Rantayrtti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rantayrtti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Rantayrtit Lycopus
Laji: europaeus
Kaksiosainen nimi

Lycopus europaeus
L.

Katso myös

  Rantayrtti Wikispeciesissä
  Rantayrtti Commonsissa

Rantayrtti eli luhtarantayrtti (Lycopus europaeus) on Euraasiassa tavattava valkokukkainen, monivuotinen ruohovartinen kasvi. Suomessa rantayrtti on sukunsa ainoa edustaja.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantayrtti.

Rantayrtti kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on hoikkajuurakkoinen ja sen maarönsyt ovat hentoja ja pitkiä. Varsi on usein haaraton ja vaaleakarvainen. Lehdet ovat ruodittomia tai lyhytruotisia, ja kasvavat pareittain vastakkain. Muodoltaan lehden lapa on suikea tai kapeanpuikea, suippo, isohampainen tai parihalkoinen. Alimmat lehdet ovat tyvestä tavallisesti parijakoisia. Valkoiset, punapilkkuiset huulimaiset kukat sijaitsevat tiheästi lehtien tyvessä. Kukat ovat tuoksuttomia ja niissä on vain kaksi hedettä. Kukissa kaikki terälehdet ovat keskenään jokseenkin yhtä pitkiä. Suomessa rantayrtti kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on neliosainen lohkohedelmä.[2][3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantayrttiä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen keskiosiin sekä edelleen samalla korkeudella Venäjän pohjoisosiin. Idässä levinneisyysalue jatkuu Turkkiin, Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sitä tavataan myös paikoin Pohjois-Afrikasta. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[4] Suomessa rantayrttiä kasvaa yleisenä sisämaassa Jyväskylän korkeudelle saakka, Itä-Suomessa tavataan erillisesiintymiä Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa myöten. Pohjanlahden rannikolla laji kasvaa Vaasan korkeudelle asti.[5] Jääkauden jälkeen rantayrttiä tavattiin Suomen alueella Lappia myöten, mihin viittaavat lajin pohjoiset erillisesiintymät sekä siementen fossiililöydöt turvekerrostumista.[3][6]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantayrtti kasvaa kosteilla paikoilla kuten rannoilla, rehevissä korvissa ja ojissa. Kasvupaikat ovat useimmiten kuivalla maalla, mutta joskus sitä tavataan myös matalassa vedessä.[2]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantayrttiä on vanha värikasvi, josta saadaan mustaa väriä kun sitä keitetään rautavihtrillin kanssa. Sillä on värjätty villaa, pellavaa ja silkkiä. Mustaa väriä on käytetty myös naamiovärinä.[3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. ER-paino Oy, Lievestuore 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lycopus europaeus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 367.
  3. ↑ a b c Luontoportti: Rantayrtti Viitattu 17.8.2010.
  4. ↑ a b Den virtuella floran: Strandklo (ruotsiksi) Viitattu 17.8.2010.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Rantayrtin levinneisyys Suomessa Viitattu 17.8.2010.
  6. ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 175.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rantayrtti&oldid=22339002”