Rituaalinen puhtaus

Rituaalinen puhtaus on rituaalien avulla aikaan saatu tai palautettu puhtaus, joka liittyy uskonnollisiin käsityksiin pyhästä, synnistä ja pahoista voimista.^[1] Puhdistautumisriiteissä irrottaudutaan symbolisesta liasta tai saastasta oikein toimitettujen tekojen ja oikeiden sanojen kautta.^[2]

Jokaisella uskonnolla ja kulttuurilla on omat rituaaliset puhtaus- ja saastaisuuskäsitteensä. Saastaisuudesta halutaan eroon ennen kuin se tarttuu koko yhteisöön. Erityisen tärkeää puhtauden käsite on esimerkiksi hindulaisuudessa, juutalaisuudessa sekä joillain heimoilla kuten Etelä-Afrikan loveduilla ja Kalifornian yurokeilla.^[1]

Uskonnoissa katsotaan henkisyyden vaativan ruumiin, tekojen, tunteiden tai ajatusten puhtautta. Joskus puhtaudella tarkoitetaan vain puhdasta kehoa puhtaissa vaatteissa, mutta esimerkiksi itämaisissa uskonnoissa kuten hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa tärkeänä pidetään tekojen puhtautta.^[3]

Antropologi Mary Douglas ja psykoanalyytikko Julia Kristeva näkevät rituaalisen puhtauden keinona rakentaa, rajata ja turvata yksilöllistä tai ryhmäidentiteettiä.^[2] Liasta irrottautuminen nähdään keinona olla otollinen jumalille, arvollinen suorittamaan tiettyä tehtävää, tai kelpo ihminen. Rituaalinen lika nähdään ylimääräisenä pahana, joka sekoittaa identiteetin perusyksikön järjestystä tai uhkaa tärkeää arvoa.^[2]

Saastaisuuden katsotaan useimmin leviävän kosketuksen ja läheisyyden kautta. Sisäinen saastaisuus ei näy ulospäin, mutta kulttuurissa rituaalisen saastaisuuden oireiksi määriteltyjä merkkejä alkaa ilmetä ajan myötä. Tällaisia ovat esimerkiksi ihosairaudet, epämuodostumat, hulluus ja vähämielisyys, steriilisyys ja mahous. Saastaisuus voi johtaa ihmisen, luonnon tai yliluonnollisen elinvoimien ali- tai yliaktiivisuuteen, mistä seuraa taantuminen, hedelmättömyys ja kuolema, tai sekasorto.^[1] Rituaalinen tahra lähtee pois vain rituaalisesti oikein toimitetetun teon ja siihen liittyvien sanojen kautta, kuten synnintunnustuksella.^[2]

Puhtauden seurauksia ovat ne olotilat, joita kulttuurissa pidetään kaikkein edullisimpina. Idän kulttuureissa puhtauteen yhdistetään tyyneys, ja joissain toisissa, käytännöllisesti suuntautuneissa kulttuureissa tarmokkuus.^[1]

Ihmisen ruumiintoiminnot nähdään useimmiten saastuttavina. Näihin kuuluvat menstruaatio, yhdyntä, synnytys, sairaus, kuolema sekä kaikki eritteet. Usein epäpuhtaita ovat etenkin naiset kuukautisten aikana tai ollessaan raskaana. Myös prostituoidut ja lesket voidaan nähdä epäpuhtaina. Eläimistä sika, koira ja haaskaeläimet nähdään usein likaisina. Ruoantähteet ja haisevat ruoka-aineet voidaan nähdä epäpuhtaina. Ihmisen ruumiinosista alavartalo ja etenkin jalat ovat epäpuhtaita.^[1]

Koska veri ja kuolema ovat epäpuhtaita, myös väkivalta on usein sitä, kuten murha, metsästys, sotiminen, tappelu ja riitely, kiroaminen, rivoudet, valehtelu sekä ahneus, viha ja raivo. Väkivaltaan liittyvät myös paholainen, noidat, musta magia, alkoholi, petoeläimet, teurastetun eläimen liha ja tietyt ammatit.^[1]

Epätavalliset, oudot tai luokittelua uhmaavat ilmiöt nähdään usein epäpuhtaina, kuten auringonpimennykset, erikoiset kuolintapaukset tai syntymät, epämuodostumat, puheviat, epätavallinen lapsen kehitys, oudot eläimet, kasvit tai aineet; siirtymävaiheessa olevat ihmiset, muukalaiset tai vangit; epäitsenäiset ihmiset kuten lapset, humalaiset, hullut tai vähämieliset; sekä sukupuoliset kieroutumat kuten homoseksuaalisuus, insesti, selibaattivalan rikkominen ja avioliiton ulkopuoliset lapset.^[1]

