Rohatyn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rohatyn
Рогатин
Roxelanan aukio Rohatynin keskustassa.
Roxelanan aukio Rohatynin keskustassa.
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Rohatyn

Koordinaatit: 49.4099°N, 24.6099°E

Valtio Ukraina
Alue Ivano-Frankivskin alue
Piiri Ivano-Frankivskin piiri
Kirjallinen maininta 1390, mahdollisesti jo 1100-luvulla
Magdeburgin kaupunginoikeudet 1415
Väkiluku (2022)  ([1]) 7 521









Rohatyn (ukr. Рогатин) on historiallinen kaupunki läntisen Ukrainan Ivano-Frankivskin alueen Ivano-Frankivskin piirin pohjoisosassa.[2][3][4][1][5] Rohatyn sijaitsee Dnestrjoen sivuhaaran Hnyla Lypan varrella, linnuntietä 55 kilometriä aluekeskus Ivano-Frankivskista pohjoiseen. Liikenneyhteydet ovat hyvät. Kaupungissa on rautatieasema ja eurooppatie E 50 kulkee kaupungin läpi.[2][3][6]

Tammikuun keskilämpötila on -4,7 °C ja heinäkuun +18,1 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 627 millimetriä.[4]

Ukrainan tilastokeskus arvioi Rohatynin kaupungin väkiluvuksi 7 521 asukasta vuoden 2022 alussa.[1]

Arkeologisen aineiston perusteella seudulla oli useita linnoitteita tai linnoja 800-1400 -luvuilla nykyisten Pidhoroddjan, Zalypjan, Lukovištšen (aiemman Holodivkan) kylien alueella. Nämä suojasivat slaavien (kroaattien 800-900 -luvuilla) ja rusien (1100–1200 -luvuilla) asutuskeskuksia. Rohatyn oli näiden seuraaja, ja oli luultavasti olemassa jo 1100-luvulla.[2] Vuosina 1377–1387 seutu oli osa Galisian katollista arkkihiippakuntaa, 1400-luvulla kuului Voltška Preslužytšille.[2] Paikkakunta tunnetaan luotettavissa kirjallisissa lähteissä vuodesta 1390 lähtien,[2] toisten lähteiden mukaan mainintoja olisi jo 1100-luvulta.[3][4] Vuonna 1415 paikkakunnan nimeksi vaihtui Stary Rohatyn (vanha Rohatyn), joka 1400-luvun loppupuolella nimettiin edelleen Pidhoroddjaksi. Se sai 1566 Magdeburgin oikeudet ja kaupungin aseman, jonka se säilytti vuoteen 1939 saakka.[2]

Vuonna 1415 seudun maat kylineen omistanut Voltška Preslužytš myönsi Magdeburgin kaupunginoikeudet aiemman Rohatynin eteläpuolella sijainneelle Fylypovytšin kylälle, ja antoi sille uuden nimen: Rohatyn. Vuonna 1433 Rohatynistä tuli (Puolan) kuninkaan omaisuutta ja 1461 sille myönnettiin oikeus järjestää vuotuiset markkinat.[2]

... Tataarien hyökkäyksessä 1520 paikallinen nuori tyttö Roksolana ryöstettiin, ja hänet myytiin pian orjaksi Osmaanien valtakunnan sultaanille Istanbuliin (Konstantinopoliin).[3][4]

...Ukrainan neuvostotasavallassa kaupungin asema 1939.

Aiemmin Rohatyn oli Rohatynin piirin piirikeskus.[2][3] Kesän 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa kaupunki ja sen piiri liitettiin osaksi laajempaa Ivano-Frankivskin piiriä.[5] Kaupungin rakennushistoriallisiin nähtävyyksiin kuuluu useita kirkkoja, muun muassa Unescon maailmanperintölistan kohteen Puolan ja Ukrainan Karpaattien puiset tserkvat nimike Pyhän hengen laskeutumisen kirkko (1596).[2][7][8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i Dmitro Vortman: Rohatyn (Рогатин) Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. Viitattu 17.5.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c d e Rohatyn Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1993 (alkuteos). Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 17.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Rohatyn (Рогатин) Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny eli Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s.. 1993. Viitattu 17.10.2023. (ukrainaksi)
  5. ↑ a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 8.5.2023. (ukrainaksi)
  6. ↑ Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
  7. ↑ Natalija Kovpanenko: Duh’a svjatoho tserkva Entsyklopedija istorija Ukrajiny eli Ukrainan historian tietosanakirja, history.org.ua. 2004. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)
  8. ↑ Wooden tserkvas of the Carpatian region in Poland and Ukraine (pdf) 2011. whc.unesco.org. Viitattu 4.11.2023. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rohatyn&oldid=22807202”