Rohatyn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rohatyn
Рогатин
Roxelanan aukio Rohatynin keskustassa.
Roxelanan aukio Rohatynin keskustassa.
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Rohatyn

Koordinaatit: 49.4099°N, 24.6099°E

Valtio Ukraina
Alue Ivano-Frankivskin alue
Piiri Ivano-Frankivskin piiri
Kirjallinen maininta 1390, mahdollisesti jo 1100-luvulla
Magdeburgin kaupunginoikeudet 1415
Väkiluku (2022)  ([1]) 7 521









Rohatyn (ukr. Рогатин) on historiallinen kaupunki läntisen Ukrainan Ivano-Frankivskin alueen Ivano-Frankivskin piirin pohjoisosassa.[2][3][4][1][5] Rohatyn sijaitsee Dnestrjoen sivuhaaran Hnyla Lypan varrella, linnuntietä 55 kilometriä aluekeskus Ivano-Frankivskista pohjoiseen. Liikenneyhteydet ovat hyvät. Kaupungissa on rautatieasema ja eurooppatie E 50 kulkee kaupungin läpi.[2][3][6]

Tammikuun keskilämpötila on -4,7 °C ja heinäkuun +18,1 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 627 millimetriä.[4]

Ukrainan tilastokeskus arvioi Rohatynin kaupungin väkiluvuksi 7 521 asukasta vuoden 2022 alussa.[1]

Arkeologisen aineiston perusteella seudulla oli useita linnoitteita tai linnoja 800-1400 -luvuilla nykyisten Pidhoroddjan, Zalypjan, Lukovištšen (aiemman Holodivkan) kylien alueella. Nämä suojasivat slaavien (kroaattien 800-900 -luvuilla) ja rusien (1100–1200 -luvuilla) asutuskeskuksia. Rohatyn oli näiden seuraaja, ja oli luultavasti olemassa jo 1100-luvulla.[2] Vuosina 1377–1387 seutu oli osa Galisian katollista arkkihiippakuntaa, 1400-luvulla kuului Voltška Preslužytšille.[2] Paikkakunta tunnetaan luotettavissa kirjallisissa lähteissä vuodesta 1390 lähtien,[2] toisten lähteiden mukaan mainintoja olisi jo 1100-luvulta.[3][4] Vuonna 1415 paikkakunnan nimeksi vaihtui Stary Rohatyn (vanha Rohatyn), joka 1400-luvun loppupuolella nimettiin edelleen Pidhoroddjaksi. Se sai 1566 Magdeburgin oikeudet ja kaupungin aseman, jonka se säilytti vuoteen 1939 saakka.[2]

Vuonna 1415 seudun maat kylineen omistanut Voltška Preslužytš myönsi Magdeburgin kaupunginoikeudet aiemman Rohatynin eteläpuolella sijainneelle Fylypovytšin kylälle, ja antoi sille uuden nimen: Rohatyn. Vuonna 1433 Rohatynistä tuli (Puolan) kuninkaan omaisuutta ja 1461 sille myönnettiin oikeus järjestää vuotuiset markkinat.[2]

... Tataarien hyökkäyksessä 1520 paikallinen nuori tyttö Roksolana ryöstettiin, ja hänet myytiin pian orjaksi Osmaanien valtakunnan sultaanille Istanbuliin (Konstantinopoliin).[3][4]

...Ukrainan neuvostotasavallassa kaupungin asema 1939.

Aiemmin Rohatyn oli Rohatynin piirin piirikeskus.[2][3] Kesän 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunki ja sen piiri liitettiin osaksi laajempaa Ivano-Frankivskin piiriä.[5] Kaupungin rakennushistoriallisiin nähtävyyksiin kuuluu useita kirkkoja, muun muassa Unescon maailmanperintölistan kohteen Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat nimike Pyhän hengen laskeutumisen kirkko (1596).[2][7][8]

  1. a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Dmitro Vortman: Rohatyn (Рогатин) Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. Viitattu 17.5.2023. (ukrainaksi)
  3. a b c d e Rohatyn Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 17.5.2023. (englanniksi)
  4. a b c d Rohatyn (Рогатин) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s.. 1993. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi)
  5. a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 8.5.2023. (ukrainaksi)
  6. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
  7. Natalija Kovpanenko: Duh’a svjatoho tserkva Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. 2004. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)
  8. Wooden tserkvas of the Carpatian region in Poland and Ukraine (pdf) 2011. whc.unesco.org. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]