Reikäkortti
Reikäkortti on yksi vanhimmista tavoista koneellisesti käsiteltävän tiedon tallentamiseen. Reikäkortti on yleensä vakiomuotoinen neliskulmainen kartonginpala, jossa on muutamia satoja mahdollisia lävistyskohtia. Osa rei'istä tehdään sen mukaan, mitä tietoa kortin halutaan ilmaisevan.
Ensimmäistä kertaa reikäkortteja käytti tiettävästi ranskalainen Basile Bouchon puoliautomaattisen kudontalaitteensa ohjaukseen. Reikäkorteille oli tallennettu tieto kankaaseen kudottavasta kuviosta. Saman idean toteutti menestyksekkäämmin niin ikään ranskalainen Joseph Marie Jacquard, joka kehitti täysautomaattisen kudontakoneen 1800-luvun alussa.
Vuonna 1890 reikäkortteja käytettiin apuvälineenä Yhdysvaltain väestönlaskennassa. Kustakin kansalaisesta tehtiin kortti, jolle tallennettiin laskennassa olennaiset perustiedot. Tämän jälkeen suurille korttimäärille saattoi niin sanotun reikäkorttikoneen eli tabulointilaitteen avulla tehdä esimerkiksi erilaisia hakuja ja lajitteluja. Tekniikan patentoi Herman Hollerith vuonna 1887. Vuonna 1896 Hollerith perusti Tabulating Machine Companyn, joka muodosti osan vuonna 1911 perustetusta IBM:stä.
Vuonna 1953 Suomeen perustettiin Reikäkorttiyhdistys reikäkorttikonealan ammattilaisten toimintafoorumiksi. Vuonna 1955 yhdistys alkoi julkaista Reikäkortti-lehteä. Vuonna 1960 Reikäkorttiyhdistyksen nimi muutettiin Tietokoneyhdistykseksi, ja yhdistyksen julkaisu muuttui Tietokone-lehdeksi (ei yhteyttä nykyiseen Tietokone-lehteen).
Reikäkortit ja reikänauhat olivat merkittävä tallennusväline tietotekniikan ensimmäisinä vuosikymmeninä. 1980-luvulle tultaessa magneettiset tallennusvälineet, kuten levykkeet ja nauhat, olivat kuitenkin jo syrjäyttäneet reikäkortit ja -nauhat lähes täysin.
Tavallisimmin käytetyissä IBM:n reikäkorteissa oli 12 allekkaista riviä ja 80 saraketta, kaikkiaan 12 × 80 = 960 sellaista kohtaa, joihin voitiin lävistää reikä. Allekkaisia rivejä merkittiin kirjaimilla X ja Y sekä numeroilla 0–9. Jokainen sarake vastasi yhtä merkkiä reikäkortille tallennetussa merkkijonossa. Kutakin numeroa, kirjainta tai merkkiä vastasi sellainen allekkaisten ruutujen yhdistelmä, jossa oli reiät tietyillä riveillä. Numeroita vastasi sarake, jossa vain kyseisen numeron rivillä oli reikä, muita merkkejä sen sijaan kahden tai useamman allekkain olevan reiän yhdistelmä.
______________________________________________
/&-0123456789ABCDEFGHIJKLMNOPQR/STUVWXYZ
Y / x xxxxxxxxx
X| x xxxxxxxxx
0| x xxxxxxxxx
1| x x x x
2| x x x x
3| x x x x
4| x x x x
5| x x x x
6| x x x x
7| x x x x
8| x x x x
9| x x x x
|________________________________________________
Viite:[1] Eri numeroita, kirjaimia ja eräitä muita merkkejä vastaavat merkinnät reikäkorteissa; X tarkoittaa lävistettyä kohtaa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paju, Petri: ”Reikäkortti konttorityössä : Katsaus tietojenkäsittelyn materiaaliseen historiaan Suomessa.”
- Teoksessa Maija Mäkikalli ja Riitta Laitinen (toim.): Esine ja aika. Materiaalisen kulttuurin historiaa. Historiallinen arkisto 130. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2010, 317–346.
- Tuomas Salaste : Kelan hakemistokortit sukututkimuksessa. Kansaneläkelaitos eli Kela aloitti toimintansa 1938 rekisteröimällä aikuisten henkilötietoja. Tiedot kerättiin reikäkorteille. Kaikkiaan Kela kirjasi reikäkortistoonsa yli 2 miljoonan suomalaisen henkilötiedot.
- George A. Fierheller : Do not fold, spindle or mutilate : the ‘hole’ story of punched cards. Stewart Publishing & Printing, Ontario, Kanada 2014
- Reikäkorttiemulaattori, jolla voi tehdä PNG tai JPEG kuvatiedostojen muodossa olevia reikäkorttikuvia