto jäi karsintaan alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Eugenessa 2014.[9] Hän jäi Eskilstunan alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2015 loppukilpailussa ilman tulosta. Hän hyppäsi Kuortaneen Eliittikisoissa elokuussa 2015 ulkoratojen ennätyksekseen 430 cm. Se oli myös silloinen 17-vuotiaiden Suomen-ennätys.[10]

Hallikaudella 2015–2016 Murto paransi alle 18-, 20- ja 23-vuotiaiden Suomen-ennätystä ensin 445 cm:iin Somerolla 27. joulukuuta, sitten 20- ja 23-vuotiaiden Suomen-ennätystä 450 cm:iin Pajulahdessa 9. tammikuuta ja 455 cm:iin Turussa 17. tammikuuta[11]. 31. tammikuuta hän paransi Saksan Zweibrückenissä alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksen ja naisten Suomen-ennätyksen ensin 465 cm:iin, jonka hän saavutti ensimmäisellä yrityksellään ja sitten 471 cm:iin, jonka hän ylitti toisella yrityksellään[4].

Kesäkuussa 2016 Murto paransi ulkoratojen ennätystään Rooman Timanttiliigakilpailussa lukemiin 435 cm ja samalla viikolla lukemiin 450 cm Birminghamin Timanttiliigakilpailussa.[12] Murto sivusi ennätystään myöhemmin kesäkuussa Luzernissa[13]. Turun Paavo Nurmi Gamesissa kesäkuun lopussa Murto paransi ulkoratojen ennätystä lukemaan 452 cm[14]. Murron sijoitus Amsterdamin EM-kisoissa 2016 oli seitsemäs tuloksella 445 cm.[15]

Murto valittiin Rion olympialaisten 2016 Suomen joukkueeseen maaliskuussa 2016[16], mutta karsiutui loppukilpailusta itse kisoissa hypättyään 430 cm.[17] Murto voitti alle 20-vuotiaiden MM-pronssia tuloksella 440 cm Puolan Bydgoszczissa heinäkuussa 2016.[18] Belgradin EM-hallikilpailuissa 2017 hän sijoittui jaetulle kahdeksannelle sijalle tuloksella 440 cm.[1] Murto voitti Italian Grossetossa heinäkuussa 2017 alle 20-vuotiaiden EM-pronssia tuloksella 415 cm.[19] Hän karsiutui loppukilpailusta Berliinin EM-kilpailuissa 2018[1]. Vuoden 2019 EM-hallikilpailuissa Glasgow´ssa Murto hyppäsi karsinnassa 410 cm ja karsiutui loppukilpailusta.[20] Gävlen alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän sijoittui viidenneksi tuloksella 420 cm.[1] Dohan MM-kilpailuissa hän karsiutui finaalista tuloksella 435 cm.[21]

Wilma Murto Münchenin EM-kilpailuissa 2022.

Toruńin sisäratojen EM-kilpailuissa 2021 Murto sijoittui kuudenneksi tuloksella 455 cm. Samana vuonna järjestetyissä Tokion olympialaisissa hän oli viides tuloksella 450 cm. Eugenen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui jaetulle kuudennelle sijalle tuloksella 460 cm.[1]

Münchenin EM-kilpailuissa 2022 Murto voitti Euroopan-mestaruuden tuloksella 485 cm. Tulos sivusi EM-kilpailujen kisaennätystä, ja Suomen-ennätystä hän paransi kilpailussa kolmesti.[22] Kyseessä oli merkittävä hetki suomalaisessa yleisurheilussa: edellisen kerran suomalainen oli voittanut yleisurheilun arvokilpailukultaa vuonna 2014 (Antti Ruuskanen), ja edellisestä suomalaisnaisen voittamasta arvokilpailukullasta oli kulunut 26 vuotta (Heli Rantanen vuonna 1996) ja -mitalista 20 vuotta (Heli Koivula ja Mikaela Ingberg vuonna 2002).[23]

Murto voitti Euroopan-mestaruuden myös Istanbulin sisäratojen EM-kilpailuissa vuonna 2023 silloisella hallikilpailujen Suomen ennätyksellä 480 cm. Samalla hänestä tuli ensimmäinen suomalainen yleisurheilija, joka on voittanut Euroopan-mestaruuden sekä ulko- että sisäradoilla.[3][24] Murto paransi sisäratojen Suomen ennätystään 6. tammikuuta 2024 Kuortaneella tulokseen 481 cm.[25]