Intian kastijärjestelmä perustuu ajatukseen, että alemmat kastit saastuttavat ylemmät kastit. Joissain muissakin kulttuureissa vältetään "puhtaiden" ja niitä alempien etnisten ryhmien sekoittumista.^[1]

Rituaalinen epäpuhtaus poistetaan puhdistusriiteillä. Niitä voidaan järjestää tarpeen vaatiessa, tai ne voivat olla säännöllisiä, jos saastumista tapahtuu koko ajan. Puhdistautuminen on välttämätöntä etenkin ennen kosketusta pyhien asioiden kanssa. Puhdistautumista tarvitaan myös pahojen voimien kosketuksen jäljiltä. Niiden avulla voidaan myös varmistaa menestys joissain tärkeissä asioissa.^[1]

Saastuneet henkilöt voidaan eristää muista väliaikaisesti tai pysyvästi asumisjärjestelyjen kautta. Puhtautta tavoittelevat henkilöt voivat vetäytyä itse syrjään, esimerkiksi luostareihin. Eristäytyminen voi olla myös symbolista esimerkiksi huntujen tai piirrettyjen rajojen muodossa. Puhtauden tavoitteluun liittyy usein pidättäytyminen seksistä, syömisestä tai muista aistinautinnoista.^[1]

Peseytyminen on yleinen tapa saavuttaa myös rituaalinen puhtaus. Siihen voi kuulua uiminen, kylpeminen juoksevassa vedessä, tai muunlainen vedessä peseytyminen: joskus veden koskettaminen, kuten Intian veddoilla, tai vain sen katsominen, kuten Sri Lankassa. Muslimien Koraani neuvoo puhdistautumaan veden puutteessa hieromalla iholle puhdasta maata. Likaisuus voidaan joskus poistaa kuvaannollisesti myös esimerkiksi puhaltamalla, harjaamalla tai raaputtamalla.^[1]

Saastaisuus voidaan poistaa ihmisestä irrottamalla, kuten oksentamalla, hikoilemalla tai verta vuodattamalla. Kokonainen yhteisö voi puhdistautua karkottamalla saastaisen jäsenensä.^[1]

Saastaisuus voidaan siirtää henkilöstä tai yhteisöstä toiseen kohteeseen, jossa se ei vaikuta tai joka voidaan hävittää. Tästä esimerkkinä on syntipukkiseremonia, jossa saastaisuus siirretään eläimeen tai ihmiseen kosketuksella, kylvyllä tai puheella, minkä jälkeen syntipukki karkotetaan, surmataan tai uhrataan jumalille. Balilla lapsi saa lemmikikseen kanan, joka imee lapsesta saastaisuuden itseensä. Saastaisuus voidaan siirtää myös talismaaniin, joka sen jälkeen hävitetään.^[1]

Jos esine on saastunut, se voidaan hävittää. Saastunut ihminen voidaan surmata, usein sillä tavalla että hänen saastunut verensä ei pääse virtaamaan. Saastuneet metalliesineet sulatetaan ja muunlaiset esineet rikotaan ja usein haudataan maahan.^[1]

Tulta ja suitsukkeiden savua käytetään usein puhdistautumisriiteissä. Saastuneet ihmiset joutuvat kiertämään tai ylittämään tulen, joka puhdistaa heidät. Saastuneisiin ihmisiin tai esineisiin voidaan hieroa tuhkaa, ja esineitä voidaan keittää vedessä. Puhdistamista voidaan tehdä myös auringon paahteessa. Kuoleman jälkeen tai vuosittaisissa puhdistautumisseremonioissa temppeleiden ja kylien vanhat tulet usein sammutetaan ja uudet sytytetään. Alkemiaan kuului vanhan metallin sulattaminen ja sitten kiteyttäminen uudessa ja korkeammassa muodossa.^[1]

Rituaalinen puhtaus voidaan tuoda puhdistettavaan kohteeseen jostain puhtaasta asiasta. Tällaisia ovat esimerkiksi tuli, vesi, kasvien tuoksut, parfyymit ja tuoksuöljyt, suitsukkeet, maito, kirkastettu voi, valkoiset esineet, luonnollinen maa, puhtaat esineet kuten pyhäinjäännökset, pyhät ihmiset kuten papit, loitsujen tai jumalten nimien lausuminen, taika-amuletit tai -kivet, kulta tai muut arvokkaat mineraalit, neitsyet, oikea puoli, aamu, auringonvalo, ehjät esineet, muodot ja numerot; tai fyysisesti virheettömät lajin yksilöt.^[1] Hinduismissa pyhää on pyhän lehmän uloste ja virtsa, zarathustralaisuudessa koirat, ja Etelä-Afrikan loveduilla kaikki viileät asiat.^[1]