Heinäkuussa 2023 Murto saavutti ensimmäisen voittonsa Timanttiliigan osakilpailussa, kun hän ylitti Lontoossa järjestetyssä kilpailussa korkeuden 480 cm toisella yrityksellään. Saman korkeuden selvitti myös Katie Moon, mutta vasta kolmannella yrityksellä, mikä nosti Murron voittajaksi.[26] Budapestin MM-kilpailuissa 2023 Murto saavutti MM-pronssin tuloksella 480 cm.[27] Mitali oli Suomen ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailuiden seiväshypyssä kautta aikain.[28] Glasgow'n sisäratojen MM-kilpailuissa 2024 Murto sijoittui kahdeksanneksi. Ylitettyään aloituskorkeutensa 455 cm kolmannella yrityksellään, hän jätti kilpailun kesken akillesjänteessä tuntuneen kivun vuoksi.[29] Rooman EM-kilpailuissa 2024 Murto jäi kahdeksanneksi tuloksella 443 cm.[30]

Pariisin olympialaisissa 2024 Murto eteni jälleen finaaliin, jossa hän sijoittui jaetulle kuudennelle sijalle tuloksella 470 cm.[31]

Murto voitti seiväshypyssä Suomen-mestaruuden Jyväskylän Kalevan kisoissa 2018 tuloksella 460 cm, Lappeenrannan Kalevan kisoissa 2019 tuloksella 426 cm ja Turun Kalevan kisoissa 2020 tuloksella 432 cm sekä saavutti hopeaa Kuopion Kalevan kisoissa 2014 tuloksella 400 cm[1][32] ja Joensuussa 2022 tuloksella 440 cm.[1] Hän teki ulkoratojen silloisen Suomen ennätyksen 472 cm voittaessaan Suomen-mestaruuden Tampereella Kalevan kisoissa 29. elokuuta 2021.[33] Hänen voittotuloksensa Lahden Kalevan kisoissa 30. heinäkuuta 2023 oli 464 cm.[34]

Sisäratojen SM-kilpailuissa hän on voittanut kultaa 2019 ja 2020 sekä saanut hopeaa 2015 ja 2016.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murto on kaukaista sukua pikajuoksun olympiamitalisti Voitto Hellstenille.[35] Murto asuu Turussa ja seurusteli[36] Helsingissä asuvan liikunnanopettaja Jaakko Linkoheimon kanssa, joka oli aikanaan pelannut divisioonatasolla jalkapalloa[37].

Murto aloitti vuonna 2021 medianomin opinnot Turun ammattikorkeakoulussa, jossa hän on erikoistunut journalismiin ja viestintään. Murto harrastaa musiikkia, soittaa kitaraa ja laulaa.[38]

Murto valittiin Vuoden turkulaiseksi 2022.[39]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Wilma Murto Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  2. ↑ Wilma Murto voitti EM-kultaa! Murskasi Suomen ennätyksen ja dominoi ratkaisevalla hetkellä Yle Urheilu. 17.8.2022. Viitattu 17.8.2022.
  3. ↑ a b Hirvonen, Hinni: Uskomatonta suomalaishistoriaa! Wilma Murto venytti jälleen EM-kultaan Yle uutiset. 4.3.2023. Viitattu 4.3.2023.
  4. ↑ a b Wilma Murrolta käsittämätön seivästulos – nuorten maailmanennätys murskaksi! mtv.fi. 31.1.2016. Arkistoitu 13.11.2016. Viitattu 31.1.2016.
  5. ↑ Seiväshyppääjä Wilma Murron kolmas valmentajanvaihto vuoden sisään kummastuttaa asiantuntijaa Yle Urheilu. Viitattu 20.11.2019.
  6. ↑ Murto siirtyy Ripponin valmennukseen, yhteisharjoituksia Bradshaw’n kanssa Yleisurheilu.fi. 27.9.2018. Suomen Urheiluliitto. Viitattu 17.1.2019.
  7. ↑ Wilma Murto vaihtaa Mikko Latvalan valmennukseen Yleisurheilu. 31.3.2019. Suomen Urheiluliitto. Viitattu 8.4.2019.
  8. ↑ Helsingissä valittiin Vuoden yleisurheilija www.iltalehti.fi. Viitattu 14.10.2023.
  9. ↑ Lampela seipään finaaliin – Savola ottelee ennätysvauhtiaan 19-vuotiaiden MM-kisoissa Helsingin Sanomat. 23.7.2014. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 8.8.2015.
  10. ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen oivassa MM-kunnossa – paranteli jälleen SE:tä Yle Urheilu. 8.8.2015. Viitattu 8.8.2015.
  11. ↑ Murto jälleen ennätysiskussa: 465 ei ole enää mörkö 17.1.2016. yleisurheilu.fi: SUL. Viitattu 17.1.2016.
  12. ↑ Murto gjorde det igen – förbättrade utomhusrekordet svenska.yle.fi. Viitattu 5.6.2016. (ruotsiksi)
  13. ↑ Karttunen, Anu: Murto jatkaa huippuhyppyjään – sivusi ennätystään yle.fi. 14.6.2016. Viitattu 14.6.2016.
  14. ↑ Wilma Murto ponnisti ulkoratojen ennätyksensä Helsingin Sanomat. 29.6.2016. Arkistoitu 29.6.2016. Viitattu 30.6.2016.
  15. ↑ Silvennoinen, Santtu: Wilma Murron hallihyppy olisi riittänyt EM-mitaliin: ”Ennätyshyppy jäi pankkiin” iltalehti.fi. 9.7.2016. Viitattu 9.7.2016.
  16. ↑ Nämä urheilijat valittiin Suomen olympiajoukkueeseen Iltasanomat.fi. 31.3.2016. Arkistoitu 10.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
  17. ↑ Wilma Murto ja Minna Nikkanen ulos seiväsfinaalista iltalehti.fi. Viitattu 2016-08-16-FI.
  18. ↑ Wilma Murto toi Suomelle MM-mitalin! iltasanomat.fi. 2016-07-21-FI. Arkistoitu 22.7.2016. Viitattu 21.7.2016.
  19. ↑ Suomella mahtava päivä nuorten EM-kisoissa - seiväshyppääjä Wilma Murto taivutti pronssia! iltalehti.fi. Viitattu 2017-07-22-FI.
  20. ↑ Wilma Murto ei löytänyt virettään EM-seiväskarsinnassa, tulokseksi jäi aloituskorkeus 410.
  21. ↑ Hyvä startti vaihtui pudotuksiin MM-kisoissa. mtvuutiset.fi. 27.9.2019
  22. ↑ Lehtisaari, Matti: Wilma Murto voitti EM-kultaa! Murskasi Suomen ennätyksen ja dominoi ratkaisevalla hetkellä Yle Urheilu. 17.8.2022. Viitattu 17.8.2022.
  23. ↑ Touru, Ville: Jättipaukku! Wilma Murto voitti Euroopan mestaruuden – nosti SE:n hurjiin lukemiin Ilta-Sanomat. 17.8.2022. Viitattu 18.8.2022.
  24. ↑ Leinonen, Otto: Wilma Murto teki historiaa – Liittyi todella harvalukuiseen joukkoon Iltalehti. 4.3.2023. Viitattu 4.3.2023.
  25. ↑ Yleisurheilu | Wilma Murto rikkoi SE:n – voitti kisan ylivoimaisesti Helsingin Sanomat. 6.1.2024. Viitattu 6.1.2024.
  26. ↑ Wilma Murto ylsi ensimmäiseen Timanttiliigan voittoonsa! Tämän kauden ykkösnimi nöyrtyi Lontoossa
  27. ↑ Arkko, Simo: Wilma Murrolle MM-pronssia! Yle Urheilu. 23.8.2023. Viitattu 23.8.2023.
  28. ↑ Näkökulma: Wilma Murto tuhosi putkia www.iltalehti.fi. Viitattu 24.8.2023.
  29. ↑ Wilma Murto joutui jättämään MM-finaalin kesken – näin suomalaistähti perusteli kovan päätöksensä yle.fi. 2.3.2024. Viitattu 10.3.2024.
  30. ↑ Wilma Murrolle katastrofi EM-finaalissa mtvuutiset.fi. 10.6.2024. Viitattu 11.6.2024.
  31. ↑ Wilma Murto jää korkeuteen 480 Yle Urheilu. 7.8.2024. Viitattu 7.8.2024.
  32. ↑ Karttunen, Anu: Nikkanen hyppäsi uuden Suomen ennätyksen! Yle Urheilu. 3.8.2014. Viitattu 8.8.2015.
  33. ↑ Wilma Murto hyppäsi Suomen ennätyksen Kalevan kisoissa – sanoo hyppäämisen olevan "juuri nyt todella kivaa" Yle Urheilu. 29.8.2021. Viitattu 29.8.2021.
  34. ↑ Murto pudotti kolmesti 4,73 Yle Urheilu. 27.7.2023. Viitattu 30.7.2023.
  35. ↑ Aalto, Pekka: Tämä yleisurheilun legenda on Wilma Murron sukulainen Aamulehti. 2.2.2016. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 3.2.2016.
  36. ↑ https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/a/32533039-c8b0-48fa-87cf-8d4b475510a1
  37. ↑ Saarela, Anni: Kultasuudelma! Nyt puhuu Wilma Murron rakas – teki merkittävän huomion ennen EM-sensaatiota www.iltalehti.fi. 17.8.2022. Viitattu 18.8.2022.
  38. ↑ Wilma Murto poseeraa harvinaisissa kuvissa – salainen kyky on pysynyt piilossa: ”Vaikka tietäisivät, eivät uskoisi” Ilta-Sanomat. 26.12.2022. Viitattu 26.12.2022.
  39. ↑ Wilma Murto leiskautti Vuoden turkulaiseksi murskaluvuin – kerää kiitosta esikuvana, josta voi olla ”niimmaanpalikauhiasten ylpiä” Yle Uutiset. 26.1.2023. Viitattu 26.1.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilma Murto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wilma_Murto&oldid=22585215”