Joskus saastumista ehkäistään ohjaamalla se jo saastuneeseen esineeseen, kuten amulettiin.^[1] Puhtaus voidaan saavuttaa myös saastaisten esineiden käytön kautta: esimerkiksi buddhalaiset ja jainalaiset munkit ovat puhtaita, vaikka he pyrkivät käyttämään saastaisina pidettyjä vaatteita ja esineitä, eivätkä aina peseydy.^[1]

Puhtaus voidaan saavuttaa myös kaaoksen tai uudelleensyntymisen kautta. Muita puhdistautumisen keinoja ovat esimerkiksi uhraaminen, syntisten rankaiseminen tai katuminen, eksorsismi, demonien pelottelu räjähtein tai kirouksin, tai demonien lahjominen lopettamaan saastuttaminen.^[1]

Hinduille puhtaus (sauca) vaikuttaa kastijärjestelmän hierarkkisen ajattelun taustalla. Puhtauskäsitykset säätelvät voimakkaasti esimerkiksi ruoanlaittoa, syömistä ja palvontaa. Alkoholi ja tupakka ovat epäpuhtaita. Rituaalisesti puhtainta elämää elävät bramiinit, minkä vuoksi heillä on korkein asema. Ylimmät kastit ovat luonnostaan puhtaita; jos niiden jäsenet tilapäisesti saastuvat, puhtaus palautetaan erilaisin rituaaleihin. Alimmat kastit ovat aina epäpuhtaita, ja heistä vain kaikkein alimmat voivat tehdä kaikkein saastuttavimpia töitä.^[3]

Hindut uskovat epäpuhtaudesta seuraavan jumaluuden raivoa, onnettomuuksia ja huonoa karmaa. On tärkeää, että puhtausrituaalit suorittaa puhdas henkilö. Rituaalisen puhtauden ylläpitäminen on perheissä ensisijaisesti naisten varassa.^[3]

Juutalaisten monet terveydenhoitoon liittyneet ohjeet oli puettu uskonnollisten käskyjen muotoon, ja ne koskivat ympäristön hygieniaa, ravintoa ja sukupuolisaastaisuutta. Juutalaisuuden puhtauskäskyt ovat siirtyneet muslimien kulttuuriin. Ne ovat myös mukana kristittyjen käyttämässä Raamatussa.^[3]

Juutalaisten ruokasäädökset määrittelevät epäpuhtaiksi tietyt ruoka-aineet, kuten sian, sekä tiettyjen ruokien yhdistelemisen samalla aterialla.^[3]

Mikve on juutalaisten rituaalikylpyallas, joka täytetään luonnonvedellä. Siinä käyvät etenkin naimisissa olevat naiset puhdistautumassa rituaalisesti kerran kuukaudessa, mutta myös muut juutalaiset esimerkiksi naimisiinmenon tai juutalaisuuteen kääntymisen yhteydessä. Mikveen myös upotetaan uusia astioita ennen käyttöönottoa.^[4]

Pääartikkeli: Islamin puhtaussäännöt

Islamissa moni tabu juontaa juurensa jaosta rituaalisesti puhtaaseen ja epäpuhtaaseen. Muslimeille oikea käsi on puhdas ja vasen saastainen. Epäpuhdasta ovat myös kuukautiset ja synnytys. Rituaaliseen puhtauteen kuuluu esimerkiksi tyttöjen ja poikien ympärileikkaus.^[5] Islamin ruokasäädökset (halal ja haram) määrittelevät saastaisiksi esimerkiksi sianlihan ja väärin teurastetun eläimen lihan.^[3][6] Päivittäisiä rukouksia edeltää monimutkainen wudu -peseytymisrituaali.

Vainajan rituaalinen pesu tulee islamissa tehdä heti tai mieluiten ainakin saman päivän aikana.^[7]

Barašnum on zarathustralaisten rituaalikylpy, joka otetaan ennen pappisvihkimystä tai milloin tahansa vakavan tahriintumisen jälkeen. Kuolleiden käsittelyä pidetään erityisen saastuttavana, ja sen jälkeen on suoritettava rituaalinen puhdistautuminen ja siivous.^[8